Lue keskustelun säännöt.
Pelaako mies liikaa vai onko hän oikeassa?
04.09.2016 |
Mies aloitti keväällä tablettipelin, jota pelaa tällä hetkellä joka päivä vähintään kaksi tuntia. Arkisinkin saattaa mennä jopa 4 tuntia töiden jälkeen pelkkään pelaamiseen. Kun sanon asiasta, hän suuttuu. Olen kuulemma itsekin jatkuvasti Facebookissa ja katson netflixistä elokuvia. Se on ihan totta, käytän suhteellisen paljon tablettia itsekin. Voin kuitenkin laittaa koneen syrjään milloin vain ja tehdä jotain muuta, toisin kuin hän, jonka on aina pakko pelata joku osuus loppuun.
Mies valvoo myös päivittäin liian myöhään pelatessaan, on seuraavana päivänä väsynyt ja siksi kärttyinen. Hän ei enää ehdota (kuten aiemmin) iltaisin elokuviin menoa, viinilasillista tms. Hän vain pelaa. Ennen katsoimme yhdessä myös hyviä sarjoja, luimme samoja kirjoja, emme enää. Hänestä riittää, että olemme samassa tilassa omien koneidemme kanssa. Jos sanon, että se on esimerkiksi eri asia katsoa elokuvaa yhdessä, kuin olla eri koneilla, hän suuttuu.
Alan olla neuvoton. Seksiä, keskustelua ja yhdessäoloa on vain murto-osa entisestä, mutta se ei kuulemma johdu pelaamisesta. Olen ehdottanut, että lopetetaan molemmat netinkäyttö iltaisin, mutta se ei innosta. Hän pelaa sängyssäkin siihen saakka, että sammuu tablettinsa ääreen.
Olen kuulemma hänen kimpussaan kun teen näitä ehdotuksia, toivon yhteistä tekemistä yms. Enkä voi kuulemma sanoa mitään, kun itsekin välilläolen koneella.
Mitä tehdä? Kokemuksia?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normisettiä. Miehen pitäisi töllöttää televisiota naisen kanssa sen sijaan, että tekisi jotain aktiivista. Ilmeisesti naiset eivät vaan osaa katsoa tv:tä yksin, varmaan liian teknistä.
Miten se pelaaminen eroaisi mitenkään ratkaisevasti siitä tv:n tuijottamisesta?
Aivan, ei juuri mitenkään..
Paitsi että se pelaaminen on huomattavasti aktiivisempaa toimintaa, kuin se sohvalla röhnötys ja Tv:n tuijottaminen.
Pelit ovat siitä eri asia kuin Netflix ja facebook, että niissä usein on ns. tallennuspisteet, kun taas Netflix ja facebook tallentaa koko ajan. Mieti, jos facebookissa käydessäsi saat kirjoittaa ja lukea kommentteja ihan milloin vain, mutta kaikki kommenttisi julkaistaan vasta, kun olet ollut kirjautuneena sisälle tunnin ajan. Kyllä sinuakin varmasti ärsyttäisi, jos joutuisit kirjautumaan ulos, kun 55 minuuttia on kulunut, ja kaikki tekemisesi pyyhkiytyisi pois ja joutuisit kirjoittamaan samat facebookkommentit uudelleen.
Jotkut pelit sallivat tallentamisen milloin vain, mutta silloin voi jännän kohdan lopettaminen tuntua epämukavalta. En tiedä sinusta, mutta minä lopetan tv-sarjan jakson tai elokuvan katsomisen kesken mieluiten kohtauksen lopussa, en kesken mielenkiintoisen kohtauksen. Samoin pelien kanssa: lopetetaan kun tilanne on ohi. Siksi en huolestuisi tuosta, että haluaa pelata kohdan loppuun ennen lopettamista.
Tuo muu kuulostaa kyllä joko siltä, että a. miehesi on hieman koukuttunut peliin tai b. miehesi ei vain ole enää niin kiinnostunut viettämään aikaa kanssasi, ja käyttää peliä keinona paeta sitä, että ei tarvitsisi katsoa kanssasi sitä tv-sarjaa. Katsoiko hän niitä tv-sarjoja aiemmin varmasti siksi, että tykkäsi niistä itsekin yhtä paljon, vai vain siksi, että tiesi sinun tykkäävän, ja halusi viettää aikaa kanssasi, vaikkei itse niin välitä?
