Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat

Vierailija kirjoitti:

Ei, tommonen kuuluu kämppiskulttuuriin, ei perheeseen.

Tulin juuri tätä kirjoittamaan itsekin, tuossa se tuli lyhyesti ja ytimekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä erotetaan. Ei siitä numeroa tehdä, mutta ei mies mene syömään banaaneja, jotka minä olen ostanut, koska ne (kuten kaikki muukin ruoka) on ostettu jotain tarkoitusta varten. Jos mies syö banaanit, en tee banaanikakkua, jonka lupasin leipoa lapsen kummitädille. Meillä kauppa ei ole vieressä ja banaaneille tulee hintaa, kun pelkästään niitä lähdetään hakemaan. Samoin jos mies on ostanut jauhelihaa, en tee siitä kastiketta, koska mies on saattanut ostaa sen makaronilaatikkoa varten.

Kyllä meillä puhutaan, mutta ei ruokaostoksista. Se ostaa, joka aikoo ruokaa tehdä.

Ongelmana on esikoisen tyttöystävä, joka ei osaa kysyä, voiko jotain syödä. Hän ottaa kaapista lupaa kysymättä ja loukkaantuu, kun kallis juusto tai jugurtti ei olekaan hänelle. Sitä juustoa kyllä saa, kunhan malttaa odottaa jälkiruokaan asti, mutta ei, sitä pitää saada heti.

HUUTONAURUA!

Minulla on pari tuttavaa, jotka tekevät tarkat menut ja noudattavat sitä. Kummasakin näissä tapauksissa toinen on kotona ja raha tiukalla. Juuri menun noudattaminen auttaa ruoan laskemisessa ja säästämisessä.

Minulla on myös pari tuttua, joilla kummallakin on oma ruoka ja budjetti. Kummallakin oli omat kaapit keittiössä, jota käyttivät. Kyseessä on pariskunnat, jotka ovat olleet opiskelijoista lähtien yhdessä. Uskon, että tämänkin tyylin ajatuksena on säästö ja kumpikin maksaa omansa. Jatkoivat tyyliä vielä häidenkin jälkeen. En ole ikinä kysynyt, että mikä tilanne lasten jälkeen. Kummassakaan tapauksessa tämä ei ollut ongelma itse pariskunnille. Suurempi ongelma se näyttää olevan tällä keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.

Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?

Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.

Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.

Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.

Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).

Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.

Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai  kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.

Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.

T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva

Jugurtissa on päiväystä vaikka miten pitkälle. Hapanmaitotuotteena se säilyy vielä päiväystä pidemmälle. Ei ole huolta, että mun 0,5dl pienempi annos turkkilaista jugurttia vanhenisi jääkaappiin.

Mä en muuten ole ikinä eriksern tehnyt mitään iltapalaruokalistaa/ostoksia. Olenko ainut... iltapalaksi syödään mitä kaapeissa on. Joten ei ole mitään pilalle menevää, vaikka joku ilta tehtäis ennalta arvaamattomasti lämppäreitä 😂

Ja siis meillä ruokahävikki on minimaalista. Kauppalasku on hyvin hallinnassa, ei nyt ihan mini, mutta kuitenkin noin reilu 100 euroa viikossa riittää 4 henkilölle. Mutta panikkikohtausta en saa ylimääräisistä hedelmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen haluaisin tietää teiltä, joilla on jaotellut ruoat, miten kukakin tietää, mitä voi syödä? Onko teillä omat hyllyt vai kirjoitatteko nimet purkkeihin vai..?

Minä tiedän, mitä olen ostanut. Mies tietää, mitä on ostanut. Lapset tietävät, mitä ruokia saa syödä (niitä, joita on tarjolla). Olen aina ihmetellyt perheitä, joissa voidaan ostaa kaikenlaista ja sitten ihmetellä, että mistä tämä on tullut.

Mitä?? Oletko sä tosissas? Meillä ostetaan "kaikenlaista" mutta ei me silti "ihmetellä mistä tämä on tullut". Joko sen on ostanut minä tai mies, ei se "jostain tule".

