Miten ilmoittaa naiselle, etten aio maksaa treffejä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että opiskelijat ja muut, joilla ei vielä ole säännöllisiä tuloja, maksavat kumpikin oman osuutensa. Sitä en kyllä ymmärrä, jos reilusti aikuinen, normaalisti tienaava ihminen, pyytää tapaamismielessä  kanssaan teatteriin ja samaan hengenvetoon ilmoittaa, että lippu sitten maksaa xx euroa. Jos ei ole edes kerran sen vertaa panna euroja likoon, voi sitten etsiä seuransa muualta.

Niin miksi sillä toisella osapuolella ei sitten olisi varaa laittaa eurojaan likoon? Miksi kaikki kustannukset pitää vyöryttää vain toiselle osallistujalle, kun osallistujia on kuitenkin kaksi? Vuokraatko myös mökin porukalla niin, että maksat koko 20 henkilön osuuden yksin? Väitätkö, että se ei jossain vaiheessa ala ärsyttämään, että sinä maksat aina mökin, kun muut tulevat ilmaiseksi?

Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että paljonko tienaa, vaan kysymys on täysin periaatteellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on se lompakkoloisista itkevä raasu, joka ei voi mennä töihin, koska työn tekeminen ja siitä rahan saaminen on riistoa. Ei ihme että laskee käytettyjä vessapaperin palasia.

En tiedä mistä ihmeestä puhut, mutta onko liikaa vaadittu, että keskityt siihen mitä minä sanon, etkä ala keksimään minulle persoonallisuutta? Onko asiallinen keskustelu oikeasti täällä liikaa vaadittu? Tiesin kyllä jo ennen aiheen aloittamista, että on, mutta en näin pahaa katkeruuden myrskyä sentään odottanut. Tällä on asialliset kirjoittajat todella harvassa.

Tuo katkeruudesta hokeminen on sama kuin kateus-kortin käyttö. Jos ko. tunteet kuuluvat tunneskaalaan, niin silloin niistä myös puhuu ja projisoi muihin. Uskoisin että muut tässä keskustelussa ovat lähinnä huvittuneita tai ihmeissään jutuistasi, ei katkeria.

Ei tasan pidä paikkaansa ettei tarvitsisi tapella. Olen aina ollut tarkka siitä, että maksan itse omat menoni (tosin  voin  tarjota silloin tällöin myös toiselle :D) koska haluan olla itsenäinen, enkä voi sietää ajatusta, että oma elintasoni olisi riippuvainen toisen ihmisen anteliaisuudesta. 

Eksäni tienasi tuplasti sen mitä minä kuukaudessa, maksoin silti puolet yhteisistä menoista ja luonnollisesti omat menoni kokonaan. Siitäkin huolimatta alkoi nillittää, että minä muka käytän hänen rahojaan kun ne ovat aina loppu (todellisuudessa oli aivan totaalisen surkea talousasiossa ja "viskeli" rahaa sinne tänne, ajeli kavereiden kanssa taksilla, ryyppäsi viikonloppuisin, osti todella kalliin auton etc...) että kyllä siitä silti saatiin riita aikaan.

Omissa tuttavissani nimenomaan niissä perheissä, jossa kumpikin maksaa omat juttunsa, riidellään rahasta. Oikeasti pahimmillaan niin, että reissussa ollessa riidellään, kumpi maksaa lapsen lääkärikäynnin.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta, koska molempien palkat tulevat samalle käyttötilille, ja siltä tililtä maksetaan kaikki menot. Helppoa kuin mikä.

Minusta on itsestäänselvää, että jokainen tasa-arvoa kannattava ihminen maksaa omat menonsa treffeillä. Ei ole itselläni käynyt koskaan mielessäkään, että treffikumppani maksaisi minun menoni (eikä ystävä tietenkään myöskään) T:N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että opiskelijat ja muut, joilla ei vielä ole säännöllisiä tuloja, maksavat kumpikin oman osuutensa. Sitä en kyllä ymmärrä, jos reilusti aikuinen, normaalisti tienaava ihminen, pyytää tapaamismielessä  kanssaan teatteriin ja samaan hengenvetoon ilmoittaa, että lippu sitten maksaa xx euroa. Jos ei ole edes kerran sen vertaa panna euroja likoon, voi sitten etsiä seuransa muualta.

