Erotellaanko perheessänne tai vanhemmillanne tiukasti kenen ostamat ruoat

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.

Mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hedelmiä ja vihanneksia saa syödä vapaasti ja koulun jälkeen tehdä sellaisen välipalan kuin tahtoo. Voi tehdä lämpimiä leipiä, paistaa munia tai vaikka lettuja tai tehdä smoothien tai syödä jugurttia marjoilla tai hedelmillä - ihan vapaat kädet on lapsille annettu.  Jäätelö sen sijaan on tarkoitettu jälkiruuaksi tai muihin erikoistilanteisiin, keksejä meillä ei edes ole, eikä koskaan osteta mitään vanukkaita tai vastaavia.

Yhdestä ei tingitä - päivällispöydään kokoonnutaan noin kello 19.00.

Mä oon meidän parisuhteessa enempi makealle perso, joten luonnollisesti ostan jätskit, karkit, limsat ja sen sellaiset ja ruokaostokset menee aika lailla muuten puoliksi. Ymmärrän kyllä että jos toinen ostaa vaikka itselleen jotain hyvää juustoa ja toinen mussuttaa sen naamaan niin ärsyttäähän se, mutta silti minua huvittaa joka kerta kun mieheni kysyy minulta että "saanko ottaa sun limsaa?". Itse olen suuressa perheessä kasvanut enkä osaa ollenkaan ajatella etteikö ruoka kaapissa olisi ihan yhtä lailla molempien vaikka sen olisi ostanut minä tai mies. Inhottaisi jos todella tuollaiset käyttöasiat kuten voi ja jauhot pitäisi mitata ja korvata toiselle!

Mun mielestä on kummallista jos ei mitään ikinä ole jaoteltu. Me pariskuntana ostamme eli maksamme kaikki yhteiseltä tililtä mutta osa ruuista on mun ja osa miehen. Kaljat jääkaapissa miehen ja siiderit mun mutta kumpikaan ei erehdyksessä ota toisen kun ei pidä siitä. Mies laittaa eväät valmiiksi jääkaappiin töitä varten ja ei tulisi mieleenkään että söisin ne aamupalaksi. Sitten minulla oli joskus namijemma mistä mun suklaata ei saanut ottaa ilman lupaa 😀 Silloin kun olen dieetillä (niiden hemmetin namien vuoksi) niin mun raejuustoa ja rahkoja ei saa syödä. Ja joskus ei voi ostaa mitään ylimääräistä vaan päivän ruuat on tarkkaan katsottu kun ei rahaa ole paljoa.

Jumalauta! mun JAUHOIHIN ei sitten kosketa!!

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.

Kaikkea ruokaa saa ottaa vapaasti ja herkkuja kerran päivässä kesälomalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)  

Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.

Mikä vitun banaanipäivä?? Kyl teillä on elämä jotenkin ihan supermonimutkaista. Pennut syö sitä mitä on tarjolla, ja hienoa, jos teillä on omenapuu, joka tekee satoa ja vielä hyvänmakuista. Silloinhan teidän ei tarvitse ostaa erikseen ainakaan omenoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).

Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?

Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.

Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?

Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.

Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä.  Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.

Meillä sai pienenä, meitä on 5 lasta ja kaikki ollaan normaalipainoisia tai hoikkia ja urheilullisia ihmisiä eli ei todellakaan ole aiheuttanut mitään ylipaino-ongelmaa. Kotona oli keksiä, jätskiä, pullaa ym. joita sai ihan vapaasti ottaa koulun jälkeen. En kyllä koskaan syönyt pelkästään herkkuja, aina joko mikropuuroa, leipää tai jogurttia ensin ja sitten vähän herkkuja jälkkäriksi. Ehkä mulla siksi on jäänyt terve suhtautuminen herkkuihin, pystyn pitämään kaapissa vaikka minkä laista herkkua ilman että tarttee vetää kerralla. Kaverillani ei kotona koskaan syöty herkkuja koska hänen molemmat vanhempansa ovat hammaslääkäreitä, nyt aikuisena kaverini on 90+ kg lohtusyöjä joka syö suklaalevyn jo autossa kaupasta tullessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)  

Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.

Banaanipäivä huh

Ei meillä tartte kaikkien vetää tasan samaa muonaa, yksi ottaa banskut ja toinen muuta

Hämmentävä keskustelu, täytyy myöntää.

