Mies kysyi milloin meille tulee vauva:(

Meillä on sama tilanne, että mies aina välillä puhuu vauvasta tyyliin "sitten kun meille tulee vauva, niin...". Olen sanonut hänelle, etten halua lasta, mutta hän ei ota kuuleviin korviin. Hän on kaiken lisäksi sitä mieltä, ettei isä voi auttaa vauvanhoidossa juuri lainkaan ensimmäisen vuoden aikana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa, koska te haluatte erilaisia asioita. 

Onhan se tietysti helppoa huudella. Ollaan kuitenkin erittäin onnellisia suhteeseemme, joten ero tuntuisi todella hölmöltä. Varsinkin ku toinen vakuuttelee että voidaan olla onnellisia jatkossakin, ihan vaan kahdestaan. Silti nuo kyselyt saa mietityttämään, että riittääkö se kuitenkaan. Itse en halua tehdä aloitetta eroasiaan.ap

Sinun täytyy tehdä miehelle selväksi, että nuo kyselyt tuntuvat pahalta ja saavat sinussa aikaan ahdistusta. Ei todellakaan ole reilua sanoa olevansa onnellinen ihan vain kahdestaan, ja sitten kuitenkin painostaa toista tuolla tavalla.

Minunkin mielestäni se, että aloitat sterilisaatioprosessin varaamalla ajan lääkäriin, selkiinnyttäisi tilannetta. Operaatioonhan ei ole pakko mennä, eikä sinne julkisella puolella pian pääsekään, mutta ainakin miehelle konkretisoi, ettet tosiaan ole tulossa äidiksi hänen etkä kenenkään muunkaan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama tilanne, että mies aina välillä puhuu vauvasta tyyliin "sitten kun meille tulee vauva, niin...". Olen sanonut hänelle, etten halua lasta, mutta hän ei ota kuuleviin korviin. Hän on kaiken lisäksi sitä mieltä, ettei isä voi auttaa vauvanhoidossa juuri lainkaan ensimmäisen vuoden aikana...

Miksi siedät tuollaista painostamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halunnut lasta. Mies halusi. Tein selväksi, että jos lapsi tehdään, mies on ensisijainen huoltaja ja hoivaaja, vaikka perheenä asummekin. Niin sitten kävi. Mies oli vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ja jää kotiin aina lapsen sairastaessa ja järjestää synttärit ja hoitaa harrastukset ja joka ikisen rääkymisen ym. Ei tämä elämä nyt niin kauheasti minun osaltani muuttunut, mitä nyt joskus kaupasta tarttuu mukaan jotain vaatteita ja leluja lapselle. On se mukula välillä ihan hauskakin. Tietysti pitää ottaa lapsi huomioon rahanmenossa ja ylipäänsä kaikissa menemisissä, mutta muuten ei tuo minua nyt kauheasti rasita. Lapsi syntyi (hätä)sektiolla, joten siitäkään ei jäänyt alapäävaivoja.

Olen tätäkin miettinyt, että lapsi olisi todella sitten miehen vastuulla ensisijaisesti, mutta jotenkin tuntuu kylmältä lasta ajatellen.ap

Ei ole sen kylmempää kuin niissä perheissä, joissa äiti on ensisijainen hoivaaja. En minä lasta pois työnnä, jos hän syliin änkeää. Luen joskus iltasadunkin ja letitän hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran. Tuntuu pahalta kun en itseäni nää äitinä tai koe mitään mielenkiintoa äitiyteen. Sen verran järkeäkin löytyy päästä, etten huvin vuoksi halua kokeilla miltä se lapsiarki tuntuu. Puhumattakaan synnytyspelosta. Miksi sitten tuntuu pahalta? No koska mies olisi ihan täydellinen isä. Ihan vain sen takia edes mietin asiaa. Löytyisiköhän joltain viisaita sanoja asiaan liittyen?

Erotkaa, ihan oikeesti. Noin isossa asiassa ei voi tehdä kompromissiä johon molemmat olisivat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran. Tuntuu pahalta kun en itseäni nää äitinä tai koe mitään mielenkiintoa äitiyteen. Sen verran järkeäkin löytyy päästä, etten huvin vuoksi halua kokeilla miltä se lapsiarki tuntuu. Puhumattakaan synnytyspelosta. Miksi sitten tuntuu pahalta? No koska mies olisi ihan täydellinen isä. Ihan vain sen takia edes mietin asiaa. Löytyisiköhän joltain viisaita sanoja asiaan liittyen?

Erotkaa, ihan oikeesti. Noin isossa asiassa ei voi tehdä kompromissiä johon molemmat olisivat tyytyväisiä.

