Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat
Tuntuu jotenkin oudolta, kun mies erottelee että tämä on hänen juusto ja voi ja jauhot, ja jos käytän niitä, ne pitää korvata, samoin kotona käydessäni erotetaan mikä on kenenkin, ärsyttää se ainainen tämä on teidän,- tämä on meidän erottelu.
Ei silti , en käytä muiden tavaroita lupaa kysymättä , mutta ärsyttää sellainen jo valmiiksi erottelu, että tämä on teidän voi ja tämä meidän.
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).
Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?
Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.
Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?
No ei tietenkään. Mutta jos tiedät että lapsesi tykkää banaanista, niin ostat vain silti tasan kolme banaania kakkuun, ja sanot että syö omenoita pihalta, et voi ostaa 4-5 banaania.
Muutenkin se, että jos on jauhelihaa kaapissa, ja iskä on sen ostanut omilla rahoillaan keskiviikkona että tekee siitä lauantaina makaronilaatikkoa, mutta torstaina äidin pitää käydä erikseen ostamassa jauhelihaa kun aikoo tehdä siitä kastiketta perjantaina? Miten monimutkaista tuo elämä voi olla, kun ei voi toisen ruokaa ostavan ja laittavan kanssa sopia mitä ostetaan ja mitä syödään minäkin päivänä. Meillä on selkeä käytäntö, minä käyn kaupassa, ja se joka on lasten kanssa kotona tekee ruuan niistä aineksista joita minä olen ostanut kaappiin, molemmat pitää silmällä päiväyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hedelmiä ja vihanneksia saa syödä vapaasti ja koulun jälkeen tehdä sellaisen välipalan kuin tahtoo. Voi tehdä lämpimiä leipiä, paistaa munia tai vaikka lettuja tai tehdä smoothien tai syödä jugurttia marjoilla tai hedelmillä - ihan vapaat kädet on lapsille annettu. Jäätelö sen sijaan on tarkoitettu jälkiruuaksi tai muihin erikoistilanteisiin, keksejä meillä ei edes ole, eikä koskaan osteta mitään vanukkaita tai vastaavia.
Yhdestä ei tingitä - päivällispöydään kokoonnutaan noin kello 19.00.
Ja sitä ennen saa syödä vatsansa täyteen kaikkea näkyvää! Enkä ymmärrä, miksi ei saa syödä jäätelöä, miksi se on erityistilanneherkku, mutta muilla banaani ei saisi olla vastaava?
Kun lapset tulevat koulusta iltapäivällä, tekevät he välipalan. Sitten he tekevät läksyt ja lähtevät harrastuksiin. Miehen kanssa juodaan töistä tultua kuppi kahvia ja otetaan ehkä hedelmä, hoidetaan asioita, käydään lenkillä. Sitten on päivällisen teon vuoro ja yhteinen ateria, kun kaikki ovat tulleet kotiin.
Koska me syömme päivällisellä jälkiruuan, on jäätelöstä tullut yksi jälkkäreistä.
Taitaa olla ero lähellä. Ei erotella meillä. 35 vuotta yhteidtä taloutta.Tosin mies tuo kaupasta kaikkea mistä hän tykkää, mutta kyllä minäkin niitä saan ottaa.
Joku sanoi että se on erottelua että jos tekee illalla itselleen seuraavaksi päiväksi eväät jääkaappiin, että toinen ei voi niitä syödä aamupalaksi. No eihän se mitään erottelua ole, vaan käytetään järkeä, kyllähän sen näkee että jos kaapissa on pussissa tai rasiassa puolison eväät, niin kuinka tyhmä pitää olla että menee ne syömään?
Erottelua on se, että kummallakin on omat leivät, voit, leikkeleet ja muut päällyset niihin eväsleipiin, eikä niin että samasta leipäpussista saa kumpikin tehdä itselleen eväät ja aamupalat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!
Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.
Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.
Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.
Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.
Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.
Sä olet kyllä täysin häiriintynyt tai pelkkä provoilija.
Banaanikakkutapaus vaikuttaa siltä, että rahat on tosi tiukoilla, kun jokaikinen suupala on etukäteen laskettu eikä ole pelivaraa ostaa esim. 1-2 banaania enemmän siltä varalta, että niitä sattuisikin kakkuun menemään enemmän, kuin reseptissä mainitaan (vrt. omenapiirakkaesimerkki). Parista ylimääräisestä banaanista hirveä kaaos ja sekasorto systeemissä. Tulee mieleen jonkin keskustelun perhe, jossa sai leivälle ottaa vain yhtä päällystä (juustoa tai leikettä), ja kun kylässä oleva lapsen kaveri erehtyi ottamaan molempia, ei ollut enää toiste menemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan banaanikakku! Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin a) ostaa jokaiselle tarkkaan määritetyt suupalat: ei hävikkiä b) ostaa kassikaupalla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia hedelmiä: valtava hävikki. Mä oon vielä onnistunu ostamaan määriä tuolta väliltä, eikä oo tullu hävikkiä.
