Onko miehesi aktiivinen ja henkisestiläsnä kotona?

miehen vastaus kaikkeen joo kohta... ja minä en jaksa mitään kohta odottaa.

" Käskyttämällä" tuolla tapaa mies tekee kyllä melkein mitä vaan, mutta jos en muista joka helvetin kerta sanoa, niin tekemättä jää. Mä olen tosi väsynyt tilanteeseen.

Pyytämättä, vihjaamatta tarttuu hommaan kuin hommaan kotona. Olen sairastellut viime aikoina todella paljon. Sairaus on rajoittanut liikkumistani ja kotitöiden tekemistä. Välillä harmittaa, kun kaikki jää mieheni hoidettavaksi. Mutta onneksi mieheni on juuri tämä mies. Häneltä kotitöiden, kaikkien kotitöiden, tekeminen onnistuu mukisematta.



Ymmärrän kiukkusi ja harmi, että miehesi toimii niin kuin toimii.



Osaanpa olle vielä entistäkin kiitollisempi omasta miehestäni.

ja vasta esikoinen tulossa... Varsinkin nyt kun olen jo äitiyslomalla niin tuntuu että mies ajattelee että kun kerran olen kotona niin hänen ei tarvii muuta tehä kuin maata sohvalla... välillä olisi kiva jos olisi jotakin muutakin elämää kuin kotityöt! Ja mitäänhän ei voi tosiaan sanomatta/pyytämättä tehdä! Kyllä välillä ottaa niin päähän.

laittaa ruokaa, pesee pyykkiä jne. Mutta silti on asioita, joita ei hoksaa tehdä oma-aloitteisesti.

Tämä on osittain oma vikani, kun alettiin rakentamaan taloa, lupasin hoitaa talouden sillä aikaa. En arvannut raatavani rakennuksella yhtälailla viimeisilleni kuin hänkin. Eli tein vielä raksahommien lisäksi kaiken talouteen liittyvän.



Vauva tulee perjantaina ja ensi viikosta lähtien on tilanteeseen saatava muutos meillä! Toivottavasti liitto kestää, mutta en aio jäädä kotiorjaksi lopun iäkseni, kyllä miehenkin pitää nähdä, jos roskis tursuaa ylitse, eikä aina tarvitse pyytää.

Eli koen hyväksikäytöksi sohvalla makaamisen ja saamattomuuden. En tunne kuitenkaan kuin oman isäni, joka omatoimisesti imuriin tarttuu. Muita miehiä olen nähnyt vain käskettävän.



Ihan kuin ne olis lapsia.

No, joissan kohdin saattaisi tulla pieniä kömmähdyksiä, mutta perusasiat sujuu.

Aktiivinen on kyllä, ihan kiitettävästi ja välillä liikaakin. Ei oikein osaa olla tekemättä mitään. Ja tekee siis kaikkea, remontista pyykin pesuun ja kaikkea siltä väliltä.

Mutta sitten tuo " henkisesti läsnä" . Monesti vastaukset viipyy, on paljon omissa ajatuksissaan. Lapsen kannalta inhottavaa, lapsi saa kirkua pää punaisena ja repiä isää hihasta ennen kuin toinen huomaa. Olisi kiva, että lapsi oppisi että huomiota saa muillakin keinoilla...

Kuitenkin mieheni on erittäin loisto yksilö.Varmasti monesti naiset on omalla toiminnallaan ajaneet asian tuohon suuntaan eli olemme tehneet kaiken miehen puolesta ja nämä herrat tietenkin ovat fiksuina kavereina ottaneet oman osansa mielellään...



Meillä minä lähden joskus illalla omille menoilleni niin miehen on pakko hoitaa iltarutiinit...tai voisihan sitä kokeilla vaikka semmoista että sulkeutuisi netin syövereihin ja sopisi että on omaa aikaa ja miehen on HOIDETTAVA lapset yms.



Niin se vaan tuntuu aina menevän että (etenkin kotiäitiä) äitiä pidetään lasten ja kotihommien vastuun kantajana ja mies on auttava henkilö vaikka olisikin kotona sillä hetkellä...vaikka yhtäpaljonhan lasten hoito kuuluisi molemmille jos sattuvat olemaan kotona yhtäaikaa...

Hyvä esimerkki tästä on lakanat jotka ovat olleet puhtaanpyykin korissa reilun kuukauden. Kun olin pessyt ne lakanat pyysin miestä auttamaan niiden vetämisessä, mies vastasi kohta, eikä se kohta ole vieläkään tullut. Nyt se pyykkikasa on melkein metrin korkuinen ja siinä on meidän kaikki lakanat =/

Ottaa aivoon, kun saan hoitaa sekä vauvan että miehen jälkiä! Eikä tajua, että tekis jotain, että mullakin olis sitä omaa aikaa joskus ja koti siistinä. Kaikesta täytyy komentaa, että tajuaisi.



