Absolutistit vanhemmat sotkivat suhtautumiseni alkoholiin

Lapset pitäisi ottaa pois tuollaisilta hulluilta.

Mulla on ihan päinvastainen ongelma. Mun vanhemmat olivat alkoholisteja, ja näin minusta tuli absolutisti. Tosin oma "aatteeni" ei ole kovin kärkäs, minulle on ihan se ja sama kuka juo ja kuinka paljon. Itselleni vaan ei alkoholi yksinkertaisesti maistu ollenkaan, joten miksi joisin? Toivottavasti omat lapseni eivät tästä kovin traumatisoidu.

Itse olen koko ikäni ollut täysin absolutisti ja alkoholi on minulle iso mörkö, olen aikuisena tullut siihen lopputulokseen että minulle tulee epämiellyttävä olo, sellainen pelokas ja turvaton, jo pelkästä alkoholin hajusta. Vanhempani eivät olleet alkoholisteja, mutta isälle joskus maistui hieman liikaa, meidän lasten läsnäollessakin. Olen päätellyt että tästä on jäänyt itselleni kuitenkin joku kammo, minkä takia en vain voi sietää alkoholia elämässäni ollenkaan. Sisaruksenikaan eivät käytä alkoholia juurikaan, mutta eivät ehkä ole asian suhteen niin ehdottomia, vaan siideri tmv silloin tällöin käy, siis ehkä pari kertaa vuodessa yhteensä, ja heillä esim on puolisot jotka käyttävät alkoholia, toinen ehkä hieman liikaakin välillä. Itse en voisi jakaa elämääni ihmisen kanssa joka alkoholia käyttää koska en tosiaan kykene sellaista katselemaan, en edes sitä yhtä saunakaljaa.

Tiedostan kyllä myös että oma suhtautumiseni alkoholinkäyttöön ei sekään ole yleisillä standardeilla normaali, mutta samalla koen kuitenkin että minulla on oikeus elää elämääni niinkuin haluan, täysin ilman alkoholia itse, ja myös niin että kotini on täysin alkoholivapaata aluetta. 

Toivon etteivät myöskään lapseni tule ikinä näkemään tarvetta alkoholille missään tilanteessa isompina, ja siitä pidän erittäin tarkkaa huolta että kukaan läheinen ei ikinä käytä tippaakaan alkoholia pienten lasteni lähettyvillä. 

En nyt usko että tästä sentään mitään traumaa lapsille jää kuitenkaan. Ennemmin se siitä vanhempien alkoholinkäytöstä jää se trauma... 

Isäni on alkoholisti ja niin tuli minustakin. Luulin pitkälle aikuisikään että on täysin normaalia ottaa kännejä jopa useita kertoja viikossa.

Parempi noin päin, jos nyt jotain hyvää haluaa asiasta löytää. :) Minun isäni on oikea vanhan koulukunnan rappioalkoholisti ja tuolla se retkottaa puiston penkillä ryyppyremminsä kanssa. Ei haasta riitaa tai ole vaarallisen oloinen, mutta kännissä kuin käki ja välillä sammahtelee omaan oksennukseensa. Sanomattakin selvää, että olen aika helvetin tarkka alkoholinkäytön suhteen ja myös sen suhteen, että millaisessa seurassa alkoholia käytetään. Minullekin jokainen alkoholiannos on tietoinen valinta ja osaisin melko hyvin luetella mitä juomia olen tänä vuonna juonut (missä, mitä, paljonko). Parempi silti niin päin kuin että jos tempoisin kaksin käsin ja valittelisin lapsille migreeniä, kuten äitini teki.

Minullakin on siis "ongelma" alkoholin kanssa, mutta koen ongelman positiivisena ja uskon, että minun lapseni saavat paaaaaljon paremman näkemyksen alkoholiin, kuin mitä minä itse sain. Vanhin lapseni on ns. reppukaljaikäinen nuori, eikä koe kännikeikkoja millään lailla hehkeiksi. Olemme voineet keskustella alkoholista ihan järkevällä tasolla ja avoimesti, hyvät ja huonot puolet jne.

5. täsmentää, että reppukaljaikäinen nuoreni ei siis itse harrasta reppukaljoittelua, vaan on siis siinä iässä, jossa paine tuohon on kaikkein kovimmillaan. :)

Selititkö tutuillesi, että vanhemmillasi on ongelmallinen suhtautuminen alkoholiin?

Vanhemmillasi on oikeus olla alkoholista tuota mieltä eikä se tee kyllä kenellekään vahinkoa. Tietty tuo, että sitten oman lapsen juomista päivitellään sukulaisille ei ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillasi on oikeus olla alkoholista tuota mieltä eikä se tee kyllä kenellekään vahinkoa. Tietty tuo, että sitten oman lapsen juomista päivitellään sukulaisille ei ole normaalia.

Eikö edes sille lapselle jolle aiheesta tulee elämää suurempi mörkö? Eikö ap:lle ole tullut siitä mitään vahinkoa? Ei tietenkään kenenkään tarvitse juoda jos ei halua, mutta miksi asiasta pitää tehdä tabu?

Minulla on sama kokemus lapsuudesta.

Kaikki omien pelkojen syöttäminen lapsilleon haitallista. Oli kohde sitten alkoholi, sosiaaliset tilanteet, muiden mielipiteet tai mikä vain.

Itse en juo alkoholia missään muodossa, koska se on helvetin pahan makuista. Harvemmin juon edes kuohuviiniä, vaan useimmin senkin vaihdan alkoholittomaan tai limuun. Lapsi ei siis ole nähnyt eikä tule koskaan näkemään minua olutta, siideriä, viiniä tai muuta alkoholia juomassa. On kyllä nähnyt joitakin ihmisiä kännissä, mutta niitäkin harvakseen. Ja on maistanut ukin konjakkia vähän lusikasta kuten minäkin aikoinani. Pahaa kuulemma oli.

Vaikea sanoa millainen alkoholin käyttäjä hänestä tulee aikuisena, toivottavasti järki pysyy päässä.

alkoholin juomisesta ei ole mitään järkeä siitä ei hyödy mitenkään ja yleensä se vain pilaa tunnelman kun seuraavana päivänä Ei muista mitään mitä esimerkiksi juhlissa tapahtuu. kyllä kaksi annosta viikossa kin Voi olla alkoholisti sillä määritys tulee siitä että onko riippuvainen vai ei.