Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
auttakaa, onko ero sittenkään ratkaisu
01.03.2006 |
ollaan oltu miltei 5v yhdessä. on ollut hyviä ja huonoja aikoja.
viimeaikoina vaan huonoja ja olen pitkään miettinyt ettei kannata jatkaa ja haluan erota.
meillä on yksi lapsi.
no nyt kun asiat meni siihen pisteeseen että muutin pois ihan hetki sitten niin itken ja itken vaan että tahdon takaisin meidän kotiin.
mikään ei ole hyvä.
nyt tulee vaan mieleen meidän hyvät ajat.
mutta tuntuu että olen sotkenut asiat niin pahasti ettei paluuta entiseen ole.
mies tosin sanoi haluavansa minut takaisin.
suren kaikkia käytännön ja raha asioita jo valmiiksi.
ehdin vuokrata asunnon, tosi noloa heti irtisanoa se, entäs kun kaikki tuttavat ja sukulaiset saivat juuri kuulla että on erottu?! mä olen ihan sekaisin, mä en kerta kaikkiaan tiedä mitä teen.
lapsen takia haluaisin taas kerran vielä yrittää.
mä en ikinä halua ketään toista miestä, " omani" vain.
olenkohan sittenkin ottanut liian raskaasti meidän riidat ja eroavaisuudet?
ahdistaa niin paljon!!!
mitä minä teen???
Kommentit (25)
Vierailija:
mutta toisaalta jos en olisi muuttanut emme ehkä olisi tajunneet vieläkään hakea apua vaan jatkaa samaa vanhaa rataa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varma, koska jos lähtö tulee uudelleen eteen, se voi olla vaikeaa, jos olet ikäänkuin kerran lähtenyt.
Äläkä ota syyllisyyttä siitä että lähdit, nyt teidän vain pitää löytää ne syyt palata tai ei palata yhteen. Pohdi rauhassa.
Näytttele lapselle niin tasapainoista kuin voit ja anna isän tavata lastaan, ettei hän ikävissään tavaroita heittele.
Siinä on puolisoille tuhannen taalan kasvun paikka, jos osaavat kääntää pahankin kriisipisteen voitoksi ja ottaa opikseen. Sitähän tämä elämä on : jatkuvaa kasvua ja kipuilua elämän eri vaiheissa. Elämään kun nyt kertakaikkiaan vaan kuuluu niitä vähemmänkin kivoja aikoja...
Varsinkin kun on perheen perustanut ja lapsia hankkinut, tulisi miettiä ja muistella miksi aikanaan siihen toiseen ihastui ja miksi juuri häneen halusi sitoutua loppuiäkseen.
Jos kyseessä on " vain" ap:n oma henkinen kipuilu ja keskeneräisyys, ei eroamalla saavuteta mitään: sama keskeneräinen ihminen olet eron jälkeenkin kuin ennen eroa... Avioliitto tarkoittaa aina kompromissia: puolin ja toisin on yritettävä löytää se kultainen keskitie, jotta molemmilla ja koko perheellä olisi hyvä olla. Tsemppiä, kuuntele sydäntäsi ja muuta takaisin kotiin, mutta älä jämähdä siihen samaan vanhaan asetelmaan kuin ennen muuttoasi. Odota muutama päivä, katsele peiliin ja tutkiskele itseäsi: millainen puoliso ja kumppani SINÄ haluat olla omalle rakkaallesi, siitä on aloitettava ja se onkin ainoa jota voit työstää ja parantaa: omaa suhtautumistasi ja asennettasi.
kun minä olisin tahtonut mennä mutta mies ei =(
ap
mut samapa tuo naimisissa tai ei....
Alue: Aihe vapaa
mutta toisaalta jos en olisi muuttanut emme ehkä olisi tajunneet vieläkään hakea apua vaan jatkaa samaa vanhaa rataa...