Lue keskustelun säännöt.
"Raha ei tuo onnea" ja "Ei lasta rahalla kasvateta"
15.08.2016 |
Me saimme lapsen, puolivahingossa kesken opiskelujen. Raha oli ensimmäiset vuodet todella tiukassa ja saimme todella laskea pennejä, että lapsi sai kunnolliset ulkoiluvaatteet, -kengät ja tarvittavat liikuntavälineet (esim. pyörät ja muut vastaavat). Asuimme pienessä asunnossa, jotta asuimme lähellä kielipäiväkotia ja lapsemme oppi kaksikieliseksi pienestä asti(olemme molemmat suomenkielisiä). Koko sen ajan perheemme jauhoivat, että ei se raha tuo onnea ja ettemme me rahaa tarvitse antaaksemme lapsellemme onnellisen lapsuuden. Kuitenkin mieheni sairastui lievään masennukseen ja burn outiin, kun stressasi jatkuvasta pennin venyttämisestä ja teki opiskelujen ohessa vuoden ja välillä vuorokaudenkin ympäri töitä. Koko lapseen liittyvä arki kaatui minun niskaani. Mies ei juurikaan puhunut tai hymyillyt melkein vuoteen. Kumpikaan ei voinut harrastaa mitään, sillä rahaa ei ollut. Minä juoksin loppuunkulutetuilla lenkkareilla aina välillä ja sain joka kerta jalat kamalan kipeäksi. Sitten mies valmistui ja kaikki se työnteko tuotti hedelmää. Opiskelujen ohessa laadukkaasti tehdyn työn ansiosta hän sai alansa huippuduunin ja sen mukaisen palkan. Vuotta myöhemmin minä valmistuin, ihan perusduuniin, ja sain lähes heti vakituisen paikan. Yhtäkkiä meillä oli yhteensä 8000€ kuukausitulot entisen 1800€ sijaan. Tästä muutoksesta on nyt vuosi. Juuri äsken istuin iltapalalla eskarin aloittavan tyttöni kanssa ja mietin miten paljon onnellisempia me ollaankaan nyt, kun meillä on rahaa. Lapselle pystyy ostamaan ne vaatteet, mitä hän tarvitsee ja silloin, kun tarvitsee eikä tarvitse kytätä alennuksia ja ennakoida tarpeita puolivuotta etukäteen. Meillä on reilun kokoinen asunto lähellä lapsen tulevaa koulua ja auto, jolla kuljettaa lasta harrastuksiin. Lapsella on oma huone. Isoin muutos on tapahtunut miehessä. Ennen flegmaattisena sohvalla maannut isä lähtee nyt illalla lapsensa kanssa kahdestaan uimaan tai muuten vaan jätskille(ennen ei ollut varaa näihinkään) tai opettaa lasta skeittaamaan etupihalla. Illalla lapsen nukkuessa mies ottaa minut sohvalla kainaloon. Sanoo, että rakastaa. Kun lapsi on välillä mummolassa kokeilemme uusia asioita yhdessä(esim. kiipeily). Parisuhteemme on parempi kuin ikinä ennen.
.
Silti edelleen ärsyttää nämä kaksi hokemaa, joita sukulaiset hokevat edelleen. Ei raha meille ehkä onnea tuonut, mutta helpotti ja rentoutti elämää niin, että pystyi olemaan taas onnellinen, kun joka päivä ei tarvitse laskea, että ostetaanko tässä kuussa kenelle se jokin uusi juttu, kun oikeasti kaikki tarvitsisivat uudet kengät ja talvivaatteet. Eikä sillä rahalla lasta edelleenkään kasvateta, mutta lapselle on rahan avulla helpompi antaa mahdollisuuksia kehittää itseään ja taitojaan liikunta- ja musiikkiharrastusten avulla kuin ilman rahaa.
Kyllä raha on mielestäni avaintekijä onneen ja lasten onnelliseen lapsuuteen, vaikka ei suoraan näitä ehkä takaa. Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
No hyvä, että te löysitte onnen siitä.
Tunnen myös perheitä, joissa on käynyt päinvastoin. Kun on tullut rikkauksia on alkanut peruselämä nyppiä ja iloa on lähdetty hakemaan päihteistä.
siitä on helppoa päätellä mihin asiat johtivat.
Tollasissa perheissä oltais varmaan päädytty joka tapauksessa päihteisiin. Ei se raha sitäkään suoraan aiheuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä peruselämiseen tarvii rahaa. Ruokaa ja vaatteita ei sikiä onnellisuudesta. Juuri tuo kauhea stressaaminen ja penninvenytys sairastuttaa. Vaikka en ole rikas niin on kiva käydä ruokakaupassa ostamassa sitä mitä tarvii eikä sitä mihin rahat riittää.
