menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön teettämästä 11-14-vuotiaiden kilpaurheilijoiden harrastustoimintaan liittyvästä kyselystä käy ilmi, että lajeihin investoitavat summat poikkevat toisistaan huomattavasti. Kärkisijaa halluusaan pitävä ratsastaminen kyselyn mukaan kustantaa harrastajaa kohden keskimäärin noin yli kymmenentuhatta euroa. Vuodesta 2010-2012 hinta kohosi peräti 3594 euroa. Jääkiekko puolestaan yltää listalla toisella sijalla yli seitsemän tuhanne euron menoerän turvin.
Tuloksista ei ilmene kuntien ja kaupunkien välisiä eroja lajien hinnoittelun suhteen. Uskon tämän olevan merkittävä hintoja nostattava tekijä, sillä suurimmissa kaupungeissa harrastetilojen rajallisuus sekä harrastajien määrä suhteutettuna suureen asukalukuun nähden voi aiheuttaa kysynnän ja heikon kilpailun myötä kustannustasoihin mittaviakin hinnallisia piikkejä. Pienemmillä paikkakunnilla tilanne saattaa olla päinvastainen – kunnalliset resurssit antavat paremmin myöden ja näin kuluttajille on tarjota monipuoliset vapa-ajan viettoo mahdollisuudet varallisuudesta riippumatta, toki pienempien kuntien palvelut eivät välttämättä vastaa laadultaan ja laaja-alaisuudeltaan suurempien kaupunkien tarjontaa. Mielestäni esimerkiksi lisääntyvien harrastetoimintaa tarjoavien yritystten sekä kilpailutuksen myötä hintoja saataisiin ehkä kohtuullistetua enemmän kuluttajamyönteisempään suuntaan. Tällä hetkellä talousdellinen sekä alueellinen epätasa-arvo eri sosiaaliluokkiin kuuluvien lasten välillä aiheuttaa asetelman, jossa syrjityksi tulevat erityisesti suurkaupungeissa asuvat vähävaraisten perheiden lapset.
Tutkimukset ovat osoittaneet koulumenestyksen ja siten myös varallisuudesta koituvien erojen olevan riippuvaisia perinnöllisistä tekijöistä. Akateemisen sivistyksen osalta tällä tarkoitetaan prosentuaalisesti ylempään sosiaaliluokaan kuuluvien edustajien enemmistöä. Näin ollen heillä on paremmat taloudelliset edellytykset harrastaa, mutta kuinka köyhempien perheiden taloudellinen tilanne tämän mahdollistaa nyt ja jatkossa.
Lapsella saattaa olla erinomaisetkin edellytykset urheilun saralla vaikka ei koulussa menestyisikään. Kiinnostus sekä onnistumisen kokemukemukset harrastusten parissa voivat innostaa ja motivoida lasta kehittämään taitojaan ja jopa parheimmillaan tarjota mahdollisuuden edetä lajissaan toimeentulonsa ansaitsevaksi ammattilaiseksi saakka.
Koska rajallisten taloudellisten resurssien myötä väistämättäkin monet eri lajeista innostuneet potentiaalia omaavat lahjakkaat lapset ovat ajautumassa paitsio asemaan kehittyvien taloudellisen epätasa-arvoon liittyvien tekijöiden myötä, näin ollen lajikohtainen kehitys ja menestyminen ammattikisoissa voi pahimmillaan jäädä taloudellisesta eriarvoisuudesta johtuen sekä hintojen kasvun myötä vauraiden ja yhä pienenevien harrastajakuntien varaan.