Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei saisi edes katkeroitua, sekin on kielletty tunne ja aina oma vika
27.08.2016 |
Olen tod. köyhä varhaiseläkeläinen. Päivät kuluvat kirjastossa ja lenkkeilessä.
Nyt ystäväni on keksinyt että minullahan olisi aikaa hoitaa hänen vanhaa äitiään, joka ei kykene ulkoilemaan eikä tekemään ruokaa enää.
Tämä järjestely on alkanut häiritsemään, sillä joudun ikäänkuin pyytämään, jos voisin lähteä omiin menoihin tai suunnitella päivääni, sillä alun kerran viikossa käynti on mennyt siihen, että pitäisi käydä joka päivä.
Kodinhoitajat ja lääkkeentuojat käyvät 2 kertaa päivässä sekä siivooja.
Minä olen ikäänkuin seuraneiti sitten.
Ystäväni on varakas eläkeläinen, shoppaillee päivittäin vaatteita ym. sekä tekee matkoja tämän tästä ja hoidattaa itseään joka viikko milloin milläkin hoidolla. Kaikki ihan ok muuten, jokainen tehkööt mitä lystää jos varat sallivat, mutta voi sitä valituksen määrää sekä milloin minkäkin kivun voivottelua jos pitäisi mennä äitiään katsomaan jos en minä mene. Ei ole kipeä eikä sairas jos on mieluista menoa.
Huippu on kun facessa kerjää tykkäyksiä sekä tsemppauksia kun kirjottelee sinne päivittäin kuinka hoitaa äitiä uhrautuen, hyvä tytär kun on, vaikka omat kivut ja säryt ovat aivan hirveitä.
Sitten ystävät kilvan lähettelevät jaxuhaleja.
Uskomatonta, mietin kun lueskelen hänen Via Dolorosaansa, tietäen kuinka asiat ovat oikeasti.
Nyt olen huomannut, että alan katkeroitumaan pikkuhiljaa tähän menoon, mitä en haluaisi. Monet kerrat olen halunnut sanoa suoraan, että hoida itse mutsis ja pidä seuraa.
Miksi näin en ole (vielä) tehnyt johtuu siitä, että tämä ystäväni äiti on todella mukava ihminen enkä haluaisi hänen kärsivän.
Saan tästä palkaksi muutaman kympin silloin tällöin sekä kahvit kahvilassa toisinaan.
Sehän tässä riivaa, että kaiken lisäksi saan kateellisen katkeran ihmisen leiman, jos laitan homman seis. Eli ei saisi edes katkeroitua, koska se on niin negatiivinen tunne ja oma vika aina. Sekä lisäksi vielä huonon omantunnon vanhuksen hylkäämisestä. Ihme dilemma.
Kommentit (9)
Kuulostat liian kiltiltä ihmiseltä. Haluatko pitää ystävänäsi ihmisen, joka käyttää sinua tuolla tavalla hyväksi? Jos et pysty sanomaan asioita suoraan tai ystäväsi ei tunnu ymmärtävän sinua, niin valehtele jotain, että pääset tilanteesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä nyt jättäisit sen "ystäväsi" pois tuosta kuviosta, ja kävisit moikkaamassa hänen mukavaa äitiään silloin kun teille keskenänne sopii. Tuo kuvio, jossa otat vähän rahaa ja saat armosta jonkun kahvin kahvilassa on kiusallinen. Myyt aikaasi melkein ilmaiseksi, mutta ystäväsi kuvittelee olevansa hyväntekijä.
Et ole velvollinen hoitamaan tuttusi äitiä, se ei ole sun työpaikkasi. Elä omaa elämääsi. Nyt voisi olla fiksu veto matkustaa viikoksi pois tai muuten vain olla käymättä pari viikkoa. Älä suostu orjaksi.
Reilusti pyydät korvauksen jos seurana aiot olla! Jos teet vapaaehtoisesti niin sitten asetat itse rajat milloin sinulle sopii käydä.
Oletko sellainen ihminen, joka ei osaa sanoa ei? Käy ystävän äidin seurana silloin, kun sinulle sopii parhaiten, se on jo enemmän kuin tarpeeksi sinun osaltasi. Ei ole sinun velvollisuutesi käydä siellä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni käy yksityistä kotipalvelua pitävä henkilö kaikkina arkipäivinä, tarkistaa että kaikki on kunnossa, äiti on syönyt ja ottanut lääkkeensä. Joskus auttaa asioiden hoidossa ja käy pankissa ja kaupassa äidin kanssa.
Laskutus ajankäytön mukaan, n. kuutisensataa kuussa tavallisesti. Kohtuullinen korvaus mielestäni, ja meille muilla paikkakunnilla asuville lapsillekin toimivin järjestely.
Ap; huomaa, että monet tekevät työkseen ja saavat palkkaa siitä, mitä sinä teet satunnaisilla almuilla ja kahvikupilla. Äidilleni tämä kotipalvelun pitäjä on kyllä myös ystävä, eikä sillä ole sen enempää tekemistä sen kanssa, että hän laskuttaa työstään.
No miksi ihmeessä tunget sinne?
Ihme tapaus, senkun olet menemättä.
Eikö ihmisillä ole aivoja enää ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys ei koskaan saa olla ilmaista, siitä on aina maksettava. Tuo alkaa jo päiväkodissa, jolloin ystäviä ostetaan kivoilla kyläilyillä ja kalliilla synttärilahjoilla, jatkuu koulussa, jolloin ystävän voi ostaa maksamalla kännykänlainaamisella sen, että joku suostuu istumaan ruokalassa vieressä. Aikuisena voi onneksi jo pyytää selvää rahaa eli tervetuloa meille iltaa istumaa, ota mukaan 30 e, jolla kustannat syömiset ja juomiset.
Alue: Aihe vapaa
Huumori auttaa. Mustakin.