Ero väkivaltaisesta miehestä ja syyllisyydentunto

Kannattaa pitää mielessä että sinua ei ole tähän maailmaan luotu kenenkään nyrkkeilysäkkinä olemaan.

Et tehnyt väärin, väkivaltaisen miehen kanssa ei kannata elämäänsä pilata. Muuttuiko miehesi vuosien saatossa väkivaltaiseksi vai oliko jo alun alkaenkin?

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin, väkivaltaisen miehen kanssa ei kannata elämäänsä pilata. Muuttuiko miehesi vuosien saatossa väkivaltaiseksi vai oliko jo alun alkaenkin?

Mies jo pari kuukautta tunnettuamme "kolautteli" minua muka vahingossa. Esim. jos käperryin hänen viereensä katsomaan leffaa ja olin ihan kyljessä kiinni, niin hän yllättäen saattoi kolauttaa minua päähän omalla päällään ja nauroi päälle sekä sanoi, ettei halua olla niin lähellä. Hän muuttui myös esim. kesken seksin aggressiiviseksi ja alkoi nimitellä ja syyllistää minua, jos hänellä lerpahti. Hän myös huomautteli iästäni ja "rypyistäni" (=niitä ei silloin edes juurikaan ollut) sekä pilkkasi mua ja naisia yleensäkin tyhmäksi. Väkivalta varsinaisesti alkoi tosi "varkain" ja huomaamatta.

Toivottavasti tähän väkivaltaan ei liity kuntosalilla käynti ja steroidit. Monet naiset ovat kertoneet, että aiemmin ihan suht rauhallinen mies on muuttunut ihan täysin kun on alkanut hormoneita käyttämään.

Tässä on sekin aspekti, että kaikki naiset eivät ole niitä söpöjä, sosiaalisia ja itsevarmoja naapurintyttöjä, jotka saavat aina tilalle jonkun muun miehen. Itse olin datailijanörtti ja ikisinkku kolmekymppiseksi saakka. Raskauden myötä tuli kamalat raskausarvetkin. Luulin, että mies oli ainoa mahdollisuuteni parisuhteeseen. Nyt olenkin ihan tyhjän päällä. Mies kyllä löytää naisia, kun hän on tavallaan ihan kivannäköinen ja koulutettu sekä hyväpalkkainen (tosin itsekäs, pihi ja väkivaltainen, erektio-ongelmainen ja pienellä varustettu). Hänellä on vain vaikeuksia pitää niitä naisia, sillä hän vaatii palvelemista ja passaamista sekä pitää naisia alempiarvoisina sekä kohtelee heitä törkeästi. Lisäksi hänellä on paha peliaddiktio. Uskon kyllä, että hän löytää varmasti jonkun. Jos mies olisi edes tsempannut ja mennyt terapiaan, niin en olisi halunnut erota. En jaksaisi enää pohtia ja yrittää löytää jotain toista sekä surkutella sinkkuuttani. Mutta en pysty sietämään jatkuvaa huutamista, pilkkaamista, nöyryyttämistä ja väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tähän väkivaltaan ei liity kuntosalilla käynti ja steroidit. Monet naiset ovat kertoneet, että aiemmin ihan suht rauhallinen mies on muuttunut ihan täysin kun on alkanut hormoneita käyttämään.

Mies lakkasi käymästä salilla, kun muutimme yhteen ja menimme kihloihin. Sitä en tiedä, käyttikö hän jotain extraa ennen tapaamistamme, mutta en usko. Mies ei myöskään ollut kovinkaan lihaksikaskaan.

Tää on vanha virsi mutta tälle aarteelle piti sitten lapsi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin, väkivaltaisen miehen kanssa ei kannata elämäänsä pilata. Muuttuiko miehesi vuosien saatossa väkivaltaiseksi vai oliko jo alun alkaenkin?

Mies jo pari kuukautta tunnettuamme "kolautteli" minua muka vahingossa. Esim. jos käperryin hänen viereensä katsomaan leffaa ja olin ihan kyljessä kiinni, niin hän yllättäen saattoi kolauttaa minua päähän omalla päällään ja nauroi päälle sekä sanoi, ettei halua olla niin lähellä. Hän muuttui myös esim. kesken seksin aggressiiviseksi ja alkoi nimitellä ja syyllistää minua, jos hänellä lerpahti. Hän myös huomautteli iästäni ja "rypyistäni" (=niitä ei silloin edes juurikaan ollut) sekä pilkkasi mua ja naisia yleensäkin tyhmäksi. Väkivalta varsinaisesti alkoi tosi "varkain" ja huomaamatta.