Huippuna se, että olen tuhat kertaa tehnyt vieressä vauvalle puuroa veteen, eikä mies vieläkään osannut kaksin jäätyään tehdä sille sitä oikein, vaan teki puuropaketin mukaan maitoon... vauva ei edes saa lehmänmaitoa vielä syödäkään! Oli ihan nastaa kuunnella koko yö vauvan kieriskelyä ja itkeskelyä sen maitovellin jälkeen.

Lisäisin vielä mm



- Voisitko laittaa lapsen vaatteet naulakkoon, kun riisut hänet

- Ei ole kivaa, kun jätät tyhjän maitopurkin pöydälle

- Jos syötät lasta ja ruokaa jää yli, oletko kiltti ja siivoat jäljet ja ruuanjätteet pois

- Jos hattuhylyltä tippuu vaatteita, voitko nostaa ne takaisin

- Jos pakko polttaa tupakkaa, voitko tehdä sen edes niin, että parvekkeen ovi on kokonaan kiinni ja jos lapsi on parvekkeella nukkumassa, ole hyvä ja mene etupihalle polttamaan

- Jos lupaat jotain, voitko pitää lupauksesi

jne jne jne jne jne jne



Hoh hoijaa

Välillä joudun sanomaan että anna mie teen nuo jutut..



Kun alettiin seurustella niin mies sanoi että meillä äiti tekee nuo jutut. Siitä alkoi hälläkin sit osallistuminen ku sanoin ettei meillä ;)



Nyt kolme lasta ja mies on korvaamaton apu niin kotijutuissa kuin muutenkin.

Jos mies ei osallistu mihinkään, niin kaikki hänen jätöksensä voi jättää siihen olemaan ja pyykit jättää pesemättä. Olen jopa kuullut jonkun laittavan miehen likaiset alkkarit tyynyn päälle, että mies tajuaisi, että ne laitetaan pyykkikoriin, eikä viskellä lattioille. Jos palvelu ei pelaa, silloin toinen alkaa siihen itsepalveluun.

Ja lasten hoitamisessa ei kannata liikaa neuvoa, se syö viimeisetkin halut mieheltä lasten hoitamiseen.

mutta kun poistun, hän selviää ihan hyvin. Osaa kyllä hommat, mutta niin verkkaan, että suurinosa jää tekemättä. Eihän se riitä, että pistää pyykkikoneen satunnaisesti käyntiin, kun sattuu juolahtamaan mieleen (kun oma tietty vaate oli pakko pestä). Jotta homma toimii ja lasten turavvlisuuden tunne säilyy on oltava järjestelmällinen.

Oma asenteeni on alusta asti ollut, että yhdessä tehdään. Ei esim kuten nro 18 toteaa, mies on ihan hyvänä APUNA. Oletin, etti mies ole mikään apulainen. Oma isänikin ottaa osaa kotihommiin oikein kunnolla ja vastuullisesti.

Ja oliko se nro 20, joka toteaa, ettei miestä pidä neuvoa liikaa lastenhoidossa ja ettei miehen jälkiä pidä korjata. Muuten hyviä vinkkejä, mutten halua asua sikolätissä. Ja lastenhoidossa lapset kärsivät, jollen neuvo. Esim. eivät pääse päiväunille ajoissa/saa ruokaa => itkevät väsyneinä nälissään => mies on vihainen kun lapset ovat mahdottomia => lapset itkevät vielä enemmän (En kestä sellaista. Kärsin mieluumin itse, kun annan lasten tuntea turvattomuutta ja puutetta perushoidossa.) Ja vinkki, että jätä mies oman onnensa nojaa, äläkä enää tee miehen eteen mitään, on ehkä pakko joskus toteuttaa, on kuitenkin mielestäni riitelemistä ja viimeisiä keinoja. Toivoisin, että asiat voitaisiin hoitaa sovussa ja asiallisesti puhumalla ilman kommervenkkejä ja nytpä näytän sinulle -juttuja.

mulle tulee hyvin usein syyllisyys-olo tms siitä etten oikeasti muista aina viedä roskista heti kun se täyttyy...saatan myös keskellä yötä säpsähtää että oho, pyykit koneessa (jos siis mies työmatkalla eikä hän ole muistanut :))



Myönnän, etten ole niin siisti kuin mieheni, vaikka olen kyllä skarpannut parisuhteemme aikana huomattavasti...ei mun mies onneksi mikään ihan pedantti ole, ettei tyyliin kestä nähdä villakoiraa tms...sitten ois asiat huonosti mun kanssa :)

Mies on laiska, niin sekin on naisen syytä.