Useampi lapsi ja riittämättömyyden tunne

Painiiko joku muukin tämän ongelman kanssa? Millä ihmeellä käsittelette asiaa niin ettei koko ajan ole kauhea huono äiti -olo? Itselläni on lapset 2v, 4v ja 5v. Olen yh eikä isä ole kuvioissa, hoidan siis kaiken yksin. Yritän tehdä lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista, mutta aina on se tunne etten riitä. Esim. Puistossa isommat pyytää vauhtia keinussa, yritän antaa mutta 2v ei pysy paikoillaan ja häntä on pakko seurata ettei juokse tielle/eksy/satuta itseään. Kotona isommat haluaisivat pelata lautapelejä, 2v haluaa osallistua mutta ei osaa ja tuntuu pahalta työntää hänet jatkuvasti lattialle itkemään ettei tule sotkemaan peliä. Toisaalta ei myöskään ole reilua isompia kohtaan että kaikkea pitäisi pelata aina "vauva"säännöillä. 4v kovasti haluaisi pelata jalkapalloa, olen yrittänyt mutta 2v joko karkaa tai itkee rattaissa kun ei pääse leikkimään jne. Todella usein joudun sanomaan isommille että en voi tulla tekemään heidän kanssaan juuri mitään, koska kaikki menee pienimmän ehdoilla. En voi myöskään viedä lapsia esim elokuviin koska 2v liian pieni, huvipuistoon koska lapset eivät pääse laitteisiin yksin enkä voi jättää pientä vahtimatta, tai edes leikkipuistojen tai muiden vastaavien toimintaan koska ne ovat usein rajattu tietylle ikäryhmälle(vauvat, taaperot, 4-5v. Jne). Jatkuvasti tunnen syyllisyyttä tästä tilanteesta mutta en tiedä mitä tehdä! Tänäänkin yritimme leikkiä piilosta kun isommat sitä niin toivoivat, mutta eihän siitäkään mitään tullut kun ei 2v ymmärtänyt sääntöjä ja häntä on vahdittava jatkuvasti. Ihan sydäntä särkee tämä tilanne.

Oma sukuni asuu niin kaukana ettei oikeastaan ole ketään joka voisi tulla auttamaan. Kertaluontoisesti voisin saada jonkun tänne kyläilemään, jolloin voisi käydä isompien lasten kanssa jossain, mutta en koe että sekään auttaisi tilannetta pitemmän päälle. Voiko lapset saada traumoja siitä ettei äiti koskaan tee heidän kanssaan kunnolla mitään?