Häidenkö takia naiset menette naimisiin vai miksi pakkopaita

Suurin osa naisista luulee, että parin aamen sinetöi miehen naiselle ikuiseksi omaisuudeksi. Ne ei vaan suostu tajuamaan totuutta.

Siis PAPIN aamen, ei parin.

Mitä sä näillä jutuilla päätäs vaivaat, kun ei ne sua kosketa? 

Olen mies, ja minä halusin naimisiin, koska halusin kutsua vaimoani vaimoksi, en "avovaimoksi". Suhteemme kun ei ole avoin. Pidin myös ajatuksesta, että jaan loppuelämäni toisen ihmisen kanssa.

Häät olisi kyllä ollut kiva järjestää. Tykkään tunnelmallisista puutarhajuhlista. Ehkä vielä jonain päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista luulee, että parin aamen sinetöi miehen naiselle ikuiseksi omaisuudeksi. Ne ei vaan suostu tajuamaan totuutta.

Eikös tässä avauksessa puhuttu naisten naimisiinmenosta, tai siis parisuhteen rekisteröinnistä, kun tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole vielä tullut voimaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, ja minä halusin naimisiin, koska halusin kutsua vaimoani vaimoksi, en "avovaimoksi". Suhteemme kun ei ole avoin. Pidin myös ajatuksesta, että jaan loppuelämäni toisen ihmisen kanssa.

Häät olisi kyllä ollut kiva järjestää. Tykkään tunnelmallisista puutarhajuhlista. Ehkä vielä jonain päivänä.

Tai siis ei ollut avoin. Emme koskaan menneet naimisiin, vaan suhde päättyi puolisoni aloitteesta.

Itse olen naimisissa mutta mitään ihmeempiä häitä ei ollut. Maistraatissa vihkiminen jonka jälkeen syömään ihan lähimpien kanssa. Menin siis naimisiin häämatkan ja sormuksen takia, niihin tuhlattiin :D Ja no ehkä siksikin että mies halusi.

Näin virkamiehenä en voi muuta, kuin suositella avioliittoa tai parisuhteen rekisteröimistä. Jos olet hetero, ainoa vaihtoehto on avioliitto.

Virallisen aviopuolison status vaikuttaa niin moniin asioihin puolison kuoleman jälkeen. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, ja esimerkiksi vaikka asiat voidaan sopia avopuolison kuolinhetkellä tietyllä tavoin, ilman juridista asemaa, on "leskeksi" jäänyt avopuoliso aina tyhjän päällä, jos lähiomaiset tulevat toisiin ajatuksiin. Tottakai monet näistä asioista voisi huolehtia asianajotoimiston kautta kuntoon eläessään, mutta esimerkiksi lesken lakiosa/ositus kuollessa on usein puolisolle sen verran hyödyllinen (etenkin jos leski on nainen. ja tämä on nyt vain käytännön fakta kun katsotaan nyt kuolevia pariskuntia, joissa naisen työura on ollut usein lyhyempi jne), että vastaavaa ei ole kuin virallisille aviopuolisoille. Ja moni avopari ei hoida mitään testamenttejaan kuntoon ennen kuolemaa, etenkin 40-50-vuotiaat, jotka eivät ole vielä laisinkaan ajatelleetkaan, että puoliso kuolisi niin "nuorena".

Pakkopaita tarvitaan vasta mielisairaalassa. Vähänkö olet nyt erehtynyt.

Naiset tahtoo olla prinsessoja. Siksi häät ja avioliitto.

Luulin löytäneeni oikean, siksi. Onneksi avioerot on keksitty takaportiksi...

Avioon mentiin juridisista syistä ja osin perinteen vuoksi (tosin karattiin vihille, häämatkalta vasta kerrottiin muille kuin todistajille). Ajatus kypsyi, kun oli muutama vuosi, jolloin jompikumpi oli useammankin kerran heittämässä henkeään jonkin sairauden tai onnettomuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Naiset tahtoo olla prinsessoja. Siksi häät ja avioliitto.