Niin miksi sillä toisella osapuolella ei sitten olisi varaa laittaa eurojaan likoon? Miksi kaikki kustannukset pitää vyöryttää vain toiselle osallistujalle, kun osallistujia on kuitenkin kaksi? Vuokraatko myös mökin porukalla niin, että maksat koko 20 henkilön osuuden yksin? Väitätkö, että se ei jossain vaiheessa ala ärsyttämään, että sinä maksat aina mökin, kun muut tulevat ilmaiseksi?

Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että paljonko tienaa, vaan kysymys on täysin periaatteellinen.

Kuvitellaanpa että olet ihastunut minuun työpaikan lounaskahvilassa. Et tunne minua, mutta haluat tutustua. Pyydät minua treffeille ja lähdemme ulos. Treffit olivat kivat ja sinä sait mitä halusit. Miksi siis minun, sinulle alun perin täysin tuntemattoman ihmisen, pitäisi maksaa ja "laittaa euroja likoon", kun *sinä* olet saanut haluamasi? Asia on toki eri, jos on treffailtu pidemmän aikaa ja kumpikin saa tilanteesta haluamansa (ja nyt puhun siitä ihanasta huumaavasta tunteesta), mutta en kyllä käsitä yhtään, miksi se pyytäjä ei voisi ensimmäisiä treffejä kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ongelma että suurin osa ihmisistä ymmärtää käsitteet vastavuoroisuus ja joustavuus- sinä et. Pelkäät  jostain syystä “riitelyä” rahasta niin paljon että se rajoittaa normaalia sosiaalista toimintaasi ja tekee sinusta jäykän, kontrolloivan ja mielikuvituksettoman. Älykkyys siitä on kaukana.

Sellainen ihminen on kumppanina äärimmäisen raskas. Ihan syystä monet jättäisivät treffit kanssasi väliin jos ja kun tämän ominaisuuden tuot esiin ensitöiksesi. Anteliasuus ja jalomielisyys ihan tutkitusti on tarttuvaa (lue vastavuoroista), ja parantaa suhteessa molempien osapuolien hyvinvointia enemmän kuin mikään muu aspekti.

Nimenomaan tarttuvaa ja niin tarpeetonta aiheuttaen täysin turhia riitoja ja kireitä välejä. Niin moneen kertaan on kuultu kuinka itse ostaa hyviä lahjoja, eikä saa vastalahjaksi mitään ja kuinka vaimo ostaa kenkiä, mutta itse ei saa ostaa tietokonepeliä yms.

Se on pelkästään opittu tapa, että lahjat osoittavat huomaavaisuutta. On niin paljon muitakin keinoja osoittaa huomaavaisuutta, kuin lahjomalla toista materiaalilla.

Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että joidenkin älykkyys ei riitä normeista poistumiseen ja sitten koetaan poikkeava käyttäytyminen jotenkin epäsoveliaana, vaikka todellisuudessa ei osata mitenkään perustella miksi se ei olisi soveliasta. Sama nähdään tässäkin ketjussa moneen otteeseen.

Miten tuo rajoittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistäni tai tekee minusta jäykän ja mielikuvituksettoman? Mitä mielikuvituksellisuutta osoittaa teatterilipun tarjoaminen? Minä pystyn sosialisoimaan ihmisten kanssa ihan normaalisti ilman, että tarjoan tälle.

Se ominaisuus on ihmisluonnossa, kaikki moraalimme perustuu vastavuoroisuuteen, eikä siitä noin vaan "opita pois". Se on tarkoitettu välineeksi arvioimaan sitä kenen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä (tai aloittaa suhde), eli kuka on valmis ottamaan riskejä ja investoimaan meihin, eikä yritä pelkästään hyötyä kustannuksellamme. Se on toiminut vuosituhansia tarpeeksi hyvin tarkoitukseensa. 

Se, että nainen olettaa minun tarjoavan hänelle on nimenomaan sitä, että hän ei ole valmis investoimaan mitään ja yrittää mahdollisesti vain hyötyä kustannuksellani. Vastavuoroisuus on tietenkin tärkeää, mutta tunteiden ja tekojen kautta. Halutaan aidosti auttaa toista ja tuottaa tälle mielihyvää. Tarjoamisen vastavuoroisuus on taas ihan erillinen kysymys ja tekee mielestäni asioista vain tarpeettoman hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että opiskelijat ja muut, joilla ei vielä ole säännöllisiä tuloja, maksavat kumpikin oman osuutensa. Sitä en kyllä ymmärrä, jos reilusti aikuinen, normaalisti tienaava ihminen, pyytää tapaamismielessä  kanssaan teatteriin ja samaan hengenvetoon ilmoittaa, että lippu sitten maksaa xx euroa. Jos ei ole edes kerran sen vertaa panna euroja likoon, voi sitten etsiä seuransa muualta.

