Lue keskustelun säännöt.
Kuunnelkaa kun Saara Aalto laulaa X Factorissa!
28.08.2016 |
Häntä ei valittu Euroviisuihin, vaan se yksi... jonka nimeä en muista. :(
Tämä kupliva, iloinen tyttö osaa laulaa!
Kommentit (916)
Vierailija kirjoitti:
"Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä, että joku on kanssasi eri mieltä?" Sepä on oikein hyvä kysymys.
Btw, mikä oikeus sinulla on rajata Suomessa vallitsevaa mielipiteen ja sanan vapautta?
"Se on tässä ketjussa jo monta kertaa todettu." Po: Sen olen tässä ketjussa jo monta kertaa todennut.
"Syy on mitä ilmeisemmin tässäkin ketjussa monta kertaa mainittu." Po: Syyn olen mitä ilmeisemmin tässäkin ketjussa monta kertaa maininnut.
"... en itse kykene hänessä suuren esiintyjän karismaa vieläkään näkemään." Valitan kyvyttömyyttäsi, jolla tuskin on kuitenkaan mitään merkitystä laulajan kannalta.
Ja lopuksi - muista ottaa lapio ja ämpäri mukaanhiekkalaatikolle. Läp läp. Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!
Voisitko jo vihdoin lopettaa tuon ikävän jankkaamisen ja vieraiden ihmisten haukkumisen. Käsittääkseni se keskustelija, jolle kirjoitat, ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, vaan on ollut ihan asiallinen. Mistä moinen vihapurkaus häntä kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MEnestyä voi vaikka ääni olisi keskitasoa, jos on löytänyt oman alueensa ja on persoonaa. Näitä ovat esim. Madonna ja Debbie Harry. Mick Jagger ja Bob Dylan eivät ole koskaan olleet parhaita laulajia, mutta ovat miljoonansa tienanneet. Suurin este Saaran menestykselle on, että saman tyylisiä laulajia mahtuu 13 tusinaan. Pitäisi löytää hyvät biisintekijät.
Niin, tämä mantra osataan kyllä Suomessa etuperin ja takaperin ja koodikielellä ja sitä toistellaan. Ja sitten tehdään sitä suomenkielistä poppia pskasti laulettuna eikä ikinä päästä yhtään mihinkään muualle kuin huippuhetkenä rämpimään mutaisille kesäfestarikentille vaakasateessa. No, jokaisella taiteenlajilla on tavoitteensa ja suomipopilla ne ovat to-del-la-kin maanpinnalla ja kotimaassa, muiden pyrkiessä, päästessä ja menstyessä maailmalla.
Jos haluaa laulaa englaniksi, pitää sitten myös osata sitä englantia ja osata tulkita englanniksi.
Ja varatua siihen että maailmalla on satoja tuhansia parempia.
Valitettavasti ainakin noissa Saaran nettiesityksissä seenglantipuurrrroutuutodellaherkässsti. Ja se tulkinta jää vajaaksi. Ja ulkonäkö ei ole paras mahdollinen. Ja koko ajan pukkaa 10-15 vuotta nuorempaa ja parempaa.
Niin niin. Ei kantsi yrittää, saattaa vaan munata itsensä. Kantsii vaan jäädä pubin nurkkaan väsäämään "juurevia" sanoituksia siitä kuinka lumihanki-räntäsade-pullo-perhe jätti- ranteet auki ja niin edelleen.
Kukaan ei ole kieltänyt yrittämästä. Realiteetit on silti nuo mitä yllä kerrotaan.
Niin niin. Jatka vaan suomalaisen jargonmantramyllyn pyörittämistä. Suomaliaset popparit ovat hämmentävän menestykesttömiä kaikkiin muihin suomalaisiin taidelajeihin verrattuna ja myös verrattuna naapuri- ja muiden Euroopan maiden poppareihin. Siis todella pohjalla ja sinäkin haluat että asia jatkuu samana. Niinhän se tulee jatkumaan tuolla mentaliteetilla.
