Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

auttakaa, onko ero sittenkään ratkaisu

Vierailija
01.03.2006 |

ollaan oltu miltei 5v yhdessä. on ollut hyviä ja huonoja aikoja.

viimeaikoina vaan huonoja ja olen pitkään miettinyt ettei kannata jatkaa ja haluan erota.

meillä on yksi lapsi.

no nyt kun asiat meni siihen pisteeseen että muutin pois ihan hetki sitten niin itken ja itken vaan että tahdon takaisin meidän kotiin.

mikään ei ole hyvä.

nyt tulee vaan mieleen meidän hyvät ajat.

mutta tuntuu että olen sotkenut asiat niin pahasti ettei paluuta entiseen ole.

mies tosin sanoi haluavansa minut takaisin.

suren kaikkia käytännön ja raha asioita jo valmiiksi.

ehdin vuokrata asunnon, tosi noloa heti irtisanoa se, entäs kun kaikki tuttavat ja sukulaiset saivat juuri kuulla että on erottu?! mä olen ihan sekaisin, mä en kerta kaikkiaan tiedä mitä teen.

lapsen takia haluaisin taas kerran vielä yrittää.

mä en ikinä halua ketään toista miestä, " omani" vain.

olenkohan sittenkin ottanut liian raskaasti meidän riidat ja eroavaisuudet?

ahdistaa niin paljon!!!

mitä minä teen???

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

en koskaan ole ollut semmoinen että tahtoisin olla yksin.

nyt olen tuhoamassa kaiken mitä olen saanut, kodin ja perheen, yhden pienen lapsen elämän.

sitä ajatteli ettei lapselle ole hyväksi meidän riitelyt mutta ei ole hyväksi tämäkään tilanne, tuntuu että sekin on nyt surullinen ja ihan outo.

mulla on niin paha olla.

mies sanoo että tule kotiin...

sydän sanoo että mene kotiin...

mutta, mutta ja mutta.

Vierailija
2/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

hieman rauhoittua. Ole nyt ainakin jonkin aikaa siellä uudessa asunnossasi, vaikka kuukausi tai kaksi ja ota etäisyyttä asioihin.

Hyvähän se olisi, jos yhteen palaisitte ja jos niin käy, niin osaat sitten ainakin arvostaa sitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo kuulostaa niin tutulta. Ei ne ongelmat poistu sillä että pois muutat vaan niistä täytyy puhua myös puolison kanssa.

Vierailija
4/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voittehan olla yhdessä mutta asua vähän aikaa erikseen. Lapselle on myös hyväksi nähdä että te tulette keskenänne toimeen.

Vierailija
5/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos riitoihin liittyi millään tavalla luottamuspulaa, väkivaltaa tai alkoholismia, niin ero oli varmasti oikea ratkaisu. Eroprosessiin kuuluu ihan normaalistikin tuollainen " katumusvaihe" . Lue Bruce Fisherin Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy. Tiivistelmä siitä löytyy myös netistä.

Vierailija
6/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

www.eroperhe.net ja sieltä keskustelupalstat, saat varmasti näkemystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette aikuisia ihmisiä ja jos molempien tavoitteena on saada lapselle onnellinen koti niin molemmat saatte tehdä työtä sen eteen. Pystytte siihen kyllä jos molemmat niin haluatte ja jos se on tärkeintä.

Vierailija
8/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä aiheuttaa niin paljon kismaa, että lähdit eri osoitteeseen. Olisiko jotain , jota voisi kuitenkin ratkaista...Vai jotakin anteeksiantamatonta ?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli meillä on aika erilaiset näkemykset asioista.

minä olen mustasukkainen, se on aiheuttanut paljon riitaa.

mitään anteeksi antamatonta ei ole tapahtunut.



tuntuu että mies hallitsee jotenkin minua, minun menoja.

minun päätöksiäni, toki perheessä päätetään yhdessä asioista mutta jotenkin vaan tuntuu....tai sitten otan liian rankasti hänen mielipiteensä esim. kommentista mun vaatevalintojani tms.