Niin miksi sillä toisella osapuolella ei sitten olisi varaa laittaa eurojaan likoon? Miksi kaikki kustannukset pitää vyöryttää vain toiselle osallistujalle, kun osallistujia on kuitenkin kaksi? Vuokraatko myös mökin porukalla niin, että maksat koko 20 henkilön osuuden yksin? Väitätkö, että se ei jossain vaiheessa ala ärsyttämään, että sinä maksat aina mökin, kun muut tulevat ilmaiseksi?

Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että paljonko tienaa, vaan kysymys on täysin periaatteellinen.

Kuvitellaanpa että olet ihastunut minuun työpaikan lounaskahvilassa. Et tunne minua, mutta haluat tutustua. Pyydät minua treffeille ja lähdemme ulos. Treffit olivat kivat ja sinä sait mitä halusit. Miksi siis minun, sinulle alun perin täysin tuntemattoman ihmisen, pitäisi maksaa ja "laittaa euroja likoon", kun *sinä* olet saanut haluamasi? Asia on toki eri, jos on treffailtu pidemmän aikaa ja kumpikin saa tilanteesta haluamansa (ja nyt puhun siitä ihanasta huumaavasta tunteesta), mutta en kyllä käsitä yhtään, miksi se pyytäjä ei voisi ensimmäisiä treffejä kustantaa.

En kyllä ymmärrä lainkaan mitä yritit tässä sanoa. Jos mennään treffeille, niin molemmat saavat siitä toistensa seuran. Jos minun seurani ei kiinnosta häntä yhtä paljon kuin hänen seuransa minua, niin se ei ole minun ongelmani. Minä sain hänen seuransa ja hän sai minun seurani ja molemmat maksavat omat ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Viestissä tosiaan tuot lipun hinnan esiin.

Varmaan käytännössä kuitenkin kannattaa ostaa/varata saman henkilön molemmat liput, että saatte vierekkäiset paikat? 

"Heippa kiinnostaisiko lähteä tähän näytelmään mun kanssa? Lipun hinta olisi tällainen, jos kiinnostaa."

Sitten jos vastaa myöntävästi tähän, niin tarjoudu tekemään lippuvaraus/-osto molempien puolesta ja kerro että nainen voi maksaa sulle käteisellä/pivolla/millä ikinä haluat. Tai jos varauksen voi maksaa vasta teatterissa, niin sitten maksatte tietty siellä molemmat oman osuutenne.

Ei ole niin vaikeaa.

Noissa tilanteissa käy aina niin, että se nainen "unohtaa" maksaa. Sitten kun on sen kanssa raflaillallisella, niin koko ajan pyörii vaan mieless että akka on huijari.

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Jos kutsun, niin maksan. Tietysti. Olisi kyllä tavattoman noloa olla treffeillä, johon olisin pyytänyt daamin ja esim ravintola laskun saapuessa alkaisin eritellä kustannuksia. Teatterista puhumattakaan. Go for it! Näin se vaan menee.

Lycka till!

Menee jos antaa sen mennä. Niinhän baarissakin tarjotaan usein naiselle drinkkejä, mutta minäpä en ole tarjonnut koskaan. Eipä silti ole ollut naisista pulaa. Osa naisista arvostaakin kaltaisiani miehiä, jotka eivät heittäydy tossukaksi naisen edessä, vaan arvostaa itseään, eikä siten suostu alistumaan alempiarvoiseksi naisen rinnalla. Jos nainen haluaa kanssani jotain, niin siinä vaiheessa kannattaa se osoittaa, kun menen hänelle juttelemaan. Jos alkaa esitellä vaikeasti tavoiteltavaa, niin saa kohta katsoa minua tanssimassa toisen naisen kanssa.

Mikä sinulle on siis ongelma? Miksi koet tarpeelliseksi vängätä asiasta täällä? Minusta kuulostaa siltä, että sinä tapaat naisia, jotka arvostavat sinua ja ovat sinusta kiinnostuneita ja sinulla on valta valita, millaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi. Miksi siis pitää edes keskustella tästä aiheesta täällä?

Itse olen nainen ja ansaitsen enemmän kuin miesystäväni ja menetän seurustellessa rahaa (so. tulisin paremmin toimeen sinkkuna) mutta koen silti olevani voiton puolella. Minulla on maailman ihanin mies ja hän on joka sentin arvoinen.

