Oletko koskaan kadottanut elämästäsi ihmistä ja tajunnut kauhuksesi myöhemmin, kuinka paljon hän merkitsikään sinulle?

Kyllä olen, pari todella tärkeää ja rakasta ystävää.

En varmaan ole.. Mikä ap:lla syynä, että et voi saada kadotettua takaisin elämääsi?

?

Itseasiassa en, jos tarkemmin alan ajatella, sillä jokainen oikein merkityksellinen joka joskus jätti ja katosi, eli jollakin ihmisyyden oikein todella syvällisen henkisen merkityksellisellä tasolla petti tai katosi henkiseen pinnallisuuteen, jouti mennäkin. Porttini on sellaisille iäksi kiinni. Onneksi heitä ei ole montaa.

Joitain lapsuuden ja nuoruuden aikaisia jo puolin ja toisin unohdettuja tiettyjä ystäviäni mietin kyllä välillä lämmöllä, sillä meillä oli ihanat hetkemme ja etääntyminen tuli välillemme puhtaasti kilometrien sekä sen ajan resurssien puutteen vuoksi, ilman mitään syytä. Edelleen ajatus parista tietystä lapsuuden hyvästä ystävästäni, joihin yhteys on jo aikaa sitten hiipunut, nostaa hymyn huulilleni. Toivottavasti heillä menee hyvin! Ajat muuttuvat ja ihmiset myös, mutta mitä kaikkea koettiin yhdessä, se säilyy omassa muistissani - ainakin vielä. ;)