Miten päästä eroon ahdistuksesta?

Joskus pitkään jatkuneen väsymyksen jälkeen, koen ahdistusta asioista joita olen tehnyt 20 vuotta sitten ollessani max. 8-9 vuotias. Tämän voi laukaista mikä tahansa ajatus jossa ajattelen tehneeni väärin ja mietin mitä muut minussa ajattelevat. Jostain syystä muutamasta lapsuuden teostani koen suurimpia syyllisyyden tunteita. Kannan ahdistusta herkästi myös uudemmista jutuista ja pelkään myös paljon, että joudun joskus julkisesti nöyryytetyksi. Jälkeenpäin tiedostan ajatusteni tyhmyyden, mutta kun ahdistus valtaa minut en pääse asiasta ylitse. Huomaan haluavani kontrolloida asioita ja jos pelkään, että joku ei ole kontrollissani, ahdistus kasvaa. Saatan stressata ja pelätä myös läheisteni puolesta. Pelätä myös, että he joutuvat julkisten ryöpytysten alle. En tiedä miksi juuri se ahdistaa eniten.

Kun pääsen tästä yli, osaan olla ajattelematta sitä ja jopa ajatella, että olin lapsi ja en tajunnut mitä tein, mutta tähän pääseminen vaatii aikaa. Olen normaalisti mielestäni jopa ihan rento tyyppi. Tämä toki on varmasti näkökulmasta kiinni. Ahdistuessani häpeän itseäni, tekojani ja mihin tilanteisiin olen saattanut muut. Vaikkei se ehkä heille olisi välittynyt samalla tavalla. Minulla menee päiviä pilalle, kun ryven ajatuksissani. Tuntuu, että ahdistukseni muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi ja minulle tulee nykyisin myös itsetuhoisia ajatuksia sen aikana. Tällä hetkellä se on käsiteltävissä, mutta en halua että se pahenee lisää tulevaisuudessa. Muistan myös nuoruudessani välittäneeni liikaa mitä muut ajattelevat minusta.

Asioista puhuminen auttaa minua, mutta tarvitsen koko ajan vakuutusta muilta, etten ole tehnyt mitään väärin. Tämä on myös raskasta läheisilleni joille puran huonoa mieltäni. Tuntuu, että olen sekoamassa. Tulenko pyörittelemään samoja muistoja loppuelämäni?

Onko muilla ollut samoja ongelmia ja oletteko päässeet näistä yli? Miten?

Pahoittelen jos tekstini on epäselvää.