Puheenymmärtämisestä.

.. me äidit ja isät osaamme aavistaakaan! : )



11,5 kk ikäinen tyttömme ei juurikaan sano sanoja (oikeastaan vain äiti ja kakka!), mutta ihan sattumalta olemme huomanneet erilaisia juttuja, joita hän ymmärtää. Tietää (ja osaa osoittaa) mm. mikä on koira, lamppu, lusikka, siili (kirjassa), possu (kirjassa), potta, varpaat, vauva (nukke), ikkuna, taulu, kakka.. Hän myös halii ja suukottelee sekä oma-aloitteisesti että pyydettäessä, ja nousee tarkistamaan tilanteen, jos potalla ollessa kysyn että " tulikos sinne mitään?" .



Kaikki jutut ovat tosiaan löytyneet ihan sattumalta, emmekä ole mitenkään erityisesti opettaneet niitä tytölle. Luulenkin, että about tämänikäiset lapset oppivat paljon enemmän kuin arvaammekaan ihan tavallisen vuorovaikutuksen, leikin ja kirjojenkatselun kautta! Tosi ihmeellistä toi kehitys, äiti ei meinaa pysyä perässä : )

Joskus tyttö (kohta 11kk) osaa näyttää kirjasta, kun pyydän " missä on lehmä?" tai vastaavaa. Toisinaan taas näyttää ihan mitä sattuu, aivan kuin ei olisi koskaan lehmästä kuullutkaan.



Nyt on joinakin päivinä siivottu leluja yhdessä ja olen pyytänyt (sormella osoitellen) " tuo äidille kirja, laitetaan se hyllyyn" ja neiti on osannut hakea kirjan ja tuoda sen minulle. Enemmän ehkä kuitenkin tuo sormella osoittelu vielä näyttää, mitä pitää tehdä...



Tuntuu, että kuuntelee ihan ajatuksen kanssa juttuja, mutta varmaan tilanne on sdama, kuin jos minä olisin Saksassa ja joku kertoisi minulle asioita - ymmärtäisin ehkä sanan sieltä toisen äältä ja yrittäisin keksiä, miten ne oikein liittyvät toisiinsa...

Nyt osaa katsoa oikeaan suuntaan, kun kysyn, missä isä tai sisko tai lamppu on. Olen ajatellut, että nyt pitäisi alkaa vähän selkeämmin osoittelemaan ja nimeämään esineitä. Ei sillä, että tässä kiire olisi, mutta kun sellaiseen on toistaiseksi tullut käytettyä niin kovin vähän aikaa. Esineleikit ovat alkaneet mukavasti (tekee ruokaa ja vetää lapasta käteen ym.) ja tuntuu, että siihen yhteyteen voisi tarjota sanojakin.