Ei mnulla ole mitään intressejä popmusiikin suhteen, ja varmaan ala on juurikin mätä.
Silti se ei poista noita realiteetteja jotka siellä suuressa maailmassa on.
Ei sinun tarvitse mennä kuin Ruotsiin niin näet sen läkähdyttävän tasoeron. Ei se Månsin voittotuotos ollut vaivaannuttava, kuten Saaran euroviisu oli. Ja ihan satavarmasti siellä saa jokainen nokkava uusi tulokas vettä niskaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Koska hänellä on se oma juttu eikä hän halua jakaa, eikä ole ryhmässä esiintyjä. Näin hän sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No hyvä, että omasta mielestään hänellä on ihan oma juttunsa, jonka mukaan toimii. Olennaista menestyksen kannalta on kuitenkin nähdäkseni se, että hän saa välitettyä sen oman juttunsa yleisölle. Mikä se juttu on? Haluaa olla Disney-prinsessa, laulaa englanniksi ja olla kansainvälinen tähti? Onko toissijaista, mitä tunteita ja ajatuksia hän haluaa välittää yleisölle? Jos se hänen juttunsa perustuisi siihen, mitä hän haluaa viestiä yleisölle, hän varmaan olisi sen jo kertonut tai sen tietäisi sanomattakin. Luulen siis, että se juttunsa on vain se, mitä hän haluaa itse tehdä ja miten, ei niinkään se, mikä hänen sanomansa on muille. Se lienee tässä ongelmana, että hänen musiikkinsa ei vaan kosketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saaralla on jo melkein 1 100 000 katsojaa. Yhdessä vuorokaudessa. On tällä hetkellä kaikkein eniten katsottu.
Hieno saavutus, vaikka ei pääsisi bootcamppia pidemmälle.
Näköjään nuo suuret levy-yhtiöt sanelevat mediankin toimintaa (samat omistajat?) aika veemäsiä juttuja Aallosta. Orjameininkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty. Ihan hirvee tekopirteä muija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Sama jatkaa. Nyt otan kyllä sanani takaisin. Googlasin "eeppinen rakkauspop", "epic love pop" ja "epic lovepop", ja ainoat hakutulokset mitä googlesta löytyi on saara aallon omia. Hän on siis itse keksinyt tuon termin, ei ihme etten sitä tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Eeppine tarkoittanee mahtipontista, suurta, elokuvallista tms, suurta estradiviihdettä nuorekkaammalla, popimmalla otteella. Minä luulen, että Saara pyrkii kohden lajia joka olisi jotain tyyliin nightwish goes pehmeämpi pop. Minusta hänellä vaikuttaa olevan hyvin selkeä päämäärä, mutta ei ihan vaadittavaa kokonaisvaltaista osaamista. Toisin kuin metallibändeiltä meiltä puuttuuu ensinnäkin omaehtoinen popkulttuuri, jossa tyylitaju tulee jo kellaribändeille esikuvien kautta. Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan Ruotsin koneisto ja osaaminen - ei Månsin esitys synny itsestään eikä yksi Månsin ideoista vaan tiimityön tuloksena, ammattiataitoisen tuotannon varassa. Saara varmasti meilellään teksisi yhteistyötä, mutat kun meillä ei ole osaamista, meillä tarjotaan vaihtoehdoksi että muuta kieli Suomeksi ja tee suomipoppia. Ymmärrän täysin, että sellainen latistava matalarimainen yhteistyö ei kiinnosta. Silloin kannattaa tehdä itse, vaikka resurssit sitten tulevatkin jyrkästi vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Sama jatkaa. Nyt otan kyllä sanani takaisin. Googlasin "eeppinen rakkauspop", "epic love pop" ja "epic lovepop", ja ainoat hakutulokset mitä googlesta löytyi on saara aallon omia. Hän on siis itse keksinyt tuon termin, ei ihme etten sitä tuntenut.
