Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kaverit tällaisia?
01.03.2006 |
Kun olin kaverin luona kylässä, niin hän näytti kuvia ja pysähtyi albumissa yhden kuvan kohdalle, jossa meillä vietettiin esikon 2-vuotissynttäreitä. Synttäripäivä oli tiistai. Tää kaveri naureskeli siinä ja höpötti, että oli jollekin näyttänyt sitä kuvaa ja sanonut, että tuossakin juhlitaan lapsen synttäreitä ja illalla ryypättiin ankarasti!
Kyllä mulla kävi ajatus tuhatta ja sataa. En osannut kuin ihmetellä. Siis mitä! Tämmöistäkö meistä levittelee? Kuva tosiaan esitti meidän lapsen synttäreitä, mutta ei tosiaankaan järkätty mitään ryyppypippaloita siksi illaksi. Itse he silloin muistelivat aikaisempia illanviettojaan ja sanoivat miten mukava olisi viettää iltaa ja sovittiin, että tulevat meille seuraavaksi perjantaiksi! Ja perjantaina otettiin, mutta minä en ottanut kuin pari olutta, kun 1/2-vuotias vauva oli hoidettavana. Ja meno oli todellakin aika vaimeeta. Ei mitään rymyä!
Ihan kauheen törkeeksi tunsin itseni. Mitä ihmettä ihmiset minusta ajattelevat! Sanoin kyllä tälle kaverille, et anteeksi vaan, mutta eikös sitä tossa vain sovittu, että sitten perjantaina treffataan! Ja " kaveri" tähän vain, että ai niinkö? Onko törkeetä vai oonko vain turhan herkkä?
Mua kyllä suututtaa aivan valtavasti! Tekis mieli antaa tälle kaverisuhteelle kenkää. Suututtaa!
Kommentit (4)
Ota asia uudestaan puheeksi. Kerro, että jäi vaivaamaan. Ja selitä vielä miten asia oli. Kerro, että sinusta tuntuu pahalta, jos yhteiset kaverinne kuvittelevat teillä ryypättävän lapsen synttäripäivänä.
Vaikea kuvitella, mitä kaverisi on käytöksellään ajanut takaa. Mutta jos oli häneltä vain ajattelematon kömmähdys, niin suo hänelle tilaisuus selittää ja pyytää anteeksi.
Ehkä hän on vain halunnut jotenkin osoitella, että kyllä lastenkin saamisen jälkeen voi vanha elämä ja juhlinta jatkua? En ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo. Kyllä itse olen tosi tarkka siitä miten lapseni hoidan. Ja ihan hirveältä tuntuu, jos joku luulee, että nyt tosissaan ryyppäisin lapsemme syntymäpäivänä. Mun mielestä lapselle ei pahempaa voisi tehdä. Tiedän sen kokemuksesta!
ja aika pahansuovasti heistä sitten kertoilee, kauhistellen ja ihmetellen. Nyt vain mietin onko puoletkaan totta ja mitäköhän muuta minusta jauhanut sitten toisaalle! Hän on kertonut mm. kuinka jonkun mies ihastunut hänee eikä raaski kertoa kaverilleen, kuinka sika sen mies on, hänen yksi kavereistaan on lesbo, kun aina tulee hänen luokseen kylään ja yökylään ja halailee, yksi kaveri on taas raukkis, joka roikkuu miehessään, vaikka mies pettäää... onhan näitä. Nyt vaan mietin, että oonpa melkoisen kaverin löytänyt itselleni...
ap
Mikähän tarve hänellä siihenkin on ja mitä siitä saa? Luulisin että muut ihmiset ajattelevat että " niinköhän, tuo värittää taas tarinaa" . Älä välitä mitä muut ajattelevat, jotain ne aina kuitenkin ajattelee. Tärkeintä on itse tietää missä rajat kulkee ja riittää kun itse tietää että onko tehnyt oikein vai väärin.