Ikävä kuulla. Tuo miehen käytös ei kyllä ihan normaalilta tunnu, hyvä kun päätit erota. Uskoontulo olisi varmaan ollut ainoa vaihtoehto millä miehesi olisi tuosta parantunut.

Ja muista, että ei ne raskausarvet estä kunnon miestä löytymästä, ne arvethan ovat vain ihan pienen pieni osa ihmisen kokonaisuutta. Täysin virheetöntä miestäkään tuskin tästä maailmasta löytyy, joten mielummin vähän arpia masussa kuin vaikkapa aivoissa.

Huono

Vierailija kirjoitti:

Huono

Joo. Ei ole provo. Olen avautunut tilanteestani tällä palstalla aiemminkin ja silloinkin on syytetty provoksi. Joskus totuus on tarua ihmeelisempää (se on yksi lempisanonnoistani muutenkin). Mikä tekstissäni viittaisi muka provoon? Suomessa on todella vaikeaa tavata miehiä, jos ei ole sellainen söpö, extrovertti, ison kaveripiirin omaava ja joskus baareissakin käyvä perustypykkä. Sellaiset ujot, itsestään epävarmat kotikissat jäävät helposti yksin.

Täydennystä vielä edelliseen: ja siis niiden ujojen baareja vierastavien introverttien on pakko tyytyä kaiken maailman vaimonhakkaajiin ja piheihin, sovinistisiin, itsekkäisiin ja pienivehkeisiin tyyppeihin, sillä se puolison löytyminen on sen verran harvinainen juttu. Ei Suomessa juuri kukaan keskivertomies tule juttelemaan kaupassa, kirjastossa tai bussissa selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono

Joo. Ei ole provo. Olen avautunut tilanteestani tällä palstalla aiemminkin ja silloinkin on syytetty provoksi. Joskus totuus on tarua ihmeelisempää (se on yksi lempisanonnoistani muutenkin). Mikä tekstissäni viittaisi muka provoon? Suomessa on todella vaikeaa tavata miehiä, jos ei ole sellainen söpö, extrovertti, ison kaveripiirin omaava ja joskus baareissakin käyvä perustypykkä. Sellaiset ujot, itsestään epävarmat kotikissat jäävät helposti yksin.

Sähän olet täällä kertonut olevasi suunnilleen mallin luokkaa ulkonäöltäsi, tosi kaunis kasvoilta ja pitkä ja hoikka.

Voimia ap:lle. Niitä väkivaltaisia kusipäitä aina jostain tuntuu riittävän ja liian usein naiset sietävät sellaista käytöstä aivan liian pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono

Joo. Ei ole provo. Olen avautunut tilanteestani tällä palstalla aiemminkin ja silloinkin on syytetty provoksi. Joskus totuus on tarua ihmeelisempää (se on yksi lempisanonnoistani muutenkin). Mikä tekstissäni viittaisi muka provoon? Suomessa on todella vaikeaa tavata miehiä, jos ei ole sellainen söpö, extrovertti, ison kaveripiirin omaava ja joskus baareissakin käyvä perustypykkä. Sellaiset ujot, itsestään epävarmat kotikissat jäävät helposti yksin.

Sähän olet täällä kertonut olevasi suunnilleen mallin luokkaa ulkonäöltäsi, tosi kaunis kasvoilta ja pitkä ja hoikka.

Minä? :O Saatat sekoittaa johonkin toiseen. Olin varmaankin juuri ja juuri malliksi kelpaava noin kymmenisen vuotta sitten ja mitat ovat ennallaan (oon kyllä pitkä ja hoikka ja pitkähiuksinen), mutta en ole kasvoiltani kyllä kaunis, vaan enemmänkin venäläisen tai muun itäeurooppalaisen tms. näköinen. En ole lainkaan suomalaismiesten makuun ilmeisesti juuri sen hoikkuuden, pituuden ja venäläistä muistuttavan ulkonäköni vuoksi. Mutta saatat kyllä sekoittaa johonkin muuhun ja mulla ei ole mitään nimimerkkiäkään ollut tietääkseni käytössä.