Ei erotella. Toki meillä on myös paljon sellaisia juttuja, mitkä ovat vain tietyille perheenjäsenille, mutta tämä johtuu ruokavalioista: mies ei tyhjennä mätitahnaputkiloa, koska ei syö kalaa. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät ota omatoimisesti ruokaa, mutta siinä vaiheessa kun alkavat ottaa, on varmasti hyvä olla joku hylly, jolla säilytetään elintarvikkeita, jotka on varattu johonkin tiettyyn eikä niitä saa vapaasti syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.

Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?

Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.

Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.

Meilä ostetaan ruokaa ilman jaottelua. Ostan kasan banaaneja tietämättä kuka niitä syö ja milloin. Osaan arvioida sopivan määrän koska tunnen perheeni ja tiedän niiden uppoavan varmasti. Omenoita sen sijaan ostan vain pari kertaa vuodessa koska tiedän että ne eivät kelpaa muille kuin minulle. Seuraavalla viikolla jätän banaanit ostamatta ja ostan jotain muuta välipalaksi, jotain sellaista minkä tiedän kelpaavan. Jos lapsi toisella viikolla hoksiikin taas haluta banaania, ei voi mitään. Joko on syömättä välipalaa tai syö sitä toista minkä hankin välipalaksi.

Yksinkertaista. Mutta toki tästä saa hankalaa jos niin haluaa.

Ei erotella kuka on ostanut (yhteiseltä tililtä ruuat yms. jokatapauksessa ostetaan). Joskus jotain spesiaali juttuja voi joutua "korvaamaan" eli esim. hakemaan kaupasta suklaata kun on syönyt suklaan joka oli tarkoitettu vaikkapa kakkuun. Korvaus oston voi tehdä kakun tekijä tai joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.

Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?

Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.

Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.

Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.

Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).

Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.

Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai  kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.

Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.

T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva

Etkö osaa ajatella että ostan nyt pari banaania enemmän, siispä ostan jogurttia pari vähemmän?

Meidän perheessä oli sääntö, että kaikkea mitä keittiöstä löytyy ja mitä ei ole erikseen nimellä merkitty, saa syödä. Simple as that.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.

Entä jos kukaan ei halua syödä niitä ylimääräisiä banaaneja?

Ihminen pysyy varakkaana vain niin, että ei tuhlaa. Ostamalla ylimääräistä ruokaa siltä varalta, että joku sitä haluaa (ei siis tarvitse), saa vuodessa heitettyä hukkaan satoja euroja. Nainen pysyy hoikkana vain niin, että syö vähemmän kuin kuluttaa. Todella moni nainen on pullea siksi, että säästösyistä syö näitä "ylimääräisiä ruokia", vaikka haluaisi syödä jotain ihan muuta.

Mitä kaikkea muuta kuin ruokaa ostatte ylimääräistä siltä varalta, että joku saattaa haluta sitä? Lakanoita, mattoja, verhoja, lamppuja - kun ei koskaan voi tietää, että jos haluaakin muuta kuin mitä alunperin ajatteli.

Onko vaikea ymmärtää, että ei niiden "ylimääräisten banaanien" syöminen tarkoita ylimääräisiä kaloreita? Ne banaanit syödään jonkin muun ruoan tilalta. Esim. jos meillä banaanit menee ylikypsiksi, mä syön ne aamupalajugurtin kanssa. Silloin otan vähän vähemmän jugurttia enkä laita sekaan normaalisti laittamiani marjoja.

Sama missä tahansa ruoassa. Jos leivät meinaa vanheta, teen lämppäreitä iltapalaksi (eikä silloin syödä muita iltapalajuttuja). Jos lihan viimeinen käyttöpäivä on huomenna, teen siitä kastikkeen, jonka pakastan hätävaraksi kiireisen arkipäivän päivälliseksi (eikä kukaan syö sitö kastiketta muuten vaan vaan aterialla).

Toki rahaa säästyy, jos pitää lapsia nälässä.