Tietysti voisit myös kokeilla pelata tuota peliä itsekin -- jos ennen juttelitte samoista kirjoista, joita luette, voisitte aina nyt jutella samasta pelistä, jota pelaatte?
Tämäpä kannustavaa. Mutta on siis normaalia parisuhteessa, että toinen on kiinni koneessa joka päivä tunteja putkeen, ei kuule, eikä näe mitään, on väsynyt, kiukkuinen ja etäinen? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itsekin tällaisena paljon pelaavana sanoisin, että on ihan normaalia että uuden pelin huumassa ei vähäksi aikaa elämään mahdu paljoa muuta kuin tämä uusi peli. Itse en kännykkä/tablettipeleistä niin perusta, vaan kunnon tietokoneilla pelattavista juonellisista peleistä, ja kun on johonkin peliin päässyt hyvin sisälle, niin se kyllä valtaa joksikin aikaa kaikki ajatukset aika tehokkaasti. Silti en minäkään edes pahimpina pelikausina ole ihan noin hurjaksi äitynyt kuin siippasi, vaan olen kyllä kyennyt irrottautumaan pelistä joka ilta joksikin aikaa, ja viettänyt aikaa yhdessä läheisteni kanssa (käynyt kävelyillä, leffassa, syömässä yms.). Varmaankin juttuseurana olen ollut hiukan aneeminen, kun olen pälättänyt turhankin paljon uusista juonenkäänteistä ja mitä hahmoni teki missäkin tilanteessa.
Jos tilanteenne jatkuu vielä kovin paljon pidempään tuollaisena kuin kuvaat, niin mielestäni miehelläsi on riippuvaisuusongelma (ja ehkä nytkin aletaan jo kolkutella rajoja), mutta väliaikaisena vaiheena miehesi käytös on ymmärrettävää, joskaan ei ehkä suotavaa. Kyllä sitä pitäisi nyt voida edes vähäksi aikaa kyetä irrottautumaan pelaamisesta ja antaa aikaa ja huomiota läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä kannustavaa. Mutta on siis normaalia parisuhteessa, että toinen on kiinni koneessa joka päivä tunteja putkeen, ei kuule, eikä näe mitään, on väsynyt, kiukkuinen ja etäinen? Ok.
Eli se ongelma on siinä eristäytymisessä, eikä itse pelaamisessa.
Kuinka klassista.
Jos se miehesi olisi kokonaan poissa kotoa nuo ajat, niin tuskinpa se asia häiritsisi niin paljon.
MUTTA "kun se ei kuule, eikä näe mitään, on väsynyt, kiukkuinen ja etäinen".
Ainoa selkeä ero pelaamisen sekä ulos asiaa X tekemään lähtemisen kanssa on, se että mies on silloin KOTONA eikä ulkona tekemässä x asiaa.
Se pelaaja keskittyy siihen pelaamiseen ja myös haluaa keskittyä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuulemma itsekin jatkuvasti Facebookissa ja katson netflixistä elokuvia. Se on ihan totta, käytän suhteellisen paljon tablettia itsekin. Voin kuitenkin laittaa koneen syrjään milloin vain ja tehdä jotain muuta, toisin kuin hän, jonka on aina pakko pelata joku osuus loppuun.
Hah, hah. Näytäpä että pystyt tuohon.
Se on kyllä totta ettei peliä voi jättää kesken ihan missä vaiheessa tahansa. Se on vähän kuin leipoisit kakkua ja jättäisit kesken siinä vaiheessa kun pitää lisätä taikinaan jauhot. Ei sitä voi oikein huomenna jatkaa siitä samasta kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän lukiessa olen taas kiitollisempi että olen sinkku, ja saan pelata juuri sen verran kuin huvittaa... En ymmärrä miten ihmiset jaksavat tuollaista, että eivät saa edes vapaa-aikanaan vapaasti valita mitä tekevät viihdytyksekseen, vaan joku puoliso joka itsekin harrastaa jotain ihan yhtä "turhaa" (fb ja netflix) tulee tuomitsemaan pelaamista.
