Kuinka moni myöntää, että saa mielihyvää juoruilusta ja toisten vikojen tonkimisesta?

voisiko kuule mikään yhdistää kahta naista yhtä hyvin kuin kolmas, josta voi juoruta?

Meillä on työmatkoilla ihan " perinne" että suomitaan kaikkien muiden työkavereiden tekemiset.. Ja huom, keskustelukumppanini on aina mies, ja myös meidän työpaikan miehet keskenään puhuu näitä..



Varmaan kohteena olen minäkin, sillä en ihan helpoin ja mukavin ihminen aina ole... Vaan eipä haittaa.. =0)

Sen sijaan tunnen ylemmyyttä juoruämmiä kohtaan, koska en itse syyllisty samaan. Tunnen itseni fiksuksi, kun muut juoruavat ja itse vaikenen tai jopa puolustan juorujen kohdetta.

itsestään juoruamalla. Välillä työpaikalla joku alkaa ison porukan edessä juoruamaan jostakin eikä tajua edes hävetä. Vaihdan aina puheenaihetta ja osoitan kaikin tavoin ettei kiinnosta. Juntit juoruaa !

toisten asioita, joista ei tiedä oikeasti pätkääkään ja päätyvät sitten johonkin tulokseen " näin sen täytyy olla" , ja sitten pitävät sitä totuutena ja levittävät eteenpäin. Verenpaine nousee ajatuksestakin! Semmoinen juoruilu ei haittaa, että " se Maijakin saa nyt sitten toisen lapsen ym."

Vaihdan seuraa heti, jos joku ihminen osoittautuu ilkeäksi p.....jauhajaksi, yök. Ovat muuten usein jotenkin todella alkeellisen oloisia tyyppejä nämä juoruilijat. Luulevat kenties olevansa kovinkin nokkelia ja suosittuja, mutta herättävät aika monessa ihmisessä syvää inhoa.



Ja kuinka aitoa ystävyyttä juoruämmä voi edes saavuttaa, koska kaikki tietävät hänen tyylinsä, ja ovat todennäköisesti aika varuillaan sellaisen seurassa. Ehkä jonkun toisen samanlaisen kanssa sitten synkkaa... Ja lopulta haukkuvat kuitenkin toisiaankin muille.



Nuorempana tuli harrastettua juoruilua, mutta eräänä päivänä havahduin siihen, että kuinka ällöttävää käytöstä se on!

märehtiviin ihmisiin en luota yhtään. 9