Mutta tämähän vaatii nimenomaan sen, että on tosi iso perhe tai  kaupassa käydään usein (= paljon menekkiä ja/tai ruokakaappia voi tasoittaa jatkuvasti). Jos meillä söisi banaaneja "jugurtin tilalla", niin sitten jäisi yli jugurttia. Ja sitä jugurttiakinhan pitäisi olla palstan logiikan mukaan jo valmiiksi liikaa, jos joku haluaakin syödä jugurttia enemmän kuin "laskettu". Tai jos leipää olisi ostettu ylimääräistä ja siitä tehtäisiin suunnittelemattomia lämpimiä leipiä, niin sitten jotain muuta jäisi käyttämättä mitä oli iltapalaksi aiottu. Eihän banaanit kai ole se ainoa mitä pitää ostaa yli tarpeen jos joku haluaa, vaan samalla lailla pitäisi ostaa jugurttia, rahkaa, leipää, leikkeitä, juustoa, mehua, jne jne. Lopputuloksena että joko ruokaa jää roimasti hukkaan, tai joku syö liikaa kun toimii jätemyllynä.

Meille ei ole katastrofi, jos kauppapäivää edeltävänä iltana onkin valittavissa enää yksi rahka, tai jos omg joutuu tekemään puuroa jos mitään muuta ei ole kaapissa. Tavoitteena onkin, että kauppapäivää edeltävänä iltana tuoretuotevarastot olisivat aika lailla tyhjät. Se taas häiritsisi paljon enemmän, jos siellä olisi läjittäin viimeisen päiväyksen kinkkua, kuivanutta leipää ja mustia banaaneja.

T. Se toinen banaanit ja jugurtit laskeva

Jugurtissa on päiväystä vaikka miten pitkälle. Hapanmaitotuotteena se säilyy vielä päiväystä pidemmälle. Ei ole huolta, että mun 0,5dl pienempi annos turkkilaista jugurttia vanhenisi jääkaappiin.

Mä en muuten ole ikinä eriksern tehnyt mitään iltapalaruokalistaa/ostoksia. Olenko ainut... iltapalaksi syödään mitä kaapeissa on. Joten ei ole mitään pilalle menevää, vaikka joku ilta tehtäis ennalta arvaamattomasti lämppäreitä 😂

Ja siis meillä ruokahävikki on minimaalista. Kauppalasku on hyvin hallinnassa, ei nyt ihan mini, mutta kuitenkin noin reilu 100 euroa viikossa riittää 4 henkilölle. Mutta panikkikohtausta en saa ylimääräisistä hedelmistä.

Totta. Ja nämä kaiken laskijat ei näytä ymmärtävän että ei meillä KAIKKEA osteta yli tarpeen. En minä osta viinirypäleitä ylimääräisiä varmuuden vuoksi", en banaania, en lohta, en jauhelihaa. Jos minä ostan ylimääräisiä banaaneja, jätän viinirypäleet kauppaan.

Miten te kaiken laskijat teette jos olette suunnitelleet tälle päivälle kanaruokaa ja huomiseksi jauhelihakastiketta, kaupassa huomaatte että karjalanpaisti-lihat onkin tosi hyvässä alennuksessa ja tulee halvemmaksi ostaa niitä? Seuraatte orjallisesti suunnitelmaa koska systeemi menee muuten sekaisin?

Tavallaan joo, kyllä erotellaan. Mutta me ollaan kuitenkin molemmat vielä nuoria ja lapsettomia, joten se ei kauheasti haittaa. Yksi syy tähän on se, että mun mies on tavattoman nirso ja hänen "syötävien ruokien lista" on hyvin lyhyt. Itse tylsistyisin kuoliaaksi, jos joutuisin syömään samoja einesruokia ja mikropitsoja päivästä toiseen kuten herra tekee. On siis meille parempi järjestely, että minä ostan ja teen itselleni ruuat ja mies sitten ostaa omat mikropitsansa. Pari vuotta ollaan asuttu yhdessä ja olen hiljalleen opettanut miestä maistamaan uusia makuja ja hiukkasen on edistytty, mutta ei vieläkään niin paljoa että voisin tempaista jauhelihakastikkeen.

Jos käymme ostoksilla, yleensä jompi kumpi maksaa kaikki ostokset ja sitten lasketaan kuitista, paljonko toinen on velkaa toiselle. En minä halua maksaa niitä mieheni mikropitsoja kun en niitä syö. Olen kyllä pohdiskellut, miten tässä pitäisi edetä jos joskus niitä lapsiakin siunaantuisi. Ei kyllä silloin enää huvittaisi laskeskella kuitista, että muksun tutteli maksoi x euroa ja nyt mies on sitten mulle siitä velkaa puolet. Kyllä tässä on viime aikoina todella pohdittu, haluanko jakaa loppuelämääni nirson saiturin kanssa...

