Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin, hyvin outo unihalvaus. Muilla vastaavaa?
25.08.2016 |
Olen saanut unihalvauksia n. viimeisen kymmenen vuoden ajan. Olen kerran kokenut ruumiista irtautumisen. Kaikkia unihalvauksia yhdistää selvä tilanne: joko olen junaradan alla, joku juoksee toisessa huoneessa, joku paha on huoneen nurkassa, mutta viimeisin! Se oli hyvin erikoinen. Olin sinä päivänä saanut jo 3-4 unihalvausta (saan niitä paljon), mutta tämä yksi oli erikoinen. Se yritti tappaa minut, en tarkenna millä tavalla sillä kerroin kokemuksesta yhdelle ihmiselle. Outoa oli se, että ensimmäistä kertaa unihalvauksessa erotan "sen" hyvin selvästi. Erotin unihalvauksessa tämän olion suonikohjut, jonkinlaisen harmaan "käden" ja unihalvauksen aikana aloin miettimään, että ompa erikoista tuijottaa "mielikuvituksen tuotetta" ja nähdä samaa aikaa näkökentässä ikkuna, verhot, ikkunankarmin tuuletusaukot. Aloin ihan tosissani pohtimaan, että miten se on mahdollista? Mistä tiedän, ettei tuijottamani ikkuna sälekaihtimineenkin ole vain harha? Tietysti se olisi harha, joka kestää pidemmän aikaa. Aloin siis analysoimaan itse aihetta unihalvauksen aikana. Aloin miettimään sitäkin, miltä juuri nyt tuntuu kun unihalvaus on menossa. Tuntuu kuin olisi yksi hypervirittynyt atomi. Siltä kuin saisi niin paljon säteilyä, että sairastuu takuu varmasti syöpään. Ihan ihmeellinen olo! Ja se karmea tunne, että jalka ei liikahda mihinkään vaikka kaikella voimalla koitat potkaista sitä eteenpäin. Eikö vanhus voi jo kuolla unihalvaukseen tai sydänkohtaukseen säikähtäessään? Varsinkin jos jokee sen ensimmäisen kerran..
Onko kukaan päässyt unihalvauksista eroon ja jos niin miten? Onko kenelläkään paljastunut mitään sairautta, jos unihalvauksia on ollut poikkeuksellisen runsaasti? Sääliksi käy skitsofreenikoita, jos joutuvat tuollaista pellesirkusta sietämään koko aika. Älytöntä, että ihminen voi niin vahvasti nähdä ja kokea jotain mikä ei kuitenkaan ole totta. Tuntuu, että suurin osa ihmisistä kuvittelee unihalvausten olevan jotain unenomaista tai painajaisiin verrattavissa olevaa. Nyt on sentään julkaistu ainakin yksi tutkimus (luin viime viikolla yhden tänä vuonna julkaistun), jossa on todettu että vireystaso unihalvauksen aikana vastaa hereillä olevan ihmisen vireystasoa.
Kommentit (16)
En tiedä mistä tutkimuksesta puhut.
Mulla ollut elämän aikana n. 3 unihalvausta. Ja nimeenomaan tuo halvaus. Olen täysin hereillä enkä pysty liikkumaan, puhumaan . Kestää todellisuudessa vain muutamia sekunteja , mutta tuntuu ikuisuudelta, nnen kuin saan jonkun raajan nytkähtämään ja siitä pyristeltyä kunnolla hereille. Mitään harhoja tai näkyjä mulla ei ole koskaan ollut näiden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en suoranaista unihalvausta kai ole kokenut, mutta valvepainajaisia kyllä. Siis siten että silmät ovat jo auki, mutta en ole kunnolla hereillä. Unen ja valveen rajamailla luulen näkeväni huoneessa jonkun pelottavan ihmisen tai eläimen. Usein se paljastuu esineeksi tai on pelkkää mielikuvitusta. Sillä hetkellä tuntuu että saa sydärin pelosta, ei tavallisia painajaisia niin säikähdä, unitila jotenkin suojaa. Joskus menee monta tuntia että mieli rauhoittuu. Minulla nuo liittyvät masennukseen ja tiettyihin lääkkeisiin, mielenkiintoista kyllä lääke joka on parhaiten auttanut masennukseen aiheutti aluksi noita niin etten meinannut uskaltaa nukkua. Minulla tuohon ei siis liity halvaus, vaan pystyn tietoisesti herättämään itseni liikuttamalla raajoja.