Voi jumpe. Saitko ketään edes kysyttyä treffeille, vai oletko istunut yksin koneella koko illan ja kironnut sitä, kun joku nainen on joskus jossain toisessa parisuhteessa saanut joltain sinulle tuntemattomalta mieheltä kahvit ja vieläpä pullan kaupan päälle. Se miehistä hyötyvä h***.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on sellainen ongelma että suurin osa ihmisistä ymmärtää käsitteet vastavuoroisuus ja joustavuus- sinä et. Pelkäät  jostain syystä “riitelyä” rahasta niin paljon että se rajoittaa normaalia sosiaalista toimintaasi ja tekee sinusta jäykän, kontrolloivan ja mielikuvituksettoman. Älykkyys siitä on kaukana.

Sellainen ihminen on kumppanina äärimmäisen raskas. Ihan syystä monet jättäisivät treffit kanssasi väliin jos ja kun tämän ominaisuuden tuot esiin ensitöiksesi. Anteliasuus ja jalomielisyys ihan tutkitusti on tarttuvaa (lue vastavuoroista), ja parantaa suhteessa molempien osapuolien hyvinvointia enemmän kuin mikään muu aspekti.

Nimenomaan tarttuvaa ja niin tarpeetonta aiheuttaen täysin turhia riitoja ja kireitä välejä. Niin moneen kertaan on kuultu kuinka itse ostaa hyviä lahjoja, eikä saa vastalahjaksi mitään ja kuinka vaimo ostaa kenkiä, mutta itse ei saa ostaa tietokonepeliä yms.

Se on pelkästään opittu tapa, että lahjat osoittavat huomaavaisuutta. On niin paljon muitakin keinoja osoittaa huomaavaisuutta, kuin lahjomalla toista materiaalilla.

Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että joidenkin älykkyys ei riitä normeista poistumiseen ja sitten koetaan poikkeava käyttäytyminen jotenkin epäsoveliaana, vaikka todellisuudessa ei osata mitenkään perustella miksi se ei olisi soveliasta. Sama nähdään tässäkin ketjussa moneen otteeseen.

Miten tuo rajoittaa normaalia sosiaalista kanssakäymistäni tai tekee minusta jäykän ja mielikuvituksettoman? Mitä mielikuvituksellisuutta osoittaa teatterilipun tarjoaminen? Minä pystyn sosialisoimaan ihmisten kanssa ihan normaalisti ilman, että tarjoan tälle.

Se ominaisuus on ihmisluonnossa, kaikki moraalimme perustuu vastavuoroisuuteen, eikä siitä noin vaan "opita pois". Se on tarkoitettu välineeksi arvioimaan sitä kenen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä (tai aloittaa suhde), eli kuka on valmis ottamaan riskejä ja investoimaan meihin, eikä yritä pelkästään hyötyä kustannuksellamme. Se on toiminut vuosituhansia tarpeeksi hyvin tarkoitukseensa. 

Se, että nainen olettaa minun tarjoavan hänelle on nimenomaan sitä, että hän ei ole valmis investoimaan mitään ja yrittää mahdollisesti vain hyötyä kustannuksellani. Vastavuoroisuus on tietenkin tärkeää, mutta tunteiden ja tekojen kautta. Halutaan aidosti auttaa toista ja tuottaa tälle mielihyvää. Tarjoamisen vastavuoroisuus on taas ihan erillinen kysymys ja tekee mielestäni asioista vain tarpeettoman hankalaa.

Silloin ongelma on sinulla, sillä yleensä (taloudellisesti hyvin toimeentulevat) ihmiset selviävät joskus hyvinkin heinovaraisten sosiaalisten vastavuoroisuuksien viidakkossa mainiosti. Olet myös nostanut oletuksesi naisen oletuksesta (!) sen verran keskeiseen asemaan jo ennen treffejä, että selvittämätön oma ongelmakohtasi siinäkin käryää.

Vierailija kirjoitti:

Omissa tuttavissani nimenomaan niissä perheissä, jossa kumpikin maksaa omat juttunsa, riidellään rahasta. Oikeasti pahimmillaan niin, että reissussa ollessa riidellään, kumpi maksaa lapsen lääkärikäynnin.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta, koska molempien palkat tulevat samalle käyttötilille, ja siltä tililtä maksetaan kaikki menot. Helppoa kuin mikä.

Eihän nuo ole mitään yhdessä maksajia. Tietenkin lapsen lääkärikäynti maksetaan puoliksi. Kun on omat rahat, niin omat ylimääräiset ostokset ostetaan omista, jolloin toisella ei ole mitään sanomista mihin rahoja käyttää. Jos taas kassa on yhteinen, niin tietenkin pitää kysyä, että saako sieltä ottaa rahaa hankintaan. Jos molemmat haluavat ostaa yhtäaikaa, eikä rahat riitä, niin sitten tapellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se elämä mennyt miehilläkin rankaksi kun ei ole varaa elää kuin mies  ja käyttäytyä kunnioittavasti. 

Siinä on sitten aika vaikea antaa hyvää vaikutelmaa itsestään. 

Kysymys on periaatteellinen. En halua maksaa toisen menoja ja haluan osoittaa sen heti. Olis sitten kyseessä kaveri tai mahdollinen tuleva kumppani.

-AP

Olet niin periaatteen mies, että harva nainen kiinnostuu noin jäärästä. Joku saattaa olla kanssasi samalla aaltopituudella, mutta natsaako sitten kemiat, jää nähtäväksi. Useimmat kumppania elämäänsä haluavat naiset haluavat romantiikkaa, ja teatteriin vieminen olisi juuri sitä. Nainen voi joku kerta vaikka kokata illallisen sinulle, mutta sinne asti on tuolla asenteella vaikea päästä.

Hienosti kerroit itsekin. Nainen on mm. maksullinen kokki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omissa tuttavissani nimenomaan niissä perheissä, jossa kumpikin maksaa omat juttunsa, riidellään rahasta. Oikeasti pahimmillaan niin, että reissussa ollessa riidellään, kumpi maksaa lapsen lääkärikäynnin.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta, koska molempien palkat tulevat samalle käyttötilille, ja siltä tililtä maksetaan kaikki menot. Helppoa kuin mikä.

Eihän nuo ole mitään yhdessä maksajia. Tietenkin lapsen lääkärikäynti maksetaan puoliksi. Kun on omat rahat, niin omat ylimääräiset ostokset ostetaan omista, jolloin toisella ei ole mitään sanomista mihin rahoja käyttää. Jos taas kassa on yhteinen, niin tietenkin pitää kysyä, että saako sieltä ottaa rahaa hankintaan. Jos molemmat haluavat ostaa yhtäaikaa, eikä rahat riitä, niin sitten tapellaan.

Jotenkin särähti korvaan tuo "lapsen lääkärikäynti maksetaan puoliksi".

Jos eletään perheenä, jossa on myös lapsia, olisi kammottava ajatus, että ei ole mitään yhteisiä rahoja, joista maksetaan perheen menot käyttökohdetta kyselemättä, vaan kaikki pitää joka tilanteessa maksaa tarkasti puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on se lompakkoloisista itkevä raasu, joka ei voi mennä töihin, koska työn tekeminen ja siitä rahan saaminen on riistoa. Ei ihme että laskee käytettyjä vessapaperin palasia.

En tiedä mistä ihmeestä puhut, mutta onko liikaa vaadittu, että keskityt siihen mitä minä sanon, etkä ala keksimään minulle persoonallisuutta? Onko asiallinen keskustelu oikeasti täällä liikaa vaadittu? Tiesin kyllä jo ennen aiheen aloittamista, että on, mutta en näin pahaa katkeruuden myrskyä sentään odottanut. Tällä on asialliset kirjoittajat todella harvassa.

Tuo katkeruudesta hokeminen on sama kuin kateus-kortin käyttö. Jos ko. tunteet kuuluvat tunneskaalaan, niin silloin niistä myös puhuu ja projisoi muihin. Uskoisin että muut tässä keskustelussa ovat lähinnä huvittuneita tai ihmeissään jutuistasi, ei katkeria.

Eipä tuollaista nimittelyä ja  vihamielisyyttä voi selittää muulla kuin katkeruudella. Huvittunut ihminen ei ole vihainen, vaan huvittunut. Sen sijaan vihainen ihminen esittää kovin usein olevansa huvittunut, kuten sinäkin taidat tässä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omissa tuttavissani nimenomaan niissä perheissä, jossa kumpikin maksaa omat juttunsa, riidellään rahasta. Oikeasti pahimmillaan niin, että reissussa ollessa riidellään, kumpi maksaa lapsen lääkärikäynnin.

Meillä ei koskaan riidellä rahasta, koska molempien palkat tulevat samalle käyttötilille, ja siltä tililtä maksetaan kaikki menot. Helppoa kuin mikä.

Eihän nuo ole mitään yhdessä maksajia. Tietenkin lapsen lääkärikäynti maksetaan puoliksi. Kun on omat rahat, niin omat ylimääräiset ostokset ostetaan omista, jolloin toisella ei ole mitään sanomista mihin rahoja käyttää. Jos taas kassa on yhteinen, niin tietenkin pitää kysyä, että saako sieltä ottaa rahaa hankintaan. Jos molemmat haluavat ostaa yhtäaikaa, eikä rahat riitä, niin sitten tapellaan.

Jotenkin särähti korvaan tuo "lapsen lääkärikäynti maksetaan puoliksi".

Jos eletään perheenä, jossa on myös lapsia, olisi kammottava ajatus, että ei ole mitään yhteisiä rahoja, joista maksetaan perheen menot käyttökohdetta kyselemättä, vaan kaikki pitää joka tilanteessa maksaa tarkasti puoliksi.

Mikä tuossa on niin ongelmallista? Voihan sitä olla myös yhteinen kassa, josta maksetaan yhteisiä menoja. Molemmat laittavat tuonne tilille saman summan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tasan pidä paikkaansa ettei tarvitsisi tapella. Olen aina ollut tarkka siitä, että maksan itse omat menoni (tosin  voin  tarjota silloin tällöin myös toiselle :D) koska haluan olla itsenäinen, enkä voi sietää ajatusta, että oma elintasoni olisi riippuvainen toisen ihmisen anteliaisuudesta. 

Eksäni tienasi tuplasti sen mitä minä kuukaudessa, maksoin silti puolet yhteisistä menoista ja luonnollisesti omat menoni kokonaan. Siitäkin huolimatta alkoi nillittää, että minä muka käytän hänen rahojaan kun ne ovat aina loppu (todellisuudessa oli aivan totaalisen surkea talousasiossa ja "viskeli" rahaa sinne tänne, ajeli kavereiden kanssa taksilla, ryyppäsi viikonloppuisin, osti todella kalliin auton etc...) että kyllä siitä silti saatiin riita aikaan.

Tuossa tilanteessa ei ollut ongelmana tapanne hoittaa yhteiset raha-asiat, vaan se, että tapailemasi ihminen oli idiootti.

Voiko sen ilmoittaa monellakin tavalla, että en maksa osuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M48 kirjoitti:

Jos kutsun, niin maksan. Tietysti. Olisi kyllä tavattoman noloa olla treffeillä, johon olisin pyytänyt daamin ja esim ravintola laskun saapuessa alkaisin eritellä kustannuksia. Teatterista puhumattakaan. Go for it! Näin se vaan menee.

Lycka till!

Menee jos antaa sen mennä. Niinhän baarissakin tarjotaan usein naiselle drinkkejä, mutta minäpä en ole tarjonnut koskaan. Eipä silti ole ollut naisista pulaa. Osa naisista arvostaakin kaltaisiani miehiä, jotka eivät heittäydy tossukaksi naisen edessä, vaan arvostaa itseään, eikä siten suostu alistumaan alempiarvoiseksi naisen rinnalla. Jos nainen haluaa kanssani jotain, niin siinä vaiheessa kannattaa se osoittaa, kun menen hänelle juttelemaan. Jos alkaa esitellä vaikeasti tavoiteltavaa, niin saa kohta katsoa minua tanssimassa toisen naisen kanssa.

Mikä sinulle on siis ongelma? Miksi koet tarpeelliseksi vängätä asiasta täällä? Minusta kuulostaa siltä, että sinä tapaat naisia, jotka arvostavat sinua ja ovat sinusta kiinnostuneita ja sinulla on valta valita, millaisten ihmisten kanssa vietät aikaasi. Miksi siis pitää edes keskustella tästä aiheesta täällä?

Itse olen nainen ja ansaitsen enemmän kuin miesystäväni ja menetän seurustellessa rahaa (so. tulisin paremmin toimeen sinkkuna) mutta koen silti olevani voiton puolella. Minulla on maailman ihanin mies ja hän on joka sentin arvoinen.

Miksi ihmiset ylipäänsä keskustelevat? Koen erittäin tarpeelliseksi vängätä asiasta, koska täällä on nähtävästi niin paljon idiootteja, joita pitää edes yrittää sivistää.

Miksi et voisi seurustella miehesi kanssa ilman, että teillä on yhteiset rahat?