Mulla oli yhdellä kaveripariakunnalla näin. Mies halusi että erotellaan. Ei se avoliitto kauaa kestänyt, kun nainen otti ja lähti. Ja mies vielä ihmetteli että miksi🙊

Ei erotella mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.

Mistä vedit tuollaisen johtopäätöksen? Hedelmiä ja vihanneksia saa syödä vapaasti ja koulun jälkeen tehdä sellaisen välipalan kuin tahtoo. Voi tehdä lämpimiä leipiä, paistaa munia tai vaikka lettuja tai tehdä smoothien tai syödä jugurttia marjoilla tai hedelmillä - ihan vapaat kädet on lapsille annettu.  Jäätelö sen sijaan on tarkoitettu jälkiruuaksi tai muihin erikoistilanteisiin, keksejä meillä ei edes ole, eikä koskaan osteta mitään vanukkaita tai vastaavia.

Yhdestä ei tingitä - päivällispöydään kokoonnutaan noin kello 19.00.

Ja sitä ennen saa syödä vatsansa täyteen kaikkea näkyvää! Enkä ymmärrä, miksi ei saa syödä jäätelöä, miksi se on erityistilanneherkku, mutta muilla banaani ei saisi olla vastaava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Kolme lasta ei tyytyisi yhteen banaaniin, eli tykkäävät banaaneista? Silloinhan kannattaisi ostaa nimenomaan niitä banaaneja ja vaikka vähän reilummin. :)  

Miksi ostaa kalliita hedelmiä, kun ilmaisia omenoita on puu täynnä? Lisäksi myös huomenna on mahdollinen banaanipäivä vai pitääkö silloin lähteä uudestaan kauppaan, että lapset saavat tasan sitä, mitä keksivät haluta kuten vaikka suklaamuroja.

Banaanipäivä huh

Ei meillä tartte kaikkien vetää tasan samaa muonaa, yksi ottaa banskut ja toinen muuta

Eli ostat jokaiselle omat ruuat, joihin toiset eivät koske?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako teillä oikeasti lapset syödä mitä tahansa? Kaivella jäätelöt pakastimesta ja keksit paketeista, jos he herkkuja haluavat? Meillä ei saa, mutta ollaan näköjään poikkeus.

Meillä sai pienenä, meitä on 5 lasta ja kaikki ollaan normaalipainoisia tai hoikkia ja urheilullisia ihmisiä eli ei todellakaan ole aiheuttanut mitään ylipaino-ongelmaa. Kotona oli keksiä, jätskiä, pullaa ym. joita sai ihan vapaasti ottaa koulun jälkeen. En kyllä koskaan syönyt pelkästään herkkuja, aina joko mikropuuroa, leipää tai jogurttia ensin ja sitten vähän herkkuja jälkkäriksi. Ehkä mulla siksi on jäänyt terve suhtautuminen herkkuihin, pystyn pitämään kaapissa vaikka minkä laista herkkua ilman että tarttee vetää kerralla. Kaverillani ei kotona koskaan syöty herkkuja koska hänen molemmat vanhempansa ovat hammaslääkäreitä, nyt aikuisena kaverini on 90+ kg lohtusyöjä joka syö suklaalevyn jo autossa kaupasta tullessa...

Meillä oli aikalailla sama. Mitä kaapista löysi, sen sai syödä. Muut piti ottaa huomioon, eli yksin ei saanut koko jäätelöpakettia lohnia. Jostain syystä osattiin kyllä silti syödä koulun jälkeen leipää tai puuroa tai mikitettyä edellisen päivän ruokaa ennen sen jäätelön syömistä. Eikä sitä jäätelöä edes ollut joka päivä tai viikko siellä pakkasessa. Ainoat "makeat" mitä meillä oli "jatkuvasti" oli jotain Marie-keksejä, jotka ei kauheasti lapsia houkutelleet. Ehkä 80- ja 90-luvuilla meininki oli vähän toisenlainen kuin tätä nykyä, tyydyttiin kai vähempään eikä karkkihammasta kolottanut joka päivä. Nykypäivän elämä vaikuttaa jotenkin supermonimutkaiselta useissa perheissä. Tiedä sitten kumpi oli parempi. Jännä on nähdä minkälaisia nämä nykypäivän muksut on 20 vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).

Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?

Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.

Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?

Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.

Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä.  Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.