Olen itsekin saanut unihalvauksia, en tosin ihan noin hurjaa tahtia mitä sinä. Nään kyllä aina kaiken selkeästi, joka kerta olen sängyssäni makaamassa ja oma koti on oikeannäköinen. Siellä kämpässä on noiden halvausten aikana ties keitä, pari kertaa vanha nainen josta paistoi pahuus. Ollut myös lapsia leikkimässä ja nämäkin olivat "pahoja" vaikka tosiaan vain leikkivät. Pelottavaa se on silti. Hahmoja parvekkeella tai peilissä.
Ei niihin ole minkäännäköistä parannuskeinoja. Pitää vain yrittää pitää stressitaso matalalla, sillä stressi ainakin lisää noita.
nukutteko selältänne? itse jos nukahdan selälleni niin automaattinen unihalvaus tulee. sama jos tulee kuuma nukkuessa.
koskaan en ole irtautunut kehostani (muistaakseni), pari kertaa on istuttu päällä ja kuristettu. joskus kyljeltään nukkuessa nukuin jonkun kanssa lusikassa.
Minulla alkoi unihalvaukset n. vuosi ennen burnoutia. Pahimmillaan olivat ennen burnoutia ja masennuksen aikana sen jälkeen. silloin niitä oli joka kuukausi, joskus viikoittain niin että pelkäsin mennä nukkumaan.
Sittemmin ne ovat rauhoittuneet toivuttuani, ja olen oppinut vuosien saatossa kyvyn karistaa unihalvaus pois, kun tunnen että se on tulossa. Tämä kyky karistaa unihalvaus pois on kehittynyt samaan aikaan, kun kykyni ohjata omia uniani on vahvistunut. Tein joskus aktiivisia uniharjoituksia, sillä unihalvaukset olivat todella yöllistä terroria minulle. Luulen että tämä kyky päästä pois unihalvauksesta liittyy nimenomaan siihen, kuinka kehitin taidon ohjailla uniani. Nykyään uneksin todella vähän, mutta jos näen eläviä seikkailu-unia, niissä toistuu se että tajuan uneksivani ja usein myös unissa, esimerkiksi painajaisessa voin "päättää" että nyt lennän pois, vaihdan unta tms. Silloin kun huomasin tämän kyvyn, kiinnitin siihen tietoista huomiota niin se vahvistui. Nyt olisi tosiaan kiva nähdä unia pitkästä aikaa, etenkin sellaisia missä voisin ohjailla unta. Mutta nykyään en oikeastaan enää hirveästi uneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvauksessa tietoisuus on hereillä, mutta kroppa ei suostu liikkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi unihalvaukset n. vuosi ennen burnoutia. Pahimmillaan olivat ennen burnoutia ja masennuksen aikana sen jälkeen. silloin niitä oli joka kuukausi, joskus viikoittain niin että pelkäsin mennä nukkumaan.
Sittemmin ne ovat rauhoittuneet toivuttuani, ja olen oppinut vuosien saatossa kyvyn karistaa unihalvaus pois, kun tunnen että se on tulossa. Tämä kyky karistaa unihalvaus pois on kehittynyt samaan aikaan, kun kykyni ohjata omia uniani on vahvistunut. Tein joskus aktiivisia uniharjoituksia, sillä unihalvaukset olivat todella yöllistä terroria minulle. Luulen että tämä kyky päästä pois unihalvauksesta liittyy nimenomaan siihen, kuinka kehitin taidon ohjailla uniani. Nykyään uneksin todella vähän, mutta jos näen eläviä seikkailu-unia, niissä toistuu se että tajuan uneksivani ja usein myös unissa, esimerkiksi painajaisessa voin "päättää" että nyt lennän pois, vaihdan unta tms. Silloin kun huomasin tämän kyvyn, kiinnitin siihen tietoista huomiota niin se vahvistui. Nyt olisi tosiaan kiva nähdä unia pitkästä aikaa, etenkin sellaisia missä voisin ohjailla unta. Mutta nykyään en oikeastaan enää hirveästi uneksi.
