Ero väkivaltaisesta miehestä ja syyllisyydentunto
Mieheni on väkivaltainen "raivopää", joka haukkuu minua päivittäin ja haistattelee. Esikoinen varsinkin on alkanut oireilla hieman mahdollisesti hänen käytöksensä vuoksi ja itseltä on murtunut luita ja olen kärsinyt pari aovotärähdystä nyt vuosien varrella. Kävin sitten tänään viemässä avioerolomakkeen käräjäoikeuteen. Olenkohan silti vain pelkuri raukka ja mun ois pitänyt tsempata paremmin ja olla kiltimpi vaimo? Oli pieni haikeus siinä mielessä, kun sinne menin, mutta ei voi olla jossittelematta.
Teinkö sittenkin väärin? En enää tässä kypsässä 35+ iässä välttämättä löydä enää ketään ja raskaus on runnellut vatsani ihon pahasti, joten selibaatissa tulen olemaan lopun ikäni. Jospa se kaikki sittenkin oli omaa vikaani, kuten mies väittää ("hänen oli _pakko_ lyödä tai potkia minua, sillä kukaan ei voi kestää minua" jne.).
Sinulla on läheisriippuvuutta, jos tunnet syyllisyyttä tuollaisessa tilanteessa.
Mitä sinun olisi tervettä tuntea on viha ja kiukku. Ja toisaalta ylpeyttä siitä, että pidät lapsestasi ja itsestäsi huolen. Nämä tunteet antavat voimaa muutokseen - ei väärin tehneen sympatiseeraaminen ja itsesi syyllistäminen jostain, mikä ei ole ollankaan oma vikasi.
Parempi odottaa edessäpäin.