Meillä lapsille on pienestä pitäen opetettu, että mitä tahansa ruokaa ei syödä. Toisille se "kielletty" on jäätelö pakastimessa, meillä taas se ruoka, joka ei ole ruokapöydässä tarjolla. Napostelu - edes hedelmien - ei ole terveellistä. Lapsia ei  varsinaisesti kiinnosta, kuka ruuan osti, heille riittää, että ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu.

lasten kaverit napostelisivat koko ajan, joten nähtävästi heillä on tapana, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja jos ei kelpaa, sen saa viedä roskiin.

Miten te sitten tiedätte, että mikä on kenenkin ostama juttu? Onko niihin kirjoitettu nimet? Entäs ne lapset, jotka eivät osaa ehkä lukea, mutta osaavat käydä jääkaapilla? Kuinka he tietävät, että mitä saa ottaa ja mitä ei? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Banaaneja en säilytä jääkaapissa ja meillä on se systeemi, että jos haluaa syödä jotain tiettyä, niin sitten ostaa sitä. Kaikki ruoka, jonka ostaa itse, on vapaasti syötävissä, mutta toisen ostama ruoka ei, koska sillä ostajalla on ollut joku tietty tarkoitus ruualle. Eikä ole mitään järkeä ostaa 12 banaania siltä varalta, että joku haluaa niitä syödä, jos kakkuun tarvitaan vain 3. Sitten jää 9 banaania syömättä ja ne pitää viedä roskiin. Enkä keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi itse syödä ne banaanit siksi, että kukaan muu ei niitä huoli eikä kummitätikään joka päivä kakkua halua. Ei pidä lisätä ruokahävikkiä oletuksillaan!

Päätin tehdä omenapiirakan ja reseptissä pyydettiin kolmea omenaa. Ostin viisi (en kahtatoista), koska kauppa ei ole meilläkään lähellä ja 1. ehkä reseptin kirjoittajalla oli isompia omppuja, 2. ehkä haluan piirakkaani enemmän omenaa, 3. ehkä minulle osuu viallinen omena, 4. ehkä joku haluaa syödä omenan.

Piirakkaan meni kuin menikin tasan kolme omenaa. Ilmoitin perheelle, että omppuja jäi pari, syökää pois vaan. Molemmat menivät, mutta olisin itsekin ollut valmis ottamaan vastuun ja syömään ne itse, jos kukaan ei olisi huolinut niitä.

Miksi uskot, että pitää ostaa joko 3 tai 12 banaania? Järkeäkin voi käyttää, osta järkevä määrä. Tunnet perheesi ja tiedät, että Marjukka inhoaa banaaneja mutta Pertille saattaisi maistua, joten ehkä ostat Pertille pari ylimääräistä. Jos ei maistukaan, niin parista banaanista ei ole vaikea hankkiutua yksinään eroon.

Miksi ihmeessä ostaisin banaaneja vain siksi, että joku ehkä haluaa niitä syödä? Jos joku kaipaa hedelmiä, niin tuossa on puutarhassa 3 omenapuuta niitä täynnä, ottaa sieltä ylimääräiset herkkunsa tai menee vaikka mustikkaan. Parista banaanista pääsee äkkiä eroon ja se näkyy monen palstamamman vyötäröllä. Syödään, kun muuten ruoka pilaantuu eli äiti toimii eräänlaisena jätemyllynä.

Ja 12 banaania pitäisi ostaa siksi, että tuskinpa 3 lasta yhteen banaaniin tyytyisi ja jos ei ole banaaneja, niin mitä ihmettä ne lapset välipalaksi saisi. Pitäisikö niiden tyytyä nimenomaan välipalaksi hankittuihin elintarvikkeisiin vain siksi, että olen etukäteen ne miettinyt.

Ajattelet tän nyt jotenkin todella monimutkaisesti (mutta monimutkainen on toi teidän "itse ostamia ruokia saa syödä niin paljon kuin haluaa" - paitsi lapset).

Kasvaako teillä ympäri vuoden noita omenia puissa?

