Selfiekulttuuri on pilannut elämästä kaiken spontaanin ilon

Onneksi kaikki ei kuitenkaan näitä harrasta.

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Osu ja uppos.

Mä olen vaan tyytyväinen, kun nykyisin kaikki kuvaa mieluiten vain itseään. Kukaan ei halua kuvia, joissa oma näämä ei näy. Kukaan ei ole kiusannut mua kameralla enää vuosiin. Ennen se oli joillekin suurta huvia. Vihaan kuvattavana olemista. En osaa olla mitenkään kameran edessä. Kiitos, selfiekulttuuri! Porukka myös ymmärtää sosiaalisen median myötä paremmin sitä, jos joku ei halua joutua kuviin.

Otan säännöllisesti itsestäni jonkinlaisen kuvan, jotta hautajaisiini saa sitten jonkun suht tuoreen otoksen.

Näämä. XD Sori, ihminen on erehtyväinen.

4

Taitaa olla ikäkysymys. Minulla ei onneksi ole ystäväpiirissä tuota tapaa, se olisi sietämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Siinä ei ole minusta mitään pahaa jos joku yksinään kuvailee aamupalojaan ja muita. Mutta kun lähdetään syömään/ kahville/ yksille kaverin kanssa ja kaveri sattuu olemaan tällainen selfiehullu: saadaan juomat niin "ÄLÄ VIELÄ JUO! mä otan täst ensin kuvan instaan" ja sitten minuuttitolulla asetellaan ja mallaillaan ja kokeillaan filtterieitä. Laitetaan instaan ja mietitään hästägit kohdilleen. No sitten voidaan vihdoin kilistää ja kun yritetään jutella niin koko ajan täytyy vahtia että kuka siitä kuvasta tykkää, kuka kommentoi ja vastata kommentoijille...

En jaksa ymmärtää, miten ihmiset ovat niin oman naamansa (tai takapuolensa) lumoissa, että jaksavat kuvata itseään montakin kertaa päivässä. Ja sitä iänkaikkista salaattilautasta ja viinilasia ja omia varpaitaan pöydällä/laiturilla/hiekalla tms...

Tulee väkisinkin mieleen, että muistavatko he elää oikeasti tapahtumassa olevaa elämää, kun lavastavat näitä kuviaan. Miten kenellekään tulee edes mieleen ottaa kuva omasta ruoastaan tai jaloistaan? Ei mulla ainakaan pyöri koko ajan mielessä, että oisko tää nyt hyvä paikka ottaa kuva mun naamasta tätä taustaa vasten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Siinä ei ole minusta mitään pahaa jos joku yksinään kuvailee aamupalojaan ja muita. Mutta kun lähdetään syömään/ kahville/ yksille kaverin kanssa ja kaveri sattuu olemaan tällainen selfiehullu: saadaan juomat niin "ÄLÄ VIELÄ JUO! mä otan täst ensin kuvan instaan" ja sitten minuuttitolulla asetellaan ja mallaillaan ja kokeillaan filtterieitä. Laitetaan instaan ja mietitään hästägit kohdilleen. No sitten voidaan vihdoin kilistää ja kun yritetään jutella niin koko ajan täytyy vahtia että kuka siitä kuvasta tykkää, kuka kommentoi ja vastata kommentoijille...

Täh, onko tommosta? :D Kuulostaa ihan sairaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Siinä ei ole minusta mitään pahaa jos joku yksinään kuvailee aamupalojaan ja muita. Mutta kun lähdetään syömään/ kahville/ yksille kaverin kanssa ja kaveri sattuu olemaan tällainen selfiehullu: saadaan juomat niin "ÄLÄ VIELÄ JUO! mä otan täst ensin kuvan instaan" ja sitten minuuttitolulla asetellaan ja mallaillaan ja kokeillaan filtterieitä. Laitetaan instaan ja mietitään hästägit kohdilleen. No sitten voidaan vihdoin kilistää ja kun yritetään jutella niin koko ajan täytyy vahtia että kuka siitä kuvasta tykkää, kuka kommentoi ja vastata kommentoijille...

Täh, onko tommosta? :D Kuulostaa ihan sairaalta.

Mut sillai hauskalla tavalla. :) Mutta ymmärrän todellakin että ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Otan säännöllisesti itsestäni jonkinlaisen kuvan, jotta hautajaisiini saa sitten jonkun suht tuoreen otoksen.

Pyhäpuku päällä? :)

Eipä ole tarvinnut tuhlata aikaa moiseen, koska olen ruma. Joskus vetää mielen vähän haikeaksi, olisi kiva jos jäisi joku näkyvä muisto jossa itsekin on mukana, mutta en kyllä jaksaisi tuollaista joka paikan poseeraamista vaikka normaalinnäköinen olisinkin.

"kiipeillään puissa ja tehdään kärrynpyöriä ja ollaan ihania luonnonlapsia, ollaan jo täysin fantasiamaailman puolella"

Kiitos nauruista, niin totta!

Itselläni ei ole edes Facebook tunnusta vaikka olen IT-alan ammattilainen. Ei vain kiinnosta se pinnallinen elämän kokokohtien kuvaaminen tai oman naaman kuvaaminen ja sitten niiden kuvien laittaminen sosiaaliseen mediaan.

Muutenkin olen aina ollut tiukkana siitä milloin älypuhelimia saa räplätä ja milloin ei. Omassa huoneessa puhelinta saa räplätä niin paljon kuin haluaa, mutta kun ollaan aamupala tai ruoka pöydässä tai katsotaan yhdessä telkkaria tai tehdään jotain muuta yhteistä aktiviteettia puhelinta ei räplätä ja jos haluaa räplätä pitää mennä omaan huoneeseeen pois muiden seurasta. Sama pätee jos mennään perheenä vaikka ravintolaan syömään siellä ei puhelinta räplätä. Mikään ei ärsytä itseäni enempää kun perhe ravintolassa syömässä ja jokainen räplää omaa älypuhelintaan pöydässä.

Omissa häissäni laitoin jo hääkutsuun toiveen, että puhelimet pidetään suljettuina häiden ajan eikä niitä laiteta edes päälle kuin hätä tilanteessa. Onneksi kaikki noudattivat toivettani ja häistäni ei tullut mikään kaikki räpläävät älypuhelinta tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan säännöllisesti itsestäni jonkinlaisen kuvan, jotta hautajaisiini saa sitten jonkun suht tuoreen otoksen.

Pyhäpuku päällä? :)

Kampaan tukan siististi ja laitan valkoisen kauluspaidan. Ilme vaihtelee mielialan mukaan. Joskus mietin sitä hetkeä, kun joku löytää kuvakokoelman kellastuneesta kirjekuoresta kuolemani jälkeen. Päällä on hapertunut muistilappu, jossa lukee: "Hautajaisia varten. Lisänä pikkurahaa. Ostakaa tilaisuuteen ilmapalloja".

Hitto mulla on kieroontunut mieli.

Itse ihmettelen niitä youtubettajia jotka kuvaa IHAN KAIKEN esim se Mansikka: itkemiset, kavereiden kanssa hulluttelu, bussimatkat...melkeen kaikki ja tekee näitä videoita tosi usein. Sitten sanoo ettänon masentunut, ihminen masentuu juuri sillon kun esittää muille olevansa joku muu kun on joten mistäköhän johtuu. Kaikkea hyvää kuitenkin, tuntuu mukavalta tytöltä.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ikäkysymys. Minulla ei onneksi ole ystäväpiirissä tuota tapaa, se olisi sietämätöntä.

Kyllä. Ainakin omassa ikäluokassani (50-65 -vuotiaat) on nykyisin aika tavallista kuvata ruokia ja ravintolaruuissa tietysti mainita paikka myös. Minusta se on ihan kivaa, saa itsellekin ideoita sekä siihen, mitä kokkailee, että missä kahvilassa tai ravintolassa voisi mennä seuraavaksi käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla ikäkysymys. Minulla ei onneksi ole ystäväpiirissä tuota tapaa, se olisi sietämätöntä.

Kyllä. Ainakin omassa ikäluokassani (50-65 -vuotiaat) on nykyisin aika tavallista kuvata ruokia ja ravintolaruuissa tietysti mainita paikka myös. Minusta se on ihan kivaa, saa itsellekin ideoita sekä siihen, mitä kokkailee, että missä kahvilassa tai ravintolassa voisi mennä seuraavaksi käymään. 

Eli kun toinen käy torikahvilassa Lieksassa ja ottaa kuvan, sitä innostuu Helsingissä, että ensi Lieksan reissulla tuonne samaan torikahvilaan kuvia ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällekään tietäjälle ei tullut mieleen, että ehkä ne ihmiset nauttivat enemmän niistä selfieistä kuin jostakin määrittelemättömästä "spontaanisuudesta". Sekään ei tullut mieleen, että ehkä nämä saattavat myös olla olemassa rinnakkain. Mutta jostain se pitää mieli aina pahoittaa.

Siinä ei ole minusta mitään pahaa jos joku yksinään kuvailee aamupalojaan ja muita. Mutta kun lähdetään syömään/ kahville/ yksille kaverin kanssa ja kaveri sattuu olemaan tällainen selfiehullu: saadaan juomat niin "ÄLÄ VIELÄ JUO! mä otan täst ensin kuvan instaan" ja sitten minuuttitolulla asetellaan ja mallaillaan ja kokeillaan filtterieitä. Laitetaan instaan ja mietitään hästägit kohdilleen. No sitten voidaan vihdoin kilistää ja kun yritetään jutella niin koko ajan täytyy vahtia että kuka siitä kuvasta tykkää, kuka kommentoi ja vastata kommentoijille...

Opettele sanomaan kaverillesi, että sinun juomasi ja ruokasi ei tarvitse kuvata ja ainakaan et ala odottelemaan sitä kuvaamista. Voit samalla kertoa hänelle, että kuvat voi ottaa etukäteen ja laittaa sinne instaan myöhemminkin, sitä ei todellakaan tarvitse tehdä silloin kun on ravintolassa ystävien seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan säännöllisesti itsestäni jonkinlaisen kuvan, jotta hautajaisiini saa sitten jonkun suht tuoreen otoksen.

Pyhäpuku päällä? :)

Kampaan tukan siististi ja laitan valkoisen kauluspaidan. Ilme vaihtelee mielialan mukaan. Joskus mietin sitä hetkeä, kun joku löytää kuvakokoelman kellastuneesta kirjekuoresta kuolemani jälkeen. Päällä on hapertunut muistilappu, jossa lukee: "Hautajaisia varten. Lisänä pikkurahaa. Ostakaa tilaisuuteen ilmapalloja".

Hitto mulla on kieroontunut mieli.

Mää tykkään sun huumorista, itellä samanlainen.