Pukisinko pojan appiukon syntymäpäiville mekkoon ihan hänen kiusakseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä joku on juntti niin sinä. Appiukko on ilmeisesti vanhempi mies, joka on kasvanut aikana jolloin maailma sukupuoliroolien näkökulmasta oli hyvin toisenlainen.

Aloitus on provo, ei siitä sen enempää. Mutta ihmettelen kyllä, miksi ihmiset kuvittelevat että vanhemman ihmisen ei tarvitsisi välittää siitä että maailma on muuttunut. Ei 6- tai 7-kymppinen ole vajaaälyinen. On ihan tutkittu, että oppimiskyky ei heikkene iän myötä. Vain motivaatio. Eli kyllä vanhempi ihminenkin tajuaa maailman muuttumista, jos muut uskaltavat vaatia sitä häneltä.

Vai onko niin, että vanhemmat ihmiset näkee, että nyt juostaan päin seinää ja lujaa? Minä 47v olen ainakim oppinut vähitellen, mikä viisaus vanhoilla mummoilla ja pappoilla on kerättynä ja heitä kannattaisi monessa asiassa kuunnella ja arvostaa. Heillä on kuitenkin elämän pituinen perspektiivi asioihin. Vähintä mitä voimme tehdä, on kunnioittaa heitä, ja siihen ei todellakaan kuulu mitkään "näpäytykset" toisen juhlapäivänä. Se on kertakaikkiaan keskenkasvuista ja moukkamaista. 360+ päivää vuodessa voit kasvattaa lapsiasi miten haluat mutta ne päivät ja hetket, mitkä hänen on mahdollisuus viettää Mammojensa ja pappojensa kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää siihen, että he oppivat rakastamaan ja kunnioittamaan ikää ja sen tuomaa viisautta ja höpsöyttä! Sillä yhtenä päivänä heitä ei enää ole :(

Eikä aika perustavanlaatuinen arvokas oppi elämälle kuitenkin ole se, että kaikkea (mielipiteitä) ei tarvitse hyväksyä mutta kaikkia täytyy kunnioittaa?

Ikä hrvoin tuo mitään viisautta. Pelkkää jälkeenjääneisyyttä ja sulkeutuneisuutta yleisimmiten. Siksi nämä vahukset eivät kelpaa edes työelämään, kun nykyään ei enää toimita kuin joskus 70-luvulla.

Olen surullinen tästä tyhmyydestä :(

Näin ajattelin itsekin nuorena äitinä ja lapseni menettivät mahdollisuuden saada juuret isoisovanhemmiltaan :(

Nyt yritän kyllä yhä antaa heille läheiset suhteet isovanhempiinsa, virheistään täytyy oppia.

Ja tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteivätkö meidänkin isovanhemmat saisi minua aivan sekopäiseksi ja kihisemään kiukusta joidenkin asioiden kanssa. Mutta minun äitisuhteeni täytyy olla erillään lapseni mammasuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tässä joku on juntti niin sinä. Appiukko on ilmeisesti vanhempi mies, joka on kasvanut aikana jolloin maailma sukupuoliroolien näkökulmasta oli hyvin toisenlainen.

Aloitus on provo, ei siitä sen enempää. Mutta ihmettelen kyllä, miksi ihmiset kuvittelevat että vanhemman ihmisen ei tarvitsisi välittää siitä että maailma on muuttunut. Ei 6- tai 7-kymppinen ole vajaaälyinen. On ihan tutkittu, että oppimiskyky ei heikkene iän myötä. Vain motivaatio. Eli kyllä vanhempi ihminenkin tajuaa maailman muuttumista, jos muut uskaltavat vaatia sitä häneltä.

Vai onko niin, että vanhemmat ihmiset näkee, että nyt juostaan päin seinää ja lujaa? Minä 47v olen ainakim oppinut vähitellen, mikä viisaus vanhoilla mummoilla ja pappoilla on kerättynä ja heitä kannattaisi monessa asiassa kuunnella ja arvostaa. Heillä on kuitenkin elämän pituinen perspektiivi asioihin. Vähintä mitä voimme tehdä, on kunnioittaa heitä, ja siihen ei todellakaan kuulu mitkään "näpäytykset" toisen juhlapäivänä. Se on kertakaikkiaan keskenkasvuista ja moukkamaista. 360+ päivää vuodessa voit kasvattaa lapsiasi miten haluat mutta ne päivät ja hetket, mitkä hänen on mahdollisuus viettää Mammojensa ja pappojensa kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää siihen, että he oppivat rakastamaan ja kunnioittamaan ikää ja sen tuomaa viisautta ja höpsöyttä! Sillä yhtenä päivänä heitä ei enää ole :(

Eikä aika perustavanlaatuinen arvokas oppi elämälle kuitenkin ole se, että kaikkea (mielipiteitä) ei tarvitse hyväksyä mutta kaikkia täytyy kunnioittaa?

Ikä hrvoin tuo mitään viisautta. Pelkkää jälkeenjääneisyyttä ja sulkeutuneisuutta yleisimmiten. Siksi nämä vahukset eivät kelpaa edes työelämään, kun nykyään ei enää toimita kuin joskus 70-luvulla.

Jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa parempi ja hyvä ihmisenä, kuin edellinen tai seuraava. Ja tätä samaa virttä on veisattu sukupolvelta toiselta, huomioima, että aika ja ympäristö muuttuu koko ajan ja ihmisen asenteet muuttuvat hitaasti ja näin on ollut kautta historian eli mielipiteesi ei ole mitenkään uusi ja ainutlaatuinen ja jokainen sukupolvi on sen aikanaan kuullut.

En tekisi tuota.

Mutta jos henkilökohtaisesti päähäni pälkähtäisi tuollainen ajatuskin, niin hakeutuisin välittömästi psykiatriseen hoitoon.