hän on tosi rauhallinen ja vähän " erakko" jos niin voi sanoa.

minä taas viihdyn porukassa ja tykkään olla menossa.

harmittaa kun me ei koskaan käydä missään, kun tuntuu et muut pariskunnat käy.

tuntuu että hänellä on minusta ihan erilainen käsitys kuin mitä olen omasta mielestäni.



jos tulee sanomista vaikka jostain pienestä lapseen liittyvästä asiasta niin minä saan siitä kamalan kohtauksen ja vedän mukaan ihan asiaan kuulumattomia juttuja ja pidän itseäni huonona ihmisenä, honona äitinä ja puolisona.

olen monesti miettinyt että tarvisin jotain psykologin tai vastaavan apua. mutten ole mennyt.

näitä asioita kun muutaman vuoden olen sisälläni pitänyt niin nyt ne sitten tulvahti näin esiin.

muutaman kerran olen uhonnut että erotaan, mutten ole sitä tehnyt.

alkoholismia ei ole, eikä väkivaltaa. paitsi pari kertaa on käynyt minuun kiinni, mutta olin tosi ilkeä silloin itsekin. en usko että olisi käynyt jos oltaisiin osattu puhua....



tämä kuulostaa nyt aika naurettavalle koko juttu...mutta asiat on oikeasti niin solmussa kuin olla voi.



ap



Vierailija
10/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mieti rauhassa. Älä heti muuta takaisin miehen luo.



Menkää johonkin pariterapiaan. Seurakunnan järjestämiin voisi olla lyhyimmät jonot. Täältä voit hakea teitä lähellä olevaa palvelua:

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/ne…



Väestöliitolla myös parisuhdepuhelin, jonne voi soittaa vaikka nimettömänäkin ja keskustella psykologin kanssa. Hän voi ohjata eteenpäin.



Myös perheneuvolan psykologille voi soittaa. He auttavat myös lasten vanhempia.



Puhuminen ja terapia oikeasti auttavat kovasti!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tunnen itseni niiin idiootiksi.

lapsikin on ihan outo, heittelee tavaroita ja näyttää surulliselta ja väsyneeltä....ja minä otan senkin syyn itselleni, olen ihan loppu =(

Vierailija
12/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


ollaan oltu miltei 5v yhdessä. on ollut hyviä ja huonoja aikoja.

viimeaikoina vaan huonoja ja olen pitkään miettinyt ettei kannata jatkaa ja haluan erota.

meillä on yksi lapsi.

no nyt kun asiat meni siihen pisteeseen että muutin pois ihan hetki sitten niin itken ja itken vaan että tahdon takaisin meidän kotiin.

mikään ei ole hyvä.

nyt tulee vaan mieleen meidän hyvät ajat.

mutta tuntuu että olen sotkenut asiat niin pahasti ettei paluuta entiseen ole.

mies tosin sanoi haluavansa minut takaisin.

suren kaikkia käytännön ja raha asioita jo valmiiksi.

ehdin vuokrata asunnon, tosi noloa heti irtisanoa se, entäs kun kaikki tuttavat ja sukulaiset saivat juuri kuulla että on erottu?! mä olen ihan sekaisin, mä en kerta kaikkiaan tiedä mitä teen.

lapsen takia haluaisin taas kerran vielä yrittää.

mä en ikinä halua ketään toista miestä, " omani" vain.

olenkohan sittenkin ottanut liian raskaasti meidän riidat ja eroavaisuudet?

ahdistaa niin paljon!!!

mitä minä teen???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

on hyvä asua hetki erillään. Me olemme asuneet 6kk erillämme vaikka käytännössä olimmekin koko ajan yhdessä. Ero opetti arvostaman toista ihmistä aivan erilailla. Erosta on nyt useampi vuosi ja lapsia on nyt kaksi.



Onnellisuus ja tasapainoisuus pitää kuitenkin lähteä omasta itsestä. Toista ei myöskään saa syyttää omasta pahata olostaan, jos kyseessä on normaali ei alistava parisuhde.