Aivan. Saaralla on oma juttunsa. Hänen omassa musiikissa on aivan selkeä linja, vaikak sekin, stailauksen ohella, hyötyisi tuotannollisesta avusta. Jolalista pätevää ja ketään hyödyttävää ei tässä popin kehitysmaassa ole tarjolla. Siksi Saara onkin hakeutumassa ulkomaille, juuri sitähän ilmoitti hakevansa. Apua. Toivoi löytävänäsä tuottajan. Simon Cowell kuvaili saaraa sanoin "She's interesting" - sellainen on valtava kehu kaiken nähneeltä supertuottajalta. Toivottavasti Saara löytää hakemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo Disney-prinsessa-meininki viittaa musikaaleihin ja/tai johonkin Sarah Brighton -tyyliseen? Fantasiaelementtejä Andrew Lloyd Webberin sävelin.
Oma juttu on se, ettei ainakaan laula suomeksi iskelmäpoppia kuten Anna Abreu on alkanut tekemään. Niin ja Jukka Poika, Reino Nordin, Pete Parkkonen...jne jne
Suomessa elää musiikilla, jos se on radioystävällistä poppia suomeksi laulettuna. Muut jää marginaaliin, vaikka olisivat kuinka hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Eeppine tarkoittanee mahtipontista, suurta, elokuvallista tms, suurta estradiviihdettä nuorekkaammalla, popimmalla otteella. Minä luulen, että Saara pyrkii kohden lajia joka olisi jotain tyyliin nightwish goes pehmeämpi pop. Minusta hänellä vaikuttaa olevan hyvin selkeä päämäärä, mutta ei ihan vaadittavaa kokonaisvaltaista osaamista. Toisin kuin metallibändeiltä meiltä puuttuuu ensinnäkin omaehtoinen popkulttuuri, jossa tyylitaju tulee jo kellaribändeille esikuvien kautta. Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan Ruotsin koneisto ja osaaminen - ei Månsin esitys synny itsestään eikä yksi Månsin ideoista vaan tiimityön tuloksena, ammattiataitoisen tuotannon varassa. Saara varmasti meilellään teksisi yhteistyötä, mutat kun meillä ei ole osaamista, meillä tarjotaan vaihtoehdoksi että muuta kieli Suomeksi ja tee suomipoppia. Ymmärrän täysin, että sellainen latistava matalarimainen yhteistyö ei kiinnosta. Silloin kannattaa tehdä itse, vaikka resurssit sitten tulevatkin jyrkästi vastaan.
Ruotsi on tunnin lentomatkan päässä. Ja siellä on jo suomalaisia noissa koneistoissa. Kyllä he tunnistaa kyvyn jos sellainen todella on.
Minusta Saaran ongelma ei ole se kunnianhimo, arvostan sitä. Enemmän olen huolissani siitä ettei hänellä ole kykyä kirkastaa sitä visiotaan, voittaa ihmisiä puolelleen. Ja ottaa sitä palautetta ja neuvoja vastaan. Hän tekee juuri sen klassisen virheen että antaa jollwkin epämääräiselle tyttismanagerille liikaa valtaa, kiukuttelee väärille ihmisille lapsellisesti jne.
Ja oikeasti. Jo siellä tavaratalossa on pukeutumisneuvoja. Helsinki on täynnä kampaamoja ja kosmetologeja. Nyt tuo ulkoinen habitus ei kohtaa lainkaan tuota tavoitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Eeppine tarkoittanee mahtipontista, suurta, elokuvallista tms, suurta estradiviihdettä nuorekkaammalla, popimmalla otteella. Minä luulen, että Saara pyrkii kohden lajia joka olisi jotain tyyliin nightwish goes pehmeämpi pop. Minusta hänellä vaikuttaa olevan hyvin selkeä päämäärä, mutta ei ihan vaadittavaa kokonaisvaltaista osaamista. Toisin kuin metallibändeiltä meiltä puuttuuu ensinnäkin omaehtoinen popkulttuuri, jossa tyylitaju tulee jo kellaribändeille esikuvien kautta. Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan Ruotsin koneisto ja osaaminen - ei Månsin esitys synny itsestään eikä yksi Månsin ideoista vaan tiimityön tuloksena, ammattiataitoisen tuotannon varassa. Saara varmasti meilellään teksisi yhteistyötä, mutat kun meillä ei ole osaamista, meillä tarjotaan vaihtoehdoksi että muuta kieli Suomeksi ja tee suomipoppia. Ymmärrän täysin, että sellainen latistava matalarimainen yhteistyö ei kiinnosta. Silloin kannattaa tehdä itse, vaikka resurssit sitten tulevatkin jyrkästi vastaan.