6 jatkaa:
ja siis pahimmillaan unihalvauksia oli 3-4 viikossa, ennen burnoutia. Ja sisälsi juuri kaikkea mitä ihmiset tässä kertovat: piruja, kuristamista, puremista, joku nukkuu vieressä, joku tulee viereen, ovi käy, kuulen askeleet, joku on asunnossa. Kerran näin jopa jonkun ison kävelevän legoukkelin, mikä oli kyllä parhaimmasta päästä unihalvauksia, ehkä ainoa jossa en ole tuntenut paniikkia. Muuten unihalvauksessa mulla on vain aivan sanoinkuvaamaton pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut unihalvauksia pienestä lapsesta saakka, nyt ei ole viimeiseen 5 vuoteen ollut kuin ehkä pari kertaa. Niitä oli sen verran paljon 20 vuoden aikana että opin lopulta herättämään itseni mutta onhan se tunne joka kerta kamala. Olen huomannut että seuraavat auttavat ainakin omalla kohdalla:
-ei päiväunia
-ei selällään nukkumista
-säännöllinen unirytmi
-aamulla nousee ylös kun herää eikä jää vetelehtimään sänkyyn
Pystyn minäkin pysäyttämään unihalvauksen ennen kuin se tulee, mutta se on pelkkää siirtämistä jos haluan nukkua. Ne tulevat ennemmin tai myöhemmin, ne on ikään kuin pakko käydä läpi. Selälteen tulee useimmiten, mutta joskus mahallaan ja kyljelläänkin. Ei tarvitse olla edes stressiä että niitä tulee, niin en oikein tiedä mitä tehdä.. Kai se täytyy vain elää tämän kanssa. Aina vaan jaksaa hämmästyttää miltä tuntuukaan yrittää kaikin voimin liikuttaa jotain raajaa mutta ei hemmetti sentään liiku mihinkään. Ja totta sekin, että tuntuvat siltä kuin kestäisivät ikuisuuden. Tosin itsellä käy välillä niin, että se loppuu mutta ennen kuin ehdin nipistää mitään niin alkaa jo uudestaan. Aikoinaan tuli max. yksi putkeen samasta aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pari kertaa pystynyt huutamaan apua unihalvauksen aikana, ääntä tulee hengityksen tahdissa mutta äänihuulet tietty halvaantuneet. :D Ekalla kerralla kukaan ei auttanut, naureskelivat vaan että mitä se ölisee, toisella kerralla onneksi joku tuli ravistelemaan ja ai hitto säikähdin kun ensiksi tuntui ettei se ravistelukaan auta mutta sitten säpsähti hereille.
Sikäli olen helpolla päässyt että noita hallusinaatioita ei ole tullut. Pari kertaa kyllä luulin että pääsin liikkeelle ja vaelsin ympäri asuntoa, sitten kun keskittyminen herpaantui niin sitä oltiin takaisin sängyssä halvaantuneena.
Joskus päädyin hermoratatutkimuksiinkin noiden halvausten takia, onneksi nykyään asiasta tiedetään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
6 jatkaa:
ja siis pahimmillaan unihalvauksia oli 3-4 viikossa, ennen burnoutia. Ja sisälsi juuri kaikkea mitä ihmiset tässä kertovat: piruja, kuristamista, puremista, joku nukkuu vieressä, joku tulee viereen, ovi käy, kuulen askeleet, joku on asunnossa. Kerran näin jopa jonkun ison kävelevän legoukkelin, mikä oli kyllä parhaimmasta päästä unihalvauksia, ehkä ainoa jossa en ole tuntenut paniikkia. Muuten unihalvauksessa mulla on vain aivan sanoinkuvaamaton pelko.
Tuo legoukko on aivan hulvaton. Voi, kun voisikin päättää kuten Ghostbustersissa, että tästä eteenpäin vierailulle tulee joku vaaraton kuten vaahtokarkkimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä muistuttaa appiukon mökillä vielä revenneet pitsiverhot mun valvepainajaisesta.
En tiedä, johtuuko siitä, että mökissä on käytetty vanhoja puhelinpylväitä, joista voi höyrytä jotain yhdisteitä..