Vierailija
14/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos miehesikin vielä " huolisi" sinut takaisin, niin nythän tilanne on avoin kaikille vaihtoehdoille. Jotenkin vaikutti kirjoittamasi peruteella, että ongelma on enemmänkin sinun omassa päässäsi kuin parisuhteessanne. Eli samat ongelmat voisivat uudessakin suhteessa tulla esiin, ellet selvitä niitä itsesi kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt 10 vuotta ja en voi kun kauhistella, jos ajattelisin, että olisin lähtenyt. Rakastan nyt aivan valtavasti miestäni ja perhettäni. Kaikki on hyvin ja toivottavasti kriisejä ei tulisi enää. Itse olen melko rikkinäisestä perheestä. Mies on ehjästä. Kai itselläni oli jonkinlaista kasvamista. Tosi pilkuntarkka olin miten miehen tulisi minua kohdella.



Ero oli tosi lähellä, mutta sitten päätin, että aijon vielä yrittää ja tehdä kaikkeni, että ymmärtäisin myös miestäni, että teen kaikkeni suhteemme eteen. Toki miehenkin pitää ymmärtää ja tehdä kaikkensa suhteen eteen. Eka vuosi meni vielä vähä herkällä pohjalla, siis minun päässäni. Mutta vuosi vuodelta on mennyt paremmin ja elämä niin kunnossa kuin olla voi.



Meidän kohdalla kriisi puhdisti ilmaa ja löytyi varmuus mitä itse haluan elämältä. Jos et ole nyt helpottunut " vapauteesi" niin voi olla, että tunnet vielä miestäsi kohtaan jotain lämmintä, jota kannataa yrittää " korjata" vielä paremmaksi, lapsenkin tähden. Suhteen eteen on tehtävä töitä ja kriiseistäkin voi selviytyä. Usko pois!

Vierailija
16/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

meidän perheet, kotipaikkakunnat, elämänasenteet, kulutustottumukset, kasvatusperiaatteet, tavat käsitellä asioita, halut olla ihmisten ilmoilla, asioiden organisointi, siisteyskäsitys jne, jne,



ovat TÄYSIN erilaiset. minäkin olen miettinyt eroa aika paljon, koska asiat on usein tosi tosi hankalia, ja jatkuvasti ollaan riitelemässä. sitten kuitenkin se mies on mulle sopiva.. jos vaan menee hyvin eli niin kuin minä olen tottunut olemaan ja elämään.



aluksi mentiinkin siten, kun mies halusi ns. elää minun elämää. nyt se on palannut tuohon erakkotyyliin, jossa vain murahdellaan ja kiroillaan elämän huonoja puolia. kulutetaan rahaa ihan ihme asioihin, eikä oteta vastuuta mistään. ulkomaillakaan ei voi käydä, kun ei käy perheessä muutkaan.



argh. jos sinua ahdistaa miehesi kanssa, ja olet jo päässyt noin kauaksi niin odota hetki ennenkuin palaat. minä ainakin ajattelen, että on pakko olla yhdessä, mutta jos joskus ei oltais niin ehkä voisin hengittää paremmin.

Vierailija
17/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miehesi ei suinkaan ole sama ja ennallaa kuin ennen lähtöäsi. Et voi palata entiseen. Palaat uuteen tilanteeseen, joka teidän pitää käsitellä YHDESSÄ.

Vierailija
18/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

soitin jo miehelle ja hän lupasi lähteä kanssani johonkin perheneuvontaan.

näinkä rankasti se elämä aikuisena koettelee?! ja nytkö vasta tajuan mitä olen menettämässä?

ap

Vierailija
19/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vähän kauemmas kantavia itsetunto-ongelmia jotka ei johdu miehestä....kannattaisi vähän katsoa itsekin peiliin, ennenkuin eroatte. Nuo huono äiti-mielialasi viittaisi itsetuntoon...



Mutta omat kämpät ja mietintämyssyt terapeutin kera voisi olla kuitenkin hyvä eli ottaa jäähy ja pohtia missä mennään. Sukulaisista sun ei tarvitse piitata, tää on sun elämäsi eikä niiden.

Vierailija
20/25 |
01.03.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme viisi kolme