Kukin vissiin tavallaan. Meillä kun nuoena yhteen mentiin niin rahaa oli tai ei tai oli toisella...  Tilanteet vaihteli ja aika pian todettiin että yhteinen tili on helpoin tapa saada arki sujumana ja laskut maksettua ajallaan. Käytäntö on edelleen toimiva. Kumpikin on vuorollaan tienannut enemmän eikä siitä ole meteliä pitänyt. Ratkaisuja on tehty perhene edun mukaan ja esim lapset hoidettu kotona jolloin tienesti jää pieneksi. Taannoin vaihdoin työtä, jolloin tulot laskivat, mutta perheelle se sopi muutoin paremmin. Koitan siis sanoa, että meille on tietyt asiat tärkeitä ja ne ei ole rahasta kiinni. Niin kauan kuin tilillä on rahaa ostaa niitä jauhoja niin asiat on hyvin. Kun tässä nyt yhdessä eletään ja ollaan ja jaetaan kaikki ilot ja surut niin miksei rahojakin? Kuinkahan se puoliso on rinnalla pahoina päivinä ja huonoina aikoina jos jauhoistakin tulee kinaa?

Ymmärrän sen jos kaupassa kumpikin maksaa itse omat herkkunsa, mutta en todellakaan voi ymmärtää parisuhdetta jossa kauppakuittia tuijotetaan ja tehdään laskelmia että meneehän varmasti tasan. Parisuhteessa kun samaa taloutta eletään niin ihan valtion taholtakin katsotaan että talouden rahat ovat yhteisiä. Eli siis jos se mies ostaa tänään 109 € ruokaostokset viikoksi, ei se ole mieheltä pois jos minä ostan vielä 24 € jotain herkkuja tai vastaavia. Aivan sama kuka maksaa ja kenen tililtä ne ruokaostokset menee. Tulotkaan kun ei ole identtiset, niin miten ihmeessä talouden menot voisi olla kuitenkin identtiset? Se maksaa jolla on hetkellisesti siihen paremmin varaa. Tämä talouden tulot on yhteiset on ihan kaikessa. Henkilökohtaiset menot menee yhteisestä talouden pidosta pois, eikä siis omat henkilökohtaiset menot voi olla koko talouden pitoon nähden ylimitoitettuja. Esim minä en voi käyttää koko tiliäni henkilökohtaiseen ulkomaanmatkaan eikä mieheni voi käyttää koko tiliään uuteen haulikkoon tai vastaavaan, mutta yhdessä voimme sopia tällaisistakin asioista miten ne voidaan toteutta.

Mitäpäs siihen sanotte, että ostetaan yhden työkaverin kanssa toisinaan toisillemme eväät kaupasta, eikä kukaan laske jälkikäteen, että mitä se Mirkun kaalilaatikko maksoi ja oliko se enemmän ku mun kolme omenaa ja pasteija ;) 

Te, jotka perustelette hankalan kuuloista laskemista ja suunnittelua ja räknaamista ruokahävikin pienentämisellä... Meillä toimii hävikkiajattelu niin, että pari kertaa viikossa yksinkertaisesti katsotaan, mikä kaapissa on menossa vanhaksi ja tehdään ruokaa niistä. Sekaan toki laitetaan myös mahdollisesti jotain mikä ei ole menossa vanhaksi. Tai sitten heitetään vanhentumassa olevat tuotteet pakkaseen, tai otetaan sieltä seuraavan hävikkiaterian aineksiksi. Järkyttävää?

Eikä meillä kyllä budjetti hajoa kolmeen banaaniin tai kahteen rahkaan, ja jokainen osaa ottaa banaaneista sen "vanhimman", jolloin kaappiin ei jää ajelehtimaan mustuneita banaaneja, kun keltaiset on jo hornittu kitusiin.