Nyt ymmärrän. Mahtipontinen, elokuvallinen rakkaushenkinen poppi. Sitä genreähän ei suomessa oikein ole eikä suomalaiset sitä juurikaan fanita. Ei siis ihme että osaamistakaan siihen ei suomessa ole. Osaamista voisi löytyä jenkeistä, jossa on niitä suuria estradeja ja jossa elokuvateollisuus ruokkii tuota genreä.
Vierailija kirjoitti:
Paremmin hän silti on menestynyt kun 99% suomalaisista. Ottaako päähän?
En ymmärrä, miksi on niin vaikea ymmärtää, että siinä, että ei pidä jonkun artistin äänestä, musiikista, esiintymisestä ei ole mitään tekemistä kateuden kanssa. Ei siis ota yhtään päähän. Minusta on todella outo ajatus, että olisin kateellinen jonkun ihmisen menestyksestä, joka on ihan eri alalla kuin minä itse. Olen omalla alallani mielestäni menestynyt ja elämääni tyytyväinen. Kannustan ehdottomasti todella mielelläni sellaista osaamista, josta pidän, oli ala ja asia mikä hyvänsä. Saara Aallon äänestä ja esiintymisestä en vain pidä. Puhtaasti hän laulaa toki, muuta ei ole kai kukaan tässä ketjussa yrittänyt väittää.
Ei juma.... täysin yhdentekevä hoilotus. En jaksanut kuunnella loppuun enkä kestä tuota naamanvääntelyä. Mten tuosta vouhkataan?Ei iske yhtään, sopisi johonkin taustamusiiksi tai johonkin leffaan tms mutta ei tee tuon perusteella mieli mennä esim. konserttiin. Ja hei, jos menee x- factoryn tapaiseen ohjelmaan, SAA laulajaa arvostella, miksi pitäisi vain kehua?
Tämä on vain minun mielipiteeni, olkaa muut toista mieltä, minuun tuo ei iske tai vetoa
Täällä on selvästi joku, jolla on jotain henkilökohtaista Saaraa vastaan.
Olen samaa mieltä, että Saara on teknisesti todella taitava ja laulaa hyvin, mutta hänestä puuttuu jotain sellaista syvyyttä, joka koskettaisi ihmisiä. En ole varma, onko jääräpäisesti kieltäytyminen suomeksi laulamisesta ollut häneltä oikea veto, jos kuitenkin olisi saanut levytyssopimuksen. Omalla äidinkielellä laulaminen tuo kuitenkin usein tulkintoihin ihan erilaista syvyyttä kuin englanniksi. Ehkä hän olisi voinut kuitenkin saada suomalaisen yleisön paremmin puolelleen, kun olisi tehnyt musiikkia ensin suomeksi? Jotenkin hänen pitäisi osata tulla enemmän esiin omana itsenään, ja riisua se disneyprinsessarooli. Nyt hänestä tulee se vaikutelma, että on koko ajan jokin rooli päällä, kuka on se oikea Saara? Kaapista tuleminenkaan ei ole toistaiseksi riisunut sitä roolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin youtubesta saaran duetto-live-esiintymisiä. Käykää katsomassa pätkä jonkun helmi-maaria jokisen kanssa tehdystä duetosta Pridesta. Duettona saara on huomattavasti läsnäolevampi ja maneerit vähäisemmät, voisi jopa sanoa että hän on hyvä. Sama jollain livevideolla sen teemun kanssa duettona. Mikähän siinä on että kun esiintyy yksin niin läsnäolo katoaa ja tulee epäaito vaikutelma ja homman pilaa ne maneerit.. Ilmeisesti se toinen laulaja saa saaran olemaan läsnä hetkessä.
