Miksi naisen vihaa vähätellään tai väritetään?

Naisena ei ilmeisesti saa tuntea vihaa avoimesti mikä on tukahduttavaa. En yhtään ihmettele miksi naiset taipuvat passiivis-aggressiivisuuteen ja ilmentämään vihaa piilokeinoin.

Otetaanpa ääriesimerkkinä miespuolinen henkilömme kuten Rodgerin Elliot joka ei saanut naista, lukuisat miespuoliset yksinäiset ihmiset jotka nostivat itsensä jalustalle ja tahtoivat koko maailman nähden julistaa tuskaansa. Vaikea kuvitella tilannetta missä naiselta katsottaisiin edes tuhat kertaa lievempää versiota. Naisten oletetaan kestävän kaikki itseensä kohdistuvat tragediat, vastoinkäymiset ja nielemään viha jos sitä edes tunnustetaan olevan.

Tunnistaako muut tätä naisen tukahduttamista? Ymmärrän että miehilläkään ei ole oikeutta ilmaista kaikkea, mutta mielestäni viha-asiassa nimenomaan naisilta ei sallita tunteiden näyttöä. Naisen viha kuitataan feminatsiudella, miesvihalla, hulluudella, millä tahansa ääriajattelulla (ironista, sillä naiset eivät ole taipuvaisia ääriajatteluun). Naisen viha leimataan sekopäisyydeksi myös naisten itsensä toimesta.

Valitettava totuus on että esimerkiksi köyhissä yhteiskunnissa ja sodissa naiset elävät täysin leijonan armoilla, heikkoina, piilotettuina ja tukahdutettuina. Miten tämä liittyy aiheeseen? En tiedä, mutta naisen vihan vähättely ja sen kontrollointi vaikuttavat vallankäyttökeinolta.

Miten sitten pitäisi naisena ilmaista vihaa? Miten olla vihainen ilman että on kaikkien mielestä hullu?