Ne jotka sanoo, ettei raha tuo onnea, käyttää sitä väärin. Antakaa tänne, minä näytän.
kyllä vaihtaisin mun kakarat ihan mielellään rahaksi. Saatana että mua ärsyttää nuo huutavat likalevittäjät...
Minusta kuulostaa ap siltä, että tuttavat ovat koittaneet tukea teitä ja olla mukavia ja ymmärtäväisiä tuota sanoessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä peruselämiseen tarvii rahaa. Ruokaa ja vaatteita ei sikiä onnellisuudesta. Juuri tuo kauhea stressaaminen ja penninvenytys sairastuttaa. Vaikka en ole rikas niin on kiva käydä ruokakaupassa ostamassa sitä mitä tarvii eikä sitä mihin rahat riittää.
Nimenomaan tämä! Pystyy ostamaan sen mitä tarvitsee, silloin kun tarvitsee. Ei meillä nytkään mitenkään älyttömästi enempää rahaa käytetä, vailla sitä on. Kaupasta ostetaan parempia raaka-aineita ja vaatteet ostetaan ne mistä tykätään, silloin kun ja sen verran kuin uusia tarvitaan. Ja on se oikeasti ihanaa, kun voi spontaanisti palkita lapsen harrastuksen hyvin sujuneiden kisojen jälkeen ja viedä leffaan ja hampparille. Pieniä juttuja, mutta silti ihania. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä peruselämiseen tarvii rahaa. Ruokaa ja vaatteita ei sikiä onnellisuudesta. Juuri tuo kauhea stressaaminen ja penninvenytys sairastuttaa. Vaikka en ole rikas niin on kiva käydä ruokakaupassa ostamassa sitä mitä tarvii eikä sitä mihin rahat riittää.
Juuri näin. Köyhänä opiskelijana oli helppoa olla lapseton, saattoi nipistää ruuasta ja ottaa työkeikkoja koska vaan talouden parantamiseksi. Hyväpalkkaisissa töissä ollessa oli lasten tekemine turvallista. Vei vauva yksityiseen läkärikeskukseen jos tarvetta tuli, osti perustavarat ja ruuat mistä helposti sai. Ja lasten kasvaessa kykeni viemään lapset mukaviin paikkoihin eri puolelle maailmaa, tutustuttamaan kulttuuriin teattereissa ja konserteissa, ostamaan tietokoneet, kännykät ja pitämään siisteissä vaatteissa. On kyennyt ostamaan lapsille lukiokirjat ja yliopiston preppauskurssit. Eihän raha tuo hyvää vanhemmuutta tai lapsuutta, mutta yhdessä rakkauden ja huolenpidon kanssa sillä on pystynyt helpottamaan lasten elämän alkua.
Jeps. Kyllä tämä pennin venytys pitemmän päälle sairastuttaa. Kyllä sitä jaksaa vuoden, parikin, mutta nyt neljäs vuosi menossa ja alkaa näkyä se rahan jatkuva puute vähän jo elämän joka osa-alueella. Ei ole varaa mennä mihinkään arkena, vaan lähinnä sit vaan kesällä sinne muumimaailmaan. Jos käydään vaikka jätskillä kahvilassa niin heti tulee morkkis ja sit olen kiukkuinen itselleni.
Kun jotain hajoaa (tässä kuussa läppärin johto + auton etulasi + lapsen lenkkarit ) niin sinne humpsahtikin samantein ne säästöt mitä hampaat irvessä säntillisesti oot pistänyt sivuun viimeiset puoli vuotta.
Ei ole varaa ostella itselle uusia vaatteita ja kenkiä, silmälasitkin pitäis uusia, gynellä pitäisi käydä, kampaajalla käyn kerta vuoteen leikkaamassa hiukset jne.
Sit koko ajan saa pelätä kuinka Kela on laskenut sun tuen tarpeen väärin tai ootko nyt huomannut ilmottaa sinne ja tänne siitä että miehen tulot oli tässä kuussa +200€ enempi kuin normisti. (ja kyllä, kela todella voi aivan mielivaltaisesti laskea mitä tahtoo ja sitten todeta että on tehty väärä päätös, voivoi).
No viiminen puoli vuotta menossa, sitten kuopuskin alkaa olla päikkyikänen ja lähden töihin. Tosin ei meillä tulot ole noin huiput kuin teillä, vaikka mieskin tekee välillä ympäripyöreitä päiviä. Paska ala ja palkka vaan. Mutta nousee ne vähän eikä tartte enää Kelaan olla tilivelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep kyllä se tuo mahiksia. Kaksi lasta vuoden ikäerolla ja kun toinen on työtön ja toinen vanhempainvapaalla, oli rahat kyllä tiukalla.