Miksi ihmeessä aloittajan pitäisi erota, kun hänelle nykytilanne käy hyvin, ja mieskin on ilmoittanut, että se käy!? Ongelma ovat miehen asiattomat puheet.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halunnut lasta. Mies halusi. Tein selväksi, että jos lapsi tehdään, mies on ensisijainen huoltaja ja hoivaaja, vaikka perheenä asummekin. Niin sitten kävi. Mies oli vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ja jää kotiin aina lapsen sairastaessa ja järjestää synttärit ja hoitaa harrastukset ja joka ikisen rääkymisen ym. Ei tämä elämä nyt niin kauheasti minun osaltani muuttunut, mitä nyt joskus kaupasta tarttuu mukaan jotain vaatteita ja leluja lapselle. On se mukula välillä ihan hauskakin. Tietysti pitää ottaa lapsi huomioon rahanmenossa ja ylipäänsä kaikissa menemisissä, mutta muuten ei tuo minua nyt kauheasti rasita. Lapsi syntyi (hätä)sektiolla, joten siitäkään ei jäänyt alapäävaivoja.

Meillä oli samanlainen tilanne ja  sopimus, mutta sukupuolet toisinpäin. Vauva-arjen iskiessä päälle vaimo kuitenkin muutti mielensä ja totesi että ainut reilu järjestely on jakaa kaikki työt tasan puoliksi. Erohan siitä tuli ennepitkää.

Tietääkö miehesi, ettet halua lapsia? Jos ei niin sun on nyt syytä kertoa asia. 

Miestäsi selvästi haittaa se, ettei ole lapsia tulossa. Ei tuossa muuta voi kun, että jos haluat pitää tämän miehen niin hommaat niitä lapsia tai sitten teidän täytyy erota. Et voi vaatia mieheltäsi lapsettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miestäsi selvästi haittaa se, ettei ole lapsia tulossa. Ei tuossa muuta voi kun, että jos haluat pitää tämän miehen niin hommaat niitä lapsia tai sitten teidän täytyy erota. Et voi vaatia mieheltäsi lapsettomuutta.

Totta kai voi vaatia, että tähän suhteeseen ei lapsia hankita! Mies on itseäinen ihminen ja voi oma-aloitteisesti nostaa kykintä, jos mahdollisuus saada lapsia on hänelle tätä parisuhdetta tärkeämpi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestäsi selvästi haittaa se, ettei ole lapsia tulossa. Ei tuossa muuta voi kun, että jos haluat pitää tämän miehen niin hommaat niitä lapsia tai sitten teidän täytyy erota. Et voi vaatia mieheltäsi lapsettomuutta.

Totta kai voi vaatia, että tähän suhteeseen ei lapsia hankita! Mies on itseäinen ihminen ja voi oma-aloitteisesti nostaa kykintä, jos mahdollisuus saada lapsia on hänelle tätä parisuhdetta tärkeämpi juttu.

Sun pitää sanoa miehelle ettet aio missään olosuhteissa koskaan ikinä hommata lapsia. Mies sitten päättää mitä tekee. Mutta sun pitää sanoa se tarpeeksi selvästi. Ilmeisetsikään et ole sanonut koska toiselle osapuolelle on jäänyt käsitys, että lapsia voisi tulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestäsi selvästi haittaa se, ettei ole lapsia tulossa. Ei tuossa muuta voi kun, että jos haluat pitää tämän miehen niin hommaat niitä lapsia tai sitten teidän täytyy erota. Et voi vaatia mieheltäsi lapsettomuutta.

Totta kai voi vaatia, että tähän suhteeseen ei lapsia hankita! Mies on itseäinen ihminen ja voi oma-aloitteisesti nostaa kykintä, jos mahdollisuus saada lapsia on hänelle tätä parisuhdetta tärkeämpi juttu.

Sun pitää sanoa miehelle ettet aio missään olosuhteissa koskaan ikinä hommata lapsia. Mies sitten päättää mitä tekee. Mutta sun pitää sanoa se tarpeeksi selvästi. Ilmeisetsikään et ole sanonut koska toiselle osapuolelle on jäänyt käsitys, että lapsia voisi tulla. 

Mitä ihmettä sekoilet? En minä ole edes parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään halunnut lasta. Mies halusi. Tein selväksi, että jos lapsi tehdään, mies on ensisijainen huoltaja ja hoivaaja, vaikka perheenä asummekin. Niin sitten kävi. Mies oli vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla ja jää kotiin aina lapsen sairastaessa ja järjestää synttärit ja hoitaa harrastukset ja joka ikisen rääkymisen ym. Ei tämä elämä nyt niin kauheasti minun osaltani muuttunut, mitä nyt joskus kaupasta tarttuu mukaan jotain vaatteita ja leluja lapselle. On se mukula välillä ihan hauskakin. Tietysti pitää ottaa lapsi huomioon rahanmenossa ja ylipäänsä kaikissa menemisissä, mutta muuten ei tuo minua nyt kauheasti rasita. Lapsi syntyi (hätä)sektiolla, joten siitäkään ei jäänyt alapäävaivoja.

Meillä oli samanlainen tilanne ja  sopimus, mutta sukupuolet toisinpäin. Vauva-arjen iskiessä päälle vaimo kuitenkin muutti mielensä ja totesi että ainut reilu järjestely on jakaa kaikki työt tasan puoliksi. Erohan siitä tuli ennepitkää.

Meillä ei ole ollut ongelmia. Mies on onnensa kukkuloilla. Minä olen muutenkin aina hoitanut kotihommat (siivous, pyykkäys, kaupassakäynti jne.), mies taas ruuanlaiton