Uusi suhde ja pelot
Elämässäni on uusi mies, joka on oikeasti maailman kiltein: lempeä, ymmärtäväinen, rauhallinen. Pari päivää sitten päähäni pälkähti irrationaalinen ajatus - pelkään, että mies tekee minulle seksuaalista väkivaltaa tai käyttää muuten hyväksi. Tai mitäs jos niin on tapahtunut jo, esimerkiksi nukkuessani tai kun olimme ottaneet alkoholia.
Ajatus on täysin järjetön. Olisin kai huomannut jälkeenpäin, jos jotain olisi tapahtunut. Kyseessä on kai jonkinlainen pakkoajatus, ja pelkään suhteen epäonnistumista.
Puhukaa minulle järkeä.
Kommentit (9)
Ootko aiemmin kärsinyt pakkoajatuksista?
Vierailija kirjoitti:
Ootko aiemmin kärsinyt pakkoajatuksista?
Kyllä, lapsesta saakka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko aiemmin kärsinyt pakkoajatuksista?
Kyllä, lapsesta saakka.
Ap
Okei, saisitko ohitettua pakkoajatusta mitenkään? Kuinka aiemmin sulla on menny ohi ne pakkoajatukset? Mulla kans ollu noita tosi jumittavia ja ahdistavia pakkoajatuksia, mutta oon oppinut hämärästi kiertämään ne. En ikinä uskonu, että pystyisin siihen. Vielä on kuitenkin harjoiteltavaa
Toisaalta jotenkin pitää hyväksyä se pakkoajatus, että nyt tällainen ajatus on päässä eikä voi mitään. Junnatkoot siellä jos tahtoo. Samalla muistuttaisit itseäsi että elämässä kaikki on mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä kuitenkin, että mies tekisi sulle pahaa. Suurin osa ihmisistä on perushyviä. Ja muistuta itseäsi ettei elämää kannata elää peläten. Pakkoajatukset on kyllä yksiä perkeleitä. T. 3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko aiemmin kärsinyt pakkoajatuksista?
Kyllä, lapsesta saakka.
Ap
Okei, saisitko ohitettua pakkoajatusta mitenkään? Kuinka aiemmin sulla on menny ohi ne pakkoajatukset? Mulla kans ollu noita tosi jumittavia ja ahdistavia pakkoajatuksia, mutta oon oppinut hämärästi kiertämään ne. En ikinä uskonu, että pystyisin siihen. Vielä on kuitenkin harjoiteltavaa
Vuosien varrella erilaisia "jumiutumisia" ja pakkoajatuksia on ollut laidasta laitaan. On ollut esim. hygieniaan ja puhtauteen liittyviä ajatuksia (ja toimintoja) ja toisaalta sitten hirveän raastavia ajatuksia liittyen syyllisyyden tunteeseen jostain omasta mokasta tms.
Tämä ajatus ei ole yhtä sitkeä kuin aikaisemmat. Jollain tasolla tiedostan, että kyseessä on vain sairauteni tuotos eli ajatus, jolla ei välttämättä ole sen kummempaa todellisuuspohjaa. Tiedostan myös sen, etten pysty hallitsemaan muiden ihmisten käyttäytymistä tai tulevia tapahtumia. Silti tuntuu pahalta - tämä suhde on parasta aikoihin, ja tuntuu todella kauhealta, että TÄMÄ KAMALA SAIRAUS tulee minun ja tämän ihanan miehen väliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jotenkin pitää hyväksyä se pakkoajatus, että nyt tällainen ajatus on päässä eikä voi mitään. Junnatkoot siellä jos tahtoo. Samalla muistuttaisit itseäsi että elämässä kaikki on mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä kuitenkin, että mies tekisi sulle pahaa. Suurin osa ihmisistä on perushyviä. Ja muistuta itseäsi ettei elämää kannata elää peläten. Pakkoajatukset on kyllä yksiä perkeleitä. T. 3
Kiitos tuesta ja ystävällisistä sanoista. Juuri nyt tuntuu tosi vaikealta - masennus on pikkuhiljaa hiipinyt koloistaan. En totu siihen ikinä.
Ap
Keksin hyvän jutun. Tuli mieleen, että luottamus rakentuu ajan kanssa, pikku hiljaa. Teot ovat tärkeämpiä kuin sanat.
Kenties mieleni kiirehtii asioiden edelle. Haluan hallita kaikkea, mutta eihän kukaan pysty siihen. Pitää siis rauhoittua ja elää päivä kerrallaan.
Olen myös pienentänyt masennuslääkkeen annostusta - se ei tainnutkaan olla kovin hyvä idea. Nostan sitä varovasti hiukan.
Kiitos kaikille ystävällisistä kommenteista! Ja mukavaa iltaa.
Terv. ap :)
Nosto