Eli kun me mentiin naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa moottoripyöräkamppeet päälle ja mentiin sitten munkkikahveille, niin kaikki tämä tehtiin siksi, että mä haluan olla prinsessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tahtoo olla prinsessoja. Siksi häät ja avioliitto.

Eli kun me mentiin naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa moottoripyöräkamppeet päälle ja mentiin sitten munkkikahveille, niin kaikki tämä tehtiin siksi, että mä haluan olla prinsessa?

Sua vieläkin kaivelee, kun et päässyt prinsessaksi. Muuten et olis ottanut koko asiaa esille.

Vierailija kirjoitti:

Näin virkamiehenä en voi muuta, kuin suositella avioliittoa tai parisuhteen rekisteröimistä. Jos olet hetero, ainoa vaihtoehto on avioliitto.

Virallisen aviopuolison status vaikuttaa niin moniin asioihin puolison kuoleman jälkeen. Avopuolisolla ei ole mitään oikeuksia, ja esimerkiksi vaikka asiat voidaan sopia avopuolison kuolinhetkellä tietyllä tavoin, ilman juridista asemaa, on "leskeksi" jäänyt avopuoliso aina tyhjän päällä, jos lähiomaiset tulevat toisiin ajatuksiin. Tottakai monet näistä asioista voisi huolehtia asianajotoimiston kautta kuntoon eläessään, mutta esimerkiksi lesken lakiosa/ositus kuollessa on usein puolisolle sen verran hyödyllinen (etenkin jos leski on nainen. ja tämä on nyt vain käytännön fakta kun katsotaan nyt kuolevia pariskuntia, joissa naisen työura on ollut usein lyhyempi jne), että vastaavaa ei ole kuin virallisille aviopuolisoille. Ja moni avopari ei hoida mitään testamenttejaan kuntoon ennen kuolemaa, etenkin 40-50-vuotiaat, jotka eivät ole vielä laisinkaan ajatelleetkaan, että puoliso kuolisi niin "nuorena".

Mä halusin naimisiin juuri ja vain tämän takia. Muutoin olisin ollut ihan tyytyväinen pelkkään yhdessä elämiseen.

Häitä en kyllä tahtonut, en ole mikään hääihminen. Maistraatissa käytiin ihan kaksistaan.

Kylläpä olette joko tyhmiä tai lapsellisia suurin osa. Milloinkohan ihmisille menee jakeluun, että avioliittosopimus on pelkästään juridinen ja taloudellinen sopimus? Kaikki muu on pelkkää ihmisten omaa mielikuvitusta ja uskonnollista hömppää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tahtoo olla prinsessoja. Siksi häät ja avioliitto.

Eli kun me mentiin naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa moottoripyöräkamppeet päälle ja mentiin sitten munkkikahveille, niin kaikki tämä tehtiin siksi, että mä haluan olla prinsessa?

Sua vieläkin kaivelee, kun et päässyt prinsessaksi. Muuten et olis ottanut koko asiaa esille.

Sulla lienee niin kova halu prinsessaksi, että se sokaisee kaiken muun elämässäsi ja panee sut kuvittelemaan, että ihan kaikki muutkin haluavat samaa kuin sinä. 

En halua mennä naimisiin vaikka on 2 lasta. Omaisuus on erikseen hankittu ja ahdistaisi olla jonkun vaimo. En keksi yhtään syytä mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

täytyy hankkia`?

En ole vielä naimisissa,mutta sitten kun toivottavasti joskus saan kirkkohääni,minulle tärkeintä on sitoutuminen.Olisi ihana luvata papin edessä rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä ja todella tarkoittaa sitä.Aion mennä naimisiin vain kerran,ja tuskin pidän kummoisia hääjuhlia,voin yhden käden sormilla laskea ihmiset jotka haluan paikalle kun sitoudun virallisesti miesystävääni.