Joka tapauksessa yksi pelottavimpia kokemuksia elämässäni. Oli sekunneista kiinni, etten lyönyt nyrkkiä läpi ikkunasta, kun mies tuli apuun. Olin valveilla ja huomasin olevani jossain kosteassa tyrmässä, jonka lattialla vilisi purevia rottia. (Olin siis vastaavan kokoisessa huoneessa, jossa on oikeastikin vain pieni ikkuna ylhäällä, joka on pultattu nauloilla umpeen)
Siinähän huusin apua ihan selvällä äänellä, revin pienet keltaiset pitsiverhot ja olin lyömässä ikkunaa säpäleiksi. Paniikin tunne oli järkyttävä.
Huhhuh. Ei ole enää toistunut vastaava - kokemuksesta jo yli 5 vuotta.
Niin, siinähän oli muuten selittämistä anopille. Näki selvästi, ettei oikein ymmärtänyt - luulee vieläkin, että olimme kännänneet ja tapelleet ja verhot revenneet siinä.
Nro 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huusin puoliksiläpinäkyvälle lattialla istuskelevalle värittömälle hepulle, että miksi se mua vainoaa. Tuijotti vaan silmiin sanomatta mitään. Päätä se kai käänsi sitä mukaan kun juoksin huoneen poikki karkuun. Ei ole sen koommin sitä näkynyt, vaikka parikyt kertaa kiusasikin ennen sitä.
Noin 5 vuotta oli taukoa ja sit oli yksi aivan erilainen unihalvaus jossa joku koira ja puukolla lyövä musta hahmo ja sillä kertaa en pystynyt liikkumaan. Ja sit 5 vuotta taukoa taas ja joku kiskoi peittoa lattialle. Nyt ei ole 13 vuoteen ollut mitään.
Toivottavasti joku muukin on joskus pystynyt kääntyilemään sängyssä ja piiloutumaan peiton alle ja jopa juoksemaan samalla kun näkee halluja, kun ei mulla noita halvaustilanteita ole ollut kuin pari. Siis toivottavasti se läpinäkyvä jäbä oli unihalvaus myös eikä joku vakavampi hallusinaatio tai oikea mörkö.
Mä nään myöskin valveunia paljon. Tai saan unihalvauksia harhoilla maustettuna, miksi niitä nyt haluaakaan kutsua. Olen saanut niitä noin kahdeksan vuoden ajan säännöllisesti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Monesti myös useita peräkkäin (on muuten väsyttävää sellainen sarjatulitus). Olen huomannut että itselläni unihalvauksen todennäköisyyteen vaikuttaa:
1. Krapula
2. Valon määrä huoneessa (mitä valoisampaa, sitä todennäköisempää)
4. Se, nukunko päikkäreitä vai yöunia (päikkäreillä todennäköisempää)
5. Stressi ja unirytmin sekavuus.
Näitä välttämällä saan siis pienennettyä riskiä, mutta en tietenkään kokonaan estettyä unihalvauksia.
Kuulosti muuten ap pelottavalta toi sun yksityiskohtainen uni. Tai valveuni tai harha, apua, termejä riittää. Itselläni harhat ovat useimmiten ääniä ja tuntemuksia, jos on jotain visuaalista niin se on yleensä aika epäselvää. Yksi häiritsevän outo tuli kuitenkin mieleeni kun luin aloitustasi.
Makasin selälläni, ja näin parhaan ystäväni istumassa lattialla vaalea neule päällään. Tiesin siis tasan tarkkaan olevani unihalvauksen kourissa, mutta silti automaattisesti kun ystäväni alkoi oksentaa, ojensin käteni silittääkseni häntä olkapäästä (oikeasti en tietenkään liikkunut senttiäkään mutta harhaan liittyi kuvitelma siitä, että kykenin liikuttamaan kättäni). Samalla kun koskin neuletta, unihalvaus loppui itsestään (harvinaista) ja tunsin sormissani neuleen tunnun vielä oltuani täysin hereillä jo useita sekunteja. Siis sellainen jälkitunne, tiedätte varmaan, kun liu'uttaa sormiaan vaikkapa jollain kankaalla ja pystyy tuntemaan sen pinnan vielä hetken sen jälkeenkin. Se tunne oli niin aito että kylmäsi, vaikka tiesin että kyse oli vain halvauksen aikaisesta uniharhasta.
Alue: Aihe vapaa
Unihalvau? Rukoile Jeesusta estämään nuo, niin paranee tilanne.