Ja siis tuo ulkoinen puoli on muutenkin sivuseikka. Tässä pohdin vielä, että teinkö sittenkin virheen... :/

Upeaa, että veit erolomakkeen! Vihdoin konkreettinen askel. Älä sitten peru sitä kuten sitä asuntoa.

Yksi juttu, minusta sinun kannattaisi nyt heti ottaa lapset mukaan ja mennä turvakotiin eikä enää palata miehen asuntoon vaan turvakodin kautta muualle asumaan uuteen kotiin. Tuo miehesi on sairas persoonallisuushäiriöinen ja sellainen on usein vaarallisin juuri eron hetkellä ja voi jopa tappaa.

Eli lähde heti tänään ja ota lapset mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt väärin, väkivaltaisen miehen kanssa ei kannata elämäänsä pilata. Muuttuiko miehesi vuosien saatossa väkivaltaiseksi vai oliko jo alun alkaenkin?

Mies jo pari kuukautta tunnettuamme "kolautteli" minua muka vahingossa. Esim. jos käperryin hänen viereensä katsomaan leffaa ja olin ihan kyljessä kiinni, niin hän yllättäen saattoi kolauttaa minua päähän omalla päällään ja nauroi päälle sekä sanoi, ettei halua olla niin lähellä. Hän muuttui myös esim. kesken seksin aggressiiviseksi ja alkoi nimitellä ja syyllistää minua, jos hänellä lerpahti. Hän myös huomautteli iästäni ja "rypyistäni" (=niitä ei silloin edes juurikaan ollut) sekä pilkkasi mua ja naisia yleensäkin tyhmäksi. Väkivalta varsinaisesti alkoi tosi "varkain" ja huomaamatta.

Tuollaisen paskasäkin kanssa menit sitten naimisiin ja lisääntymään? Miten meni noin niinku omasta mielestä? :D

Hyvä, että pistit avioeron vireille, Oikeinkin hyvä...

Kämppää etsimään... ei ole luvallista toista lyödä-leikilläänkään-vai teetkö sinäkin niin?

Haluatko, että lapsesikin lyö, potkii, tönii, haukkuu kavereitaan!! Kierre jatkuu-malli miten saa toisia ihmistä kohtaan käyttäytyä... Tsempit.

Vierailija kirjoitti:

Upeaa, että veit erolomakkeen! Vihdoin konkreettinen askel. Älä sitten peru sitä kuten sitä asuntoa.

Yksi juttu, minusta sinun kannattaisi nyt heti ottaa lapset mukaan ja mennä turvakotiin eikä enää palata miehen asuntoon vaan turvakodin kautta muualle asumaan uuteen kotiin. Tuo miehesi on sairas persoonallisuushäiriöinen ja sellainen on usein vaarallisin juuri eron hetkellä ja voi jopa tappaa.

Eli lähde heti tänään ja ota lapset mukaan!

Juuri näin.

Aluksi varmaan tuntuu pahalta ja painit sen kanssa, löydätkö ikinä enää ketään ja voisiko miehesi muuttua. Olosi kuitenkin paranee ajan myötä ja alat näkemään myös valoisia puolia.

Kun sinun ei tarvitse enää pelätä, löydät uudelleen sen itsesi jonka menetit väkivaltaisessa suhteessa.

Mene turvakotiin, siellä henkilökunta auttaa sinua eteenpäin ja osaa neuvoa käytännön asioissa. Lisäksi saat ulkopuolista keskusteluseuraa.

Tsemppiä!

Voimia ap! Teit oikean päätöksen. Ainoa asia, mitä tuossa kannattaa katua on se, ettet lähtenyt jo kauan sitten.. Mennyttä ei kuitenkaan voi muuttaa, mutta tulevaisuuteensa voi vaikuttaa. Suosittelen, että haet ammattiapua esim. terapiasta, koska fyysinen väkivalta eritoten lähiomaisen taholta jättää varmasti ihmiseen myös syvät henkiset arvet.

Komppaan myös edellisiä: turvakotiin lasten kanssa saman tien, älä jää ottamaan enää yhtäkään iskua!