Eka koulupäivä takana ja seiskaluokkalainen ei halua enää mennä huomenna kouluun
Aloitti uudessa koulussa, jossa muutama tuttu entuudestaan. Samalle luokalle ei tullut ketään tuttuja
ja nyt tyttö sanoo, että hänellä ei ole kavereita siellä. Lohdutin, että eka päivä vasta takana ja kyllä se siitä, mutta hän on sitä mieltä, että kaverit on jo "jaettu". Nyt hän vain on murjottanut huoneessaan koko illan ja murehtii, että vielä kolme vuotta. Huoh!
Kommentit (13)
Kyllä se siitä. Viikonpäästä voi olla ihan toinen ääni kellossa.
Ei minunkaan lapsellani ollut ketään tuttua seiskalle mennessä. Ekan kaverin sai keväällä. Nyt hänellä on ysiluokalla 2 kaveria omalta luokalta ja 1 rinnakkaiselta. Yläkoulussa tutustuu valinnaisissa rinnakkaisluokkalaisiin.
Tiukkoihin kuppikuntiin on vaikea päästä sisään. Mutta anna tyttärellesi toivoa, varmasti on muitakin samassa koulussa joilla ei ole paljoa ystäviä. Minullakaan ei ollut koko yläasteen aikana ystäviä samalla luokalla eikä kovin paljoa samassa koulussakaan. Onhan se kieltämättä hieman raastavaa. Omat ystäväni löysin harrastusten kautta ja yhteyttä pidetään edelleen aikuisiällä. Onko tyttärelläsi muuten kavereita? Harrastaako mitään?
Kouluun tietoa niin siellä osataan tyrkkiä yksinäisiä porukoihin mukaan.
Mun tytöllä tsägä, kun samalla luokalla kaverita joihin tutustunu ekalla ja ovat nyt ysillä.
Seiskalla just suurinosa vanhasta luokasta meni samalle luokalle ja mun tyttö ja 3-kaveria samalle.
Oli tästäkin jo naama nutturalla. Mut näkevät "vanhoja" oppilaita valinnaisaineissa. Kavereita löytyy myös kasiluokkalaisista, jotka tuli samalta ala-asteelta.
Toivotaan et sun tyttö saa uusia kavereita.
Tytöillä on aika paljon samat kaverit ollu vuosia, mutta aina joku uusikin kaveri tullut.
Voi ei, muistan kun itsekkin ajattelin noin, ja pelko yksin jäämisestä on tossa iässä ihan järkyttävä. Empä haluis yläasteelle enää ikinä.. Kyllä hän pikkuhiljaa tutustuu luokkakavereihin. :)
Pojalla oli sama kun aloitti seiskan, kaikki kaverit oli laitettu eri luokille. Parin päivän päästä oli ettei tämä nyt niin paha ole, mutta koko yläasteen inhosi käydä koulua vaikka löysikin luokalta yhden hyvän kaverin. Tässä ei viitsi epäviihtyisyyden syitä kertoa mutta sillä oli paljon tekemistä jopa yleisen turvallisuuden kanssa.
Muistan itse että kaverustuin heti kaikkien kanssa. Toisaalta kyllästyin ennen seiskan joulua jo omaan "klikkiin" ja vaihdoin.
Silloin harmitti yksi saman ala-asteluokan poika, joka tuntui olevan hiljaa parikin kuukautta eikä tuntunut saavan kavereita. Mutta kas kummaa, hän olikin vain fiksu sivustatarkkailija josta lopulta tuli "yksi suosituista". Jos itse menisin nyt seiskalle, tekisin saman kuin tuo poika. Harvoin tuon ikäiset ajattelevat että hiljaisempi voisi olla cool. Omaa luonnettaan voi tuoda esille pikkuhiljaa. Lopulta hyvät tyypit saavat aina kavereita ja löytävät omanlaista seuraa.
Se luokan vaihtaminen ei taida enää onnistua kovin hyvin ja tyttö oli keväällä tutustumispäivän jälkeen ihan tyytyväinen, että kiva luokka. Ehkä tämä on vain alkuun vähän vaikeeta. Hän ei ole maailman nopein tutustuja, mutta on kyllä aina saanut kavereita alakoulussa, sekä harrastuksissa. Tällä hetkellä harrastuksena voimistelu kolme kertaa viikossa + omat treenit päälle, joten ei normisti ehdi murjottamaan huoneessaan.
Tällä yläkoulun puolelle tulee kolmesta eri koulusta lapsia ja ne sitten sekoitetaan eikä yhtäkään kavereita kuulemma saa toivoa omalle luokalle kuten itse aikoinani sain. Jaon päättävät opettajat ja rehtorit sekä kuraattorit keskenään.
Eipä sitä itsellekkään tullut tuttuja luokalleni kun yläasteen aikoinaan aloitin. Ihan on itsestä kiinni tekeekö kavereita vai ei. Murjottaminen ei ainakaan auta.