Lue keskustelun säännöt.
Miten kannustaa lasta, joka on "ruma". Eli ei kaikkein kaunein mutta kaunein vanhempien mielestä tietenkin.
28.08.2016 |
Tiedostaa itsekin, että ei ole kovin söpö ja sanoo joskus, että kun katson peilistä, niin näen, että olen ruma.
Miten tällaista lasta voisi kasvattaa, niin, että saisi kuitenkin tarpeeksi hyvän itsetunnon :/ Ettei välittäisi omasta kauneudestaa/rumuudestaan vaan hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on.
Kommentit (27)
Mistä ihmeestä lapsi tietää että on ruma?
Lapselle sanotaan vauvasta alkaen äidin ihana kullannuppunen, sinä taitava rakas pupunen, sinä maailmani paras lapsukainen, hukutetaan kehuihin ja kiitoksiin.
En muuten ole rumaa lasta nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Oma lapseni on oikeasti paljon kauniimpi kuin minä lapsena. Sori.
Jotenkin hienovaraisesti esittää sekä viesti siitä että ulkonäkö ei ole NIIN tärkeää että kehua niitä juttuja joissa kersa on oikeasti hyvä. Sekä kannustaa pentua kehittämään olemassaolevia lahjojaan. Oman ulkonäön inhoaminen ei tietenkään ole hyvä homma mutta pelkkään ulkonäköön perustuva itsetunto on hauras ja lyhytaikainen koska pinta on vain pintaa ja rupsahtaminen on vääjäämätöntä.
Parilla serkulla on ollut aika rumia poikalapsia. Mutta yllättäen noista kasvoi oikein karskinkomeita miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä lapsi tietää että on ruma?
Lapselle sanotaan vauvasta alkaen äidin ihana kullannuppunen, sinä taitava rakas pupunen, sinä maailmani paras lapsukainen, hukutetaan kehuihin ja kiitoksiin.
En muuten ole rumaa lasta nähnyt.
Ikätoverit koulussa kivasti kertoneet hänelle, että on ruma. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäänsä ihmiset kiinnittävät aivan liikaa vaivaa ulkonäköön ja luulevat voivansa korvata sillä persoonan. Etenkin naisia kehotetaan usein olemaan nättejä ja sitä pidetään jotenkin tärkeimpänä ominaisuutena.
Kehutte lasta niissä jutuissa, missä on hyvä. Ylipäänsä turha ulkonäkökeskeisyys ja sen kehuminen johtaa vain pinnallisuuteen. Voitte välillä mainita, että kauneus on katoavaista, mutta vaikkapa on tärkeämpää olla uskollinen ja reilu ja kehutte aina näitä piirteitä. Saadaan vähän parempia ihmisiä tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisestä on kysymys? Miksi ulkonäkö on perheessänne niin tärkeä asia, että lapsikin jo tietää olevansa "ruma"??
Ei ne lapset missään kuplassa kasva erillään muusta maailmasta. Jo hyvin nuori lapsi osaa verrata itseään muihin ja tiedostaa mitä pidetään yleisesti kauniina ja mitä ei. Perhe ja vanhemmat voi toki kasvattaa terveisiin arvoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisestä on kysymys? Miksi ulkonäkö on perheessänne niin tärkeä asia, että lapsikin jo tietää olevansa "ruma"??
Eipä ole meille tärkeää, mutta koulukavereille tuntuu olevan.
Rehellisyys ja asian tiedostaminen ainakin auttaa paljon, tilanteet joissa tuo tulee ilmi pitää käydä läpi, eikä jättää lapsen yksin käsiteltäväksi. Ja itsetunnon vahvistamiseen keskittyminen on tärkeää.
Minulla on fyysinen vamma kasvoissa ja vanhempani kieltävät sen olemassaolon käytännössä. Eivät vieläkään usko kuinka paljon minua kiusattiin sen takia, niin koulussa kuin työpaikoilla yhä, koska eihän mitään sellaista ole HEIDÄN MIELESTÄÄN, koska olen heille kaunis ja täydellinen. Se on kuitenkin aivan toissijaista onko lapsessa jotain vikaa vanhempien mielestä, koska muu maailma tekee asian varsinaisen selväksi. Jopa aikuiset ihmiset voivat olla todella julmia pikkulapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän ikäisestä on kysymys? Miksi ulkonäkö on perheessänne niin tärkeä asia, että lapsikin jo tietää olevansa "ruma"??
Eipä ole meille tärkeää, mutta koulukavereille tuntuu olevan.
Eikö lapsesi ole mielestäsi kaunis? Uskomatonta, jos joku vanhempi näkee lapsensa "vähemmän kauniina". En ole rumaa lasta nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä lapsi tietää että on ruma?
Lapselle sanotaan vauvasta alkaen äidin ihana kullannuppunen, sinä taitava rakas pupunen, sinä maailmani paras lapsukainen, hukutetaan kehuihin ja kiitoksiin.