Nyt itse jo pidempään ollut vakkariduunissa ja miehelläkin töitä lähes puolet vuodesta (kausityö...). Pieni tuloisina tehtiin myös paljon velkaa, osamaksu sopimuksia toisensa perään. Välillä on ollut myös "pakko" tehdä velkaa, esim. Auton takia.
Nyt tilanne on kuitenkin vihdoinkin tasaantunut ja kyllä se vaan helpottaa, kun ei tarvitse ihan koko ajan senttejä laskea ja lapsetkin saa välillä mitä itse haluavat.
rahoillaan toimeen tuleminen on ihmiselle kyllä todella merkittävä asia onnellisuuden kannalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha ei tee välttämättä onnelliseksi mutta jos perhe on terve, lapset helppoja, ja nauttii omista elämän valinnoista (esim valitsemastaan puolisosta, lapsista, töistä ja kotielämästä) niin raha tekee olon turvalliseksi, stressittömäksi ja tyytyväiseksi kun on perusasiat kunnossa.
Raha mahdollistaa mukavuutta: tilava, toimiva ja omien tarpeiden mukaan oleva koti kivalla sijainnilla. On esim kiva, että asunnossa on lapsille omat huoneet, joihin mahtuu hyvin (ei ankeaa koppia, joka ahdettu täyteen leluilla ja kerrossängyillä, vähentää mm lasten tappelua).
On myös mukavaa jos kodissa on sauna ja tilavat pesuhuone, tilava & kaunis piha (mahtuu esim keinu ja tramppa lapsille, tilaa leikkiä ulkona ja istuttaa kauniita kukkaistutuksia ja vaikka hedelmäpuita, grilli, patio jne).
Samoin avarassa, valoisassa ja toimivassa keittiössä, jossa on tarpeeksi tasotiloja ja kaappitilaa on mukava leipoa ja kokata!
On myös helpottavaa jos lapsi/koirallisessa perheessä on kuraeteinen, jossa voi heti ulkoa tullessa huuhdella kuraiset kengät ja kurahousut, koiran ilman että hiekka ja muta kulkeutuu koko kämppään! Samoin mahtuu esim kunnon kokoiset kuivuri asuntoon.
Iso taulutelevisio viihdepalveluineen on myös elämän viihtyisyyttä lisäävä asia, samoin tabletit ja nopea nettiyhteys. Köyhällä ei näihin ole varaa. Puhumattakaan takasta syyspimeällä &talvella..
Lisäksi jos on rahaa, on mahdollisuus vapaa-ajan aktiviteetteihin: lasten harrastuksiin riippumatta siitä, että paljonko laji maksaa esim. Ratsastus. On rahaa pitää lemmikkejä, matkustaa lomilla esim talvisin kaukomaille. Ei tarvitse kökkiä koko kesälomaa kotona vaan voi tehdä omien mielenkiinnon mukaisesti reissuja sinne minne aidosti haluaa! Lapsetkin näkevät eritapoja elää, eri kulttuureja, eivätkä ole niin tynnyrissä kasvaneita.
Kyllä, raha tuo vapautta, mukavuutta, viihdettä ja stressitöntä elämää.
Noh. Meillä kävi niin että yllättävästä elämänpulmasta tiukentunut talous sai arvostamaan pieniä iloja enemmän. Luulen että teilläkin onnellisuuteen isompi vaikutus on miehen kohonneella itsetunnolla ja mielialalla. Toki stressi on stressiä ja ihan liika niukkuus ei elämä paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh. Meillä kävi niin että yllättävästä elämänpulmasta tiukentunut talous sai arvostamaan pieniä iloja enemmän. Luulen että teilläkin onnellisuuteen isompi vaikutus on miehen kohonneella itsetunnolla ja mielialalla. Toki stressi on stressiä ja ihan liika niukkuus ei elämä paranna.
Et sitten näe yhteyttä kohonneen mielialan ja parantuneen rahatilanteen välillä? Meillä vähän sama tarina kuin aloittajalla. Tosin miehen masennus parani vasta, kun minä sain sen hyväpalkkaisen työn ja stressi helpotti sen verran, että suostui hakemaan apua. Yhtäkaikki ilman taloudellisen tilanteen parantumistan minullakin todennäköisesti olisi nyt masentunut puoliso, jos edes olisimme enää yhdessä. Niin rankkaa se aika oli, etten tiedä olisiko parisuhde kestänyt sitä vielä pidempään.
No hyvä, että te löysitte onnen siitä.
Tunnen myös perheitä, joissa on käynyt päinvastoin. Kun on tullut rikkauksia on alkanut peruselämä nyppiä ja iloa on lähdetty hakemaan päihteistä.
siitä on helppoa päätellä mihin asiat johtivat.