Surkeinta tietty se että eilisessä haastattelussakin hän sanoo että hänellä on niin oma juttu ettei halua muiden kanssa esiintyä.
Tämä on suorastaan tragikoomista miten erilainen kuva hänellä on itsellään ja mikä meillä muilla. Minusta hänellä ei nimenomaan ole mitään omaa linjaa.
En ole lukenut hänen haastatteluita. Mikä se hänen oma juttu on? Siis tarkoitan että miten hän itse kiteyttää sen oman juttunsa? Tai kuvailee sitä juttuaan?
En tiedä. Kuuntelin eilen Radio Novan haastattelun ja hän vain toisti että hänellä on oma juttu. En tiedä mikä se on.
No pitäisihän hänen nyt edes jotenkin kyetä se sanomaan. Mistä me muut kuuntelijat ja fanit ja levy-yhtiöt voidaan muuten se tietää.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.
Ok, hyvä. Rakkauspopin ymmärrän, eeppistä en ymmärrä, mutta ei se mitään, ehkä se on muille tuttu musiikkilajitermi, myönnän tietämättömyyteni tästä. Mutta miksi eeppistä eakkauspoppia ei voisi esittää toisen kanssa yhdessä tms? Miksi pitää yksin ja vain yksin?
Eeppine tarkoittanee mahtipontista, suurta, elokuvallista tms, suurta estradiviihdettä nuorekkaammalla, popimmalla otteella. Minä luulen, että Saara pyrkii kohden lajia joka olisi jotain tyyliin nightwish goes pehmeämpi pop. Minusta hänellä vaikuttaa olevan hyvin selkeä päämäärä, mutta ei ihan vaadittavaa kokonaisvaltaista osaamista. Toisin kuin metallibändeiltä meiltä puuttuuu ensinnäkin omaehtoinen popkulttuuri, jossa tyylitaju tulee jo kellaribändeille esikuvien kautta. Lisäksi meiltä puuttuu kokonaan Ruotsin koneisto ja osaaminen - ei Månsin esitys synny itsestään eikä yksi Månsin ideoista vaan tiimityön tuloksena, ammattiataitoisen tuotannon varassa. Saara varmasti meilellään teksisi yhteistyötä, mutat kun meillä ei ole osaamista, meillä tarjotaan vaihtoehdoksi että muuta kieli Suomeksi ja tee suomipoppia. Ymmärrän täysin, että sellainen latistava matalarimainen yhteistyö ei kiinnosta. Silloin kannattaa tehdä itse, vaikka resurssit sitten tulevatkin jyrkästi vastaan.
Nyt ymmärrän. Mahtipontinen, elokuvallinen rakkaushenkinen poppi. Sitä genreähän ei suomessa oikein ole eikä suomalaiset sitä juurikaan fanita. Ei siis ihme että osaamistakaan siihen ei suomessa ole. Osaamista voisi löytyä jenkeistä, jossa on niitä suuria estradeja ja jossa elokuvateollisuus ruokkii tuota genreä.
Olisi sitä varmaankin myös Ruotsissa tai oikeastaan ihan kaikkialla missä estradiviihde kukoistaa ja se kukoistaa oikeastaan kaikkialla paitsi täällä. Mutta epäilemättä Amerikka olisi se kaikkein oikein paikka. Tai Britannia.
Eeppinen rakkauspop wikipedian mukaan. Minusta Saara on persoonallinen artisti, jolla on huikea ääni ja laulutekniikka, mutta joka kaipaisi vähän tyylitajuista, hänen päämääriään ymmärtävää viilausta. Sellaista on tarjolla muualla, mutta ei Suomessa, joka on popkulttuurin kehitysmaa.