Sekään ei kyllä ole kiellettyä, etteikö joku saisi syödä vaikka kaikkia banaaneja, jos ei erikseen ole mainittu, että ne menevät banaanikakkuun. Ja mitäs sitten vaikka nekin syötäisiin. Sitten tehdään mustikkakakkua. Tai ollaan vaikka ilman :) Ei maailma siihen yhteen banaaniin tai kolmeen omenaan kaadu. 

Jep. Välillä jääkaapista löytyy isän juomia ja makkaroita, sisarukselle ostettuja ruokia, harvemmin sitten äidin omia. Niihin ei saa koskea ja sitten ihmetellään ja naureskellaan miksi kyselen kokoajan, että kaikkia saa syödä kun kysäsen saako tätä syödä?saako tätä? Itse joudun ostamaan omat liikunta harrastus eväät, kun joudun syömään eniten. Osan ostetaan yhteis tuumin ( vanhemmat ostaa minulle sen halvemman paketin ja jos ostan kalliimman jota muutkin syö sen korvataan halvemmalla, jonka takia en mieluusti halua jakaa omia eväitä heidän kanssaan ). Joudun tottakai tekemään töitä vanhemmille sen eteen, että saan rahaa omiin ruokiini hankittua.

Meillä ei vielä ole lapsia, mutta meillä on miehen kanssa todella erilaiset ruokavaliot, joten perustarvikkeet kuten: maidot, voit, hiivat, jauhot, riisit, perunat, puurot ym. Maksetaan puoliksi/yhdessä mutta muut maksetaan itse, en näe syytä miksi minun pitäisi maksaa lihasta jota en syö tai miksi mieheni pitäisi maksaaa aurajuustosta jota ei voi sietää? :)

Olemme siis opiskelijoita ja kun töihin pääsemme niin ei enää tarvitse niin tarkkaan laskea. Mutta oikeasti, mieheni syö lihaa n.100e edestä kuussa miksi mun pitäisi osallistua tuohon summaan kun en itse sitä lihaa syö? :D

Kyllä jossain uusperheessä tämä voisi olla hyväkin systeemi. Etenkin meillä, jossa puoliso ajattelee, että kannan jääkaappiin aina ruokaa (itse ei käy ruokakaupassa) ja sitten hänen kaksi lastaan tulee meille ja syövät jääkaapin tyhjäksi. Silloin olisi tehnyt mieli kiinnittää juustoon "minun juusto" - tarra.kai miehet sitten luulee, että naisena mielelläsi laitat ruokaa ja ostat sitä hänenkin lapsilleen, vaikka toisin päin homma ei onnistu.

Ei jaotella. Mutta tuli tästä mieleen yhden tutun perhe jossa on aika isojakin lapsia jo, siis semmoisia reilu 10 v ja he eivät saa/osaa/uskalla omassa kodissaan katsoa esim keittiön kaappiin ja ottaa sieltä syötävää. Kaikki pitää pyytää äidiltä, itse ei saa ottaa. Siis mä ymmärrän ettei lapsilla ole lupa omin nokkinensa kaivella kaappeja ja syödä mitä eteen tulee mutta on se nyt jotenkin väärin musta jos ei kohta yläkouluun menevä lapsi saa kotonaan ottaa jääkaapista itse syötävää! Se on sen koti herranjestas :D Ei siellä kuulu pelätä kaapin ovien avaamista ja jännittää että voinkohan nyt hakea lisää vessapaperia kaapista kun tämä loppui. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jossain uusperheessä tämä voisi olla hyväkin systeemi. Etenkin meillä, jossa puoliso ajattelee, että kannan jääkaappiin aina ruokaa (itse ei käy ruokakaupassa) ja sitten hänen kaksi lastaan tulee meille ja syövät jääkaapin tyhjäksi. Silloin olisi tehnyt mieli kiinnittää juustoon "minun juusto" - tarra.kai miehet sitten luulee, että naisena mielelläsi laitat ruokaa ja ostat sitä hänenkin lapsilleen, vaikka toisin päin homma ei onnistu.

Kai sä voisit sanoo sille miehelles et kävis kaupassa kun tää ja tuo on loppu..? Vai et halua sanoa mitään? Siinä tapauksessa saat syyttää itteäs, kun suostut moiseen touhuun.