Ongelmia jätkien kanssa

Joo eli erottiin mun poikaystävän kanssa yhteisellä päätöksellä muutama päivä sitten. Ei tuntunu yhtään pahalta ja oli vapautuneempi olo jne, mutta jotenkin nyt päivä päivältä tää tunne pahenee ja kadun että päästin sen menemään... Suurin syy eroon oli se, että sillä on sitoutumiskammo eikä se halunnu nähdä usein jne, kun taas mä oisin halunnu vakavamman suhteen. Meillä tuli muutenkin aika usein loppuvaiheessa riitaa ja koko suhteen ajan se oli tosi välinpitämätön mua kohtaan, vaikka kahdestaan ollessamme se oli kyllä maailman paras poikaystävä. Tiiän että näin on parempi, mutta silti ikävöin sitä aina kun oon yksin eikä oo muuta ajateltavaa.

Sit toinen juttu... Meidän kaveriporukkaan tuli yks uus jätkä ehkä 1-2kk sit. Ensin olin vähän kiinnostunu siitä vaikka mulla oliki poikaystävä, mutta en tehny asian eteen mitään koska ei mua mitenkään kauheasti kiinnostanu ja tiedostin olevani varattu. Näin siitä heti että se on ihastunu muhun. Se rupes haukkuu mun poikaystävää paskaks jätkäks ja se kyseli suoraan että miks oon vielä sen kanssa yhdessä jne.

Nyt ku erosin niin tilanne on katastrofaalisissa mittasuhteissa... Se ylistää mua koko ajan, se ostais mulle kaiken mitä pyytäisin, se yrittää koko ajan päästä mun kanssa tekemisiin, se tulee heti vihaseks jos ees katon ketään toista miestä... Sit eilen ku se mun ex laitto mulle viestiä (erottiin siis silleen kavereina), niin siinä oli meijän muitaki kavereita, nii sanoin ääneen et "oho se laitto viestin", niin tän jätkän päässä kilahti ja se sano et "mitä vittua miks se jätkä puhuu sulle, estä se vitun homo"..... Ja eilen yöllä se jätkä halus saattaa mut kotiin asti ja ovella se halas mua kauheen kauan ja yritin päästää irti mut ei onnistunu... :D sit se yritti pussata mua mut sain otteen irti. Se kysy että "eikö nyt käy?" Ja sanoin vaan "ei" ja lähin sisälle. Oon sanonu sen kuullen että haluan olla kauan yksin ilman ketään miestä koska erosin siitä mun poikaystävästä, mutta se ei vaan jotenki ota kuuleviin korviinsa.

Mulle on tosi vaikeeta sanoa suoraan tällasissa tilanteissa, ja välillä on tuntunu että mulla itelläki ois vähän tunteita tota jätkää kohtaan, mutta ei kyllä yhtään enää... Mua ahdistaa ja pelottaa koska se on puhunu musta meidän yhteisille kavereille siihen malliin että sillä ois joku pahempikin pakkomielle. Tulee kauhee ikävä sitä mun exää aina ku oon ton ihmisen kanssa, koska se ei ollu yhtään tollanen takertuva ja tarviin hirveesti omaa tilaa... Tuntuu et en saa tehä enää mitään rauhassa ja se jätkä on aina siellä missä minäki oon :/