En muuten ole rumaa lasta nähnyt.Ikätoverit koulussa kivasti kertoneet hänelle, että on ruma. :(
Eiköhän ikätoverit sano jokaista rumaksi, hyvä itsetuntoinen kullannuppunen tietää olevansa arvokas sellaisena kuin on. Oma 10v kysyi onko hän ruma, nauroin, aidosti, miksi ihmeessä hän noin hassuja puhuu. Koulussa oli tullut kinaa jostain kaverin kanssa ja toinen oli sanonut rumaksi, juteltiin asiasta ja kauneudesta miten paljon tärkeämpää on olla kiva kaveri, ahkera koulussa, harrastaa mukavia asioita, miettiä mikä on kaunista ja miten ihmiset, joista pitää on aina kauniita ja suuttuessa toinen näyttää rumalta vaikka on ihan kaunis/tavallisen näköinen. Lisäksi puhuttiin siitä miten eti aikoina erilaisia asioita on pidetty kauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmeestä lapsi tietää että on ruma?
Lapselle sanotaan vauvasta alkaen äidin ihana kullannuppunen, sinä taitava rakas pupunen, sinä maailmani paras lapsukainen, hukutetaan kehuihin ja kiitoksiin.
En muuten ole rumaa lasta nähnyt.Ikätoverit koulussa kivasti kertoneet hänelle, että on ruma. :(
Ok, lapsi on siis saanut selville että maailmassa on kusipäitä. Mikä on sinällään harvinaisen ikävää mutta se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Osaako se puolustaa itseään, ts. sanoa vielä vähän rumemmin takaisin? Jos ei niin opettakaa. (T: entinen koulukiusattu)
Rakasta lasta sellaisena kuin hän on.
Puhu hänelle rakkaudelliisa ja rohkaisevia sanoja.
Ulkonäkö ei ole koko ihminen. Vain ulkokuori.
Ihminen on paljon, paljon muuta kuin ulkonäkönsä! Kiinnitä huomio siihen! Korosta sitä.
Kulttuurimme on järkyttävän visuaalinen ja ulkonäkökeskeinen. Kuitenkin kaikki tärkeä ja merkittävä ihmisessä tulee ihmisen sisältä, sydämestä, hengestä, mielestä.
Pahantahtoinen sisin kauniissa kuoressa voi saada aikaan paljon pahaa.
Hyvä sisin luo toivoa, valoa ja iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etkä ole, höpöhöpöjuttuja puhut.
Katsotaas oikein peilistä... Sinullahan on tosi kaunis hymy ja kauniit ruskeat hiukset.
Tuollaiset sinertävänvihreät silmät on todella nätit.
Se joka muuta väittää niin tarvitsee silmälasit."
Aika typerää arvostella ketään ulkonäön perusteella koska ulkonäköä ei voi valita. Luonnostaan hyvännäköisen ihmisen ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään asian eteen, hänellä on käynyt vain todella hyvä tuuri geenien suhteen.
Kannattaisi vain opettaa hyväksymään rumuutensa tosiasiana ja elämään sen kanssa ., Vain jotkut ja jotkut vain... ovat kauniita ,eivät kaikki.
Tämä tulisi hänelle mieleen teroittaa ja auttaa hyväksymään osansa eikä odottamaan mitään turhia.
Onko kyseessä tyttö? Kysyn siksi, että usein tietämättämme kiinnitämme huomiota tytöissä nätteyteen, kauniiseen käytökseen, joustavuuteen ja siiteyteen, kun sen sijaan poikaa saatetaan helpommin kehua yritteliäisyydestä, toiminnasta, aktiivisuudesta jopa kannustetaan fyysisiin toimintoihin.
Tämä johtaa helposti siihen, että tytöt, tosin nykyisin yhä useammin myös pojat, arvioivat itseään sen mukaan, miltä näyttävät toisten silmissä, ei sen mukaan millaisiin tekoihin he itse yltävät. Toki ei mitään mestareita tarvitse olla.
Niin tyttöjä kuin poikiakin kannattaa kannustaa toiminnallisiin asioihin ja saamaan sieltä henkiset palkintonsa.
Millä tavalla "ruma"? Onko lapsi ylipainoinen ja aina hieman väsyneen näköinen? Jos näin niin silloin se ei kyllä ole lapsen rumuuden syytä vaan syy on vanhempien opettamissa huonoissa ruokailutottumuksissa ja niiden sekä ympäristön vaatimusten aiheuttamassa orastavassa masennuksessa.
Jos lapsi on normaalipainoinen mutta mielestäsi kasvoiltaan jotenkin ruma ilman mitään syytä kuten apaattisuus, masentuneisuus niin ihmettelen kyllä sinuakin jotenkin.. Kyllä minusta iloinen lapsi on aina söpö ja kaunis. Mutta miksi lapsen pitäisi olla edes kaunis ja kenen standarteilla?
Minkähän ikäisestä on kysymys? Miksi ulkonäkö on perheessänne niin tärkeä asia, että lapsikin jo tietää olevansa "ruma"??