Meillä alkoi parisuhde rakoilla miehen jatkuvan pelaamisen vuoksi. Suurin ongelma on se että hän ei ollut koskaa läsnä. Peliä kun ei voi lopettaa silloin kun toisella on asiaa, ei voi kuunnella,ei vastata, ei tehdä yhtään mitään. Nettiä selatessa homman voi keskeyttää, kuunnella mitä toisella on asiaa, jutella, auttaa jossain jos toinen aua tarvitsee. Pelatessa ihminen on totaalisesti omassa kuplassaan.
Muutamien vaiheiden jälkeen meillä sovittiin niin että joka ilta me katsotaa yhdessä jotain sarjaa, leffaa tms. vähintän puolen tunnon ajan. Tää oli ihan pakko tehdä, muuten meillä ei olis ollut minkäänlaista yhteistä aikaa ikinä.
Paras ratkaisu pelaamiseen ois että sovitaan milloin mies pelaa -ei niin että sovitaan milloin mies ei pelaa. Tällä hetkellä siedän tilannetta, katsotaan miten jatkossa. Peliriippuvuus on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et oikein voi mitää muutakuin hyväksyä tai olla hyväksymättä tilannetta jos mies ei koe pelaamista ongelmalliseksi. Nalkuttaminen ei johda mihinkään. Enemmin ehkä kertoisin että minä koen oloni yksinäiseksi ja vähän hylätyksi kun emme enää katsele elokuvia samalla tavalla kuin ennen ja kaipaisin myös enemmän seksiä ja läheisyyttä.
Onko sinulla muuta (mieluiten miespuolista) seuraa, jonka kanssa voisit käydä elokuvissa tai ulkona syömässä? En missään nimessä ehdota syrjähyppyä, mutta miehellesi saattaisi toimia jonkinlaisena herätyksenä, jos tapailisit ihan ystävyyspohjalla jotain toista miestä, jonka kanssa tekisit samoja asioita mitä ennen teit miehesi kanssa (seksin harrastamista lukuunottamatta).
Vaikuttaa siltä, että miehesi pitää sinua itsestäänselvyytenä ja pitää myös pelejä parempana seurana. 8/12 totesi, että "pelaaja keskittyy siihen pelaamiseen ja myös haluaa keskittyä siihen", mikä on ihan paikkansapitävä kommentti. Miehesi on viime aikoina ollut ensisijaisesti pelaaja eikä sinun puolisosi. Se on hänen valintansa. Ja vastaavasti sinä voit tehdä oman valintasi, mitä sinä haluat olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pelaan liikaa, mutta se on sillä tavalla sosiaalista, että pelaan samoja pelejä kuin lapset, eli usein yhteistä puuhaa. Sitten taas se tabletilla pelaamisen eristävä puoli on hyvä, koska mulla on haluton puoliso, joka ei halua puhua siitä haluttomuudesta, eikä lähteä pareiterapiaan, ei lääkäriin, ei minnekään, istua vaan pihtaamassa ja tämä on alkanut jo kauan ennen pelaamistani. En enää viitsi tehdä mitään yhteistä puolison kanssa, jos se ei ole sellaista, mitä oikeasti haluaisin tehdä, myös ilman seuraa, ja olen alkanut elvyttää vanhoja harrastuksia, joita minulla oli ennen tätä suhdetta. Ainoa, mikä häiritsee on tabletin piristävä vaikutus iltaisin, olenkin vaihtanut välillä lukemiseen. Ketuttaa tuollainen "kumppani", mutta tällä tavoin ketuttaa vähemmän.
Tuokin ap:n mies saattaa haluta vältellä häntä, mutta jos ei kerro syitä, ne eivät välttämättä ole kovin järkeviä, voi olla kyllästymistä, itsekkyyttä, epärealistisia toiveita, koukuttumista johonkin peliin tms.
Mun mies tekee aina töitä, viikonloppuinakin , ei oo herkkua tämäkään, toisaalta rahua on eikä mun tarvi käydä töissä. Mutta en kyllä jotain kakaraa katteliskaan joka pelaa lapsellisesti pelejä vapaa-aikansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuulemma itsekin jatkuvasti Facebookissa ja katson netflixistä elokuvia. Se on ihan totta, käytän suhteellisen paljon tablettia itsekin. Voin kuitenkin laittaa koneen syrjään milloin vain ja tehdä jotain muuta, toisin kuin hän, jonka on aina pakko pelata joku osuus loppuun.
Hah, hah. Näytäpä että pystyt tuohon.
Se on kyllä totta ettei peliä voi jättää kesken ihan missä vaiheessa tahansa. Se on vähän kuin leipoisit kakkua ja jättäisit kesken siinä vaiheessa kun pitää lisätä taikinaan jauhot. Ei sitä voi oikein huomenna jatkaa siitä samasta kohtaa.
Olen kyllä näyttänyt. Ei minulle esim fb:n selaaminen ole pakkomielteistä, vaan vilkaisen sinne ja laitan sen pois. Luen myös paljon tabletilla esim pidempiä artikkeleita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esim lähtiessä yhdessä ulos, räpläisin konetta vielä hississä, kadulla ja junassa.
Mutta kiitos kommenteista, mietin tätä lähestymistapaa vielä. Koska huomauttelu ei näemmä auta, pitää keksiä jotain muuta!
Vierailija kirjoitti:
Normisettiä. Miehen pitäisi töllöttää televisiota naisen kanssa sen sijaan, että tekisi jotain aktiivista. Ilmeisesti naiset eivät vaan osaa katsoa tv:tä yksin, varmaan liian teknistä.
Turha sitten itkeä sitä, että nainen jatkossa harrastaa seksiäkin vain yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä kannustavaa. Mutta on siis normaalia parisuhteessa, että toinen on kiinni koneessa joka päivä tunteja putkeen, ei kuule, eikä näe mitään, on väsynyt, kiukkuinen ja etäinen? Ok.
Eli se ongelma on siinä eristäytymisessä, eikä itse pelaamisessa.
Kuinka klassista.Jos se miehesi olisi kokonaan poissa kotoa nuo ajat, niin tuskinpa se asia häiritsisi niin paljon.
MUTTA "kun se ei kuule, eikä näe mitään, on väsynyt, kiukkuinen ja etäinen".
Ainoa selkeä ero pelaamisen sekä ulos asiaa X tekemään lähtemisen kanssa on, se että mies on silloin KOTONA eikä ulkona tekemässä x asiaa.
Se pelaaja keskittyy siihen pelaamiseen ja myös haluaa keskittyä siihen.
Kyllä minua ainakin häiritsisi olla suhteessa ja asua yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, joka ei koskaan ole kotona. Jos vielä suhtautuisi vihamielisesti ehdotuksiin yhteisestä ajasta, lopettaisin suhteen varmasti.
Ei tässä ole kyse peleistä tai telkkarista, vaan suhtautumisesta kumppaniin ja yhteisen ajan puutteesta.
Minua inhotti liikaa pelaavassa miehessä se, että hän pelasi aina kun en pyytänyt tekemään muuta. Jouduin siis erikseen kysymään, voisiko hän lopettaa pelin ja tehdä kanssani jotain, lähteä yhdessä kauppaan, tehdä kotitöitä, viettää iltaa. Aina jos miehen ei ollut aivan pakko olla läsnä, hän pelasi.
Vaikka pyysin pelitaukoa aina ystävällisesti ja mies suostui useimmiten mielellään, pelaaminen kävi silti hermoille. Jos katsoimme yhdessä elokuvaa ja pysäytin sen hetkeksi hakeakseni lisää naposteltavaa tai käydäkseni vessassa, löysin takastullessa miehen pelaamasta. Lopulta kyllästyin olemaan miehelle vain pelin häiritsijä enkä jaksanut olla aloitteentekijä kaikissa arjen asioissa, joten erosimme. Toivon että mies on nyt onnellinen kun saa keskittyä peliin täysillä.
Turpa kiinni ämmä, miehet nyt vaan pelaa...