Meillä on aina hedelmiä tarjolla, ne menevät aina kaikki. Aina ei ole ananaksia tai avocadoja tai kiiwejä, hedelmiä vaihdellaan kauden ja tarjoustenkin mukaan ja mökiltä tulee varmaan tänä syksynä laatikollinen omenia ja ämpärillinen luumuja. Mutta hedelmiä on aina. Kolmen lapsen perheessä niitä menee aamupalalla, välipalalla ja iltapalalla. Tietty jos teillä on tosi pienet lapset ja et osaa vielä yhtään ajatella mitä he haluaisivat syödä ja tarvitsevat ja kauppa on tosiaan jossain hornan tuutissa, niin sitten on pakko varmaan suunnitella se viikko jokaisen syödyn banaanin tarkkuudella. Jotenkin itselle on 15 vuoden aikana kehittynyt sellainen käsitys, mitä menee ja kuinka paljon. ja myös että kuka tykkää mistäkin hedelmästä ja osaan mitoittaa sen määrän niin, ettei mun tartte toimia jätemyllynä. Ja kaupat on lisäksi lähellä, jos joku on syönyt viimeisen tilkan maustamatonta jugurttia (jota meillä kuluu paljon), niin ei ole ongelma käydä ostamassa sitä lisää. Näin ei tarvii olla "sun ja mun" ruokia, vaan ihan yhteiset ja yhdessä tehdäään ruoka yhteisistä aineksista ja myös improvisoidaan.

Mitä teet, kun lapsi haluaa banaaneja, mutta tarjolla on vain omenoita? Lähdetkö kauppaan ostamaan banaaneja vai sanotko, että ota omenoita? Sama juttu banaanikakun kanssa: tarjolla on omenoita, ei banaaneja. Ne viimeksimainitut on menossa kakkuun, ei välipalaksi. Mutta palstan mukaan se ei sovi, olisi pitänyt olla lapsille banaaneja, jos niitä halutaan. Miksi ihmeessä?

Älä nyt takerru noihin banaaneihin, on ihan ymmärrettävää että erottelet ne banaanikakkuun tulevat banaanit, joten peace. Sanoit itse, että teillä ei puhuta ruoasta ja ostatte kukin omat ruokanne ja omia ruokia saa syödä. Tämä oli se omituinen osa tuossa. Jos meillä on ostettu banaaneja banaanikakkuun, niin teen selväksi, että nämä on sitten banaanikakkuun. Sanon sen ääneen, eli keskustelen ruoasta niin mieheni kuin lasteni kanssa ja kas, he ymmärtävät että nyt just noihin banaaneihin ei saa koskea, koska YLEENSÄ lähes kaikissa tilanteissa kaikki mitä on ostettu on tarkoitettu syötäväksi, ei niin, että tossa on nyt isän päärynät ja äidin jugurtit, isän jauheliha ja äidin kanasuikaleet ja tuossa on nyt määritelty meille välipala, isän ostama jugurtti ja äidin ostama mandariini.

Ja ei, en lähde ostamaan banaaneja, vaan siinä tilanteessa lapset syövät omenia tai jotain muita hedelmiä ja on myös tilanteita, että hedelmät ovat tyystin loppu. Silloinkaan niitä ei siltä seisomalta lähdetä ostamaan lisää, mutta seuraavalla kauppareissulla kyllä täydennetään hedelmäastia täyteen erilaisilla hedelmillä.  Mutta erona siis se, että jos esillä on banaaneja tai omenoita, niitä saa syödä ajattelematta onko ne isän vai äidin vai tarkoitettu tädin banaanikakkuun tai sedän omenapiirakkaan.

Meillä lapsille on pienestä pitäen opetettu, että mitä tahansa ruokaa ei syödä. Toisille se "kielletty" on jäätelö pakastimessa, meillä taas se ruoka, joka ei ole ruokapöydässä tarjolla. Napostelu - edes hedelmien - ei ole terveellistä. Lapsia ei  varsinaisesti kiinnosta, kuka ruuan osti, heille riittää, että ruoka-aikana on monipuolinen tarjoilu.

lasten kaverit napostelisivat koko ajan, joten nähtävästi heillä on tapana, että ruokaa on jatkuvasti tarjolla ja jos ei kelpaa, sen saa viedä roskiin.

Oletko siis aina kotona laittamassa ruoat esille lapsille?

Ymmärrän jos herkut erotellaan noin ettei heti tulla syömään mutta perus ruoka ja elintarvikkeiden erottelu vain outoa minusta ja ainakin minua ahdistaisi asua sellaisessa kodissa.

Mies on vegaani ja minä sekaani joten siinä se jaottelu tulee vähän pakosta. Kasvikset ja muut mitä molemmat voi syödä niin ostetaan vuorotelle. Joskus olen erikseen maininnut, että joku on minun ja siihen et koske. Välillä käsken pyytää lupaa ennen kuin menee ottamaan, koska mies on välillä mennyt ja syönyt/ juonut kaikki minun ostamat ruoat ja juomat yksin. Kiva illalla huomata ettei olekkaan yhtään kasviksia tai hedelmiä evääksi töihin.