Ja sitten, jos lapset saakin valita syökö ne banaania vai omenaa vai voileivän, ei se ihan välttämättä tarkoita, että ne saa syödä ihan kaiken, mitä kaapeissa on. Nytkin on niiden himoitsemia pillimehuja ja pari karkkipussia kaapissa, mutta ku niitä ei oo lupa ottaa, niitä ei oteta.
Mä kävin kaupassa ja ostin tarvikkeet kanasalaattiin ja bolognesekastikkeeseen. Tulin kotiin, mies sanoi, että tehdäänkö texmexsalaattia mieluummin jauhelihasta. Tehtiin. Sinne meni pieleen sekä bolognese että kanasalaatti 😢😢😢 Kyllä itketti. Eiku ei. Ruokaa syötiin ja hyvältä maistui. Kanat meni seuraavana päivänä kastikkeeseen. Kaikki hyvin.
Näin meillä käy usein. Jompi kumpi suunnittelee ruoan ja käy kaupassa ja toinen tekee siitä jotain ihan muuta. Mitä sitten? Onko oikeesti hirveen iso merkitys sillä, meneekö jauheliha makaronilaatikkoon vai kastikkeeseen? Kuitenkin syötäviä ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*hyräilee vanhaa Pastirol-mainosta*
Tänään on banaanipäivä, päivä joka muistetaan...
No ei todellakaan ole koskaan eroteltu, ei lapsuudenkodissa, ei suvun yhteisellä mökillä eikä me miehen kanssa kahden kotona. Kaikki saa syödä kaikkea. Eikä rahoja lasketa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.
Miten sä nyt tällaiseen johtopäätökseen päädyit siitä, että ruoat on yhteiset ja kaikkien saatavilla? Että sitten eletään kuin porsaat pellossa ja ahmitaan kaikki kerralla.
Meillä lapset ovat koululaisia, joten he syövät ja valmistavat välipalansa itse ja saavat silloin ottaa mitä haluavat. Jos nyt teoriassa meillä jostain kummallisesta syystä olisi kaapissa keksejä, niin sen kerran, siitä vaan jos joku haluaisi. Yleensä syövät voileipiä, tekevät smoothien, isommat paistavat joskus munakkaan tai syövät jugurttia ja marjoja/hedelmiä. Mutta saavat valita. Jos joku innostuisi paistamaan jauhelihakastikkeeseen varatun jauhelihan, ihmettelisin kyllä hiukan, mutta eipä tuo mitenkään maailmaa kaataisi, kaupasta saa lisää.
Myös aamupalan joutuvat klo 10 aamuina ottamaan ja valmistamaan itse, samoja sortimentteja syövät kuin välipalalla.
Ei meillä lapset ole mitään holtittomia ahmijoita, joita ei voi päästää keittiön kaapeille. Kyllä heillä on järki päässä ja varsinkin isommat nyt ymmärtävät, että ennen urheiluharkkoja jäätelö ei todellakaan ole fiksu välipala. Voi kerran kokeilla ja siitä oppia. Eikä meillä nyt mitään vanukkaita tai sokerisia jugurtteja nyt muutenkaan kaapissa ole.
Meillä on se about 4 ateriaa päivässä arkisin, mutta päivällistä syödään klo 19 tai jopa 19.30 ja jos joku on harkkojen jälkeen ja ennen ruokaa nälkäinen, niin hedelmä on siihen just passeli välipala. Myös jos joku menee suoraan koulusta harkkoihin, niin kasailevat itse välipalan hedelmistä, välillä on hedelmäpilttejä just tätä tarkoitusta varten. Iltapaa ei yleensä kukaan enää syö.
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ensi alkuun vaikutti parisuhteessa siltä että uskaltaako elää "jakaen". Mutta kyllä se on puhdasta idiotismia jos maitopurkkiinkin pitää parisuhteessa nimi kirjoittaa. Ollaan siis puhtaasti yhdessä ja tasavertaisesti, tai ei ollenkaan.
saiturin vaimo kirjoitti:
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(
Miksi ette mene ruokakauppaan yhdessä, ja tee ostoksia yhdessä niin että maksatte vuorotellen? Ei taida teidän parisuhde olla siitä onnellisinmasta päästä!
Edelleen haluaisin tietää teiltä, joilla on jaotellut ruoat, miten kukakin tietää, mitä voi syödä? Onko teillä omat hyllyt vai kirjoitatteko nimet purkkeihin vai..?
Puhutko sinä ap nyt ihan aikuisista ja täyspäisistä ihmisistä vai pikkupennuista, jotka pitävät tiukasti kiinni "omistaan". Oikeassa perheessä ruuat ja ruokatavarat ovat kaikkien yhteisiä, eivät vain ostajan omaisuutta. Nyt olisi kyllä jonkunlaisen neuvojan vastaanoton paikka, ennen kuin homma menee vieläkin pahemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
saiturin vaimo kirjoitti:
Meillä on pakko jaotella, koska mies ei muuten ostaisi ainuttkaan ruoka-ainetta vaan minä maksaisin KAIKEN. Maksan muutenkin asuntomenot, veden, sähkön, auton... mies mielellään maksattaisi myös omat ruokansa. Käyttää rahansa sitten tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa.
Alussahan ostin, maksoin ja valmistin kaiken ruuan. Puolentoista vuoden maksum iehenä olon jälkeen lopetin. No, raivokohtaushan siitä tuli. Olen kuulemma pihi ja hän kuolee nälkään kun en voi ostaa hänen ruokia.
Jatkoin vain omien ruokieni ostamista ja hän saattoi olla päiväkausia syömättä. Nykyään ostaa itselleen välttämättömiä ruoka-aineita ja halvimpia mitä löytyy. Joudun myös tarjoamaan hänelle esim. lettuja kun paistan niitä ison läjän ja puuroista hän syö myös muunmuassa.
Ja kyllä- melkein joka päivä on mielessä, että yksin asumalla pääsisin helpommalla! Harkitsen eroa koko ajan. En tiennyt että miehen kanssa eläminen on yhtä kuin miehen elättäminen :(Miksi ette mene ruokakauppaan yhdessä, ja tee ostoksia yhdessä niin että maksatte vuorotellen? Ei taida teidän parisuhde olla siitä onnellisinmasta päästä!
Niin...miksi emme..?? Miksiköhän? Luuletko että mies maksaisi vuorollaan ostokset? Mitäpä luulet?
MInulla on suhteessa jatkuvasti hyväksikäytetyn olo. Pettynyt, surullinen olo, koska tiedän että suhde ei ole normaali vaan perustuu hyväksikäyttööni.
Muunlaista miestä nyt en vaan ole saanut, joten jos aion olla edes jonkinlaisessa suhteessa, niin tämä on vaan kestettävä.
En koskaan ole erotellut paitsi ruokavalion tähden. Mutta kun joku sanoo epäilevänsä vieraanvaraisuutta se loukkaa ihmeen pahasti.
Alue: Aihe vapaa
Huomenna käyn kaupassa ja roudaan sieltä melkein kahden viikon ruuat kerralla, mutta nyt yllätän perheen ja kirjoitan tussilla pakkaukseen aina nimen, kenelle ruoka on tarkoitettu.. Tästähän tulee hauska lisä siihen ruuan mättäämiseen pakkaseen, jääkaappii, kuivakaappiin ja kellariin.
Taatusti tulee lisää hauskoja tilanteita vielä, kun perheenjäsenet vuorotellen etsii ruokiaan..tai sitten, kun on keitetty keittoa tai paistosta, niin siinä on kortti kenelle se on..
Huisia..
Yleensä vain tuon ruokaa ja sitten sen mukaan laitetaan, mihin on tarpeet.. suuri perhe, suuret määrät..
Ja mökille mennessä ilmoitan miehelle heti, että nyt on sitten jääkaapissa sun hylly ja mun hylly..ja mun maitooni, et koiralle anna..
Anna mun kaikki kestää..joo, ruokamenot eivät mene tasan, eikä rahatkaan, kun mies tienaa tuplasti sen mitä minä.. Mitenkähän tämä meidänkin parisuhteen epäsuhta saadaan nyt oikastua..ja minä vielä syönkin enemmän, kun olen suolistoleikattu, joten syön vähän väliä..
Olen ilmeisesti nyt sitten lompakkoloinen, kun mies osittain elättääkin..voi tätä maailman kurjuutta.