Lue keskustelun säännöt.
Miehestä ei olekaan perhe-elämään?
07.08.2016 |
Minua on alkanut ärsyttämään miehen asenne tätä perhe-elämää kohtaan. Vauva on minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen, lisäksi meidän perheeseen kuuluu lapsi edellisestä liitostani, hän on jo koululainen. Mies on lapsirakas ja vauva oli molemmin puolin todella toivottu. Mies oli raskausaikana onnensa kukkuloilla ja odotti vauvan syntymää innoissaan. Nyt on alkanut kuitenkin näyttää siltä, että tämä arki on miehelle jotenkin liikaa. Ok, vauva on ollut ns. vaikea ja huono nukkumaan alusta asti ja onhan iso muutos tulla isäksi, olenkin yrittänyt ymmärtää miestä. Mutta se hänen lähes ainainen huonolla tuulella oleminen ja hermojen menettäminen on minulle todella raskasta. Esim. öisin mies ei kestä yhtään kun vauva alkaa itkemään, vaan rupeaa kiroamaan, huokailemaan ja jopa paiskomaan ovia puoliunessa. Tämä jatkuu edelleen vaikka vähän parannusta onkin tapahtunut alkuun nähden. Minä kuitenkin hoidan vauvan yöheräilyt pääasiassa, eikä mies nykyään edes pahemmin heräile vauvan ääniin. Olen sanonut myös, että voi mennä nukkumaan toiseen huoneeseen, muttei hän tahdo tätäkään. Kun menemme minne tahansa, esimerkiksi uimarannalle, mies huomaa ettei voikaan maata ottamassa aurinkoa vaan lapset täytyy hoitaa, hän ärsyyntyy tästä. En osaa selittää miehen käytöstä, mutta se on todella rasittavaa, helpommalla pääsisin jos pitäisi vaan turpansa kiinni ja tekisi asiat tai olisi sitten vaikka tekemättä jos on niin vaikeaa. Ristiriitaista on se, että hän kuitenkin haluaa todella auttaa minua lasten hoidossa ja rakastaa vauvaa kovin, leikkii hänen kanssa ja sylittelee kotona ollessaan. Minä olen ollut todella kiinni vauvassa, sillä imetän häntä. Mies on päässyt paljon vapaammin käymään kavereiden kanssa ja harrastuksissa, on käynyt 2 kertaa ulkomailla pienellä reissulla. Mitä minä olen voinut tehdä? En mitään. Silti hän on se, joka valittaa ja menettää hermot eikä kestä sitä, ettei hän voikaan aina istua koneella tai lukemassa kirjaa. Olemme jutelleet tästä, välillä hän on jopa sanonut ettei tässä elämässä ole enää mitään iloa. Emme ole vielä päässeet yhdessä minnekään vauvan syntymän jälkeen ja aina yritän sanoa miehelle, ettei tämä vauva-aika kestä ikuisesti ja myöhemmin pääsemme taas vapaammin menemään kun vauvankin saa hoitoon paremmin. Onkohan tämä nyt vain jokin ohimenevä vaihe ja minun pitää vaan odottaa että mieskin tottuu tähän uudenlaiseen arkeen? Vai eikö miehestä olekaan perhe-elämään...
Kommentit (9)
Samat tarinat pyörii vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samat tarinat pyörii vuodesta toiseen.
No mistäköhän sekin kertoo, miehet on vaan niin säälittäviä.
Miksei mies käytä kuulosuojaimia nukkuessaan? Siis silloin jos ei ole miehen vuoro huolehtia lapsesta? Mitä järkeä on että molemmat valvoo? Ei mitään.
Ymmärrän että lapsen itku voi olla todella rasittavaa, itselläni on jonkinasteinen ääniyliherkkyys ja paljon pienempikin äänialtistus voi pilata yöuneni tai keskittymiseni johonkin asiaan ihan täysin. Lapsen itku jo bussissa n. 10 minuuttia pistää hermot todella kireälle, vaikka en itse mitenkään inhoa lapsia.
Sinun on turha verrata itseäsi mieheen, kun teillä on niin erilainen kokemus asiasta. Vaikka pääsisi joka viikonloppu kaljalle kavereiden kanssa, ne kuusi muuta päivää viikosta ovat silti yhtä helvettiä, jos ei lapsiperhe-elämästä ollenkaan tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tarinat pyörii vuodesta toiseen.
No mistäköhän sekin kertoo, miehet on vaan niin säälittäviä.
Ei , vaan siitä, että samat miesvihaajat pyörittävät samoja miesvihaprovojaan palstalla vuodesta toiseen, sanasta sanaan.
Jos palstaan olisi uskominen, ei suomessa olisi ensimmäistäkään täysipäistä tai oikeustoimikelpoista aikuista miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vähän samanlaista alkuun. Se lapsen tulo on vaan niin iso shokki... Nyt lapsi on 2 vee ja mies on ihan loistoisä. Anna sille aikaa, kyllä se siitä kun vauva alkaa ottaa kontaktia jne. Yritä myös saada isä hoitamaan lasta, että heille kehittyisi suhde. Esim. voisi syöttää maitoa pullosta.
Niin. Meillä on aikalailla sama tilanne, tosin meillä ei mies osallistu ollenkaan vauvan (tai nyt jo 1v3kk taapero) hoitoon. Hoidin/hoidan yksin kaikki yöheräämiset, ruuat valmistamisineen ja syöttämisineen, vaipat ja pesut, ulkoilut ja leikkimiset. Ja nyt mies vielä puhelee miten kiva toinen lapsi olisi.
Olenkin tässä odotellut, josko ne isänvaistot heräisivät... On vain todella rankkaa, kun en tiedä milloin miehestä oikein kasvaa isä vai onko isyys kaikista miehen puheista ja lupauksista huolimatta pelkkää siittämistä ja sen jälkeen voikin vain istua kuulokkeet päässä tietokoneella pelaamassa. Erota en nyt vielä viitsisi, muttei tästäkään kyllä mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat tarinat pyörii vuodesta toiseen.
No mistäköhän sekin kertoo, miehet on vaan niin säälittäviä.
Vai siitä, että nainen porsii omista itsekkäistä haluistaan johtuen , ja käyttää miehiä hyväkseen?
Aloittajallakin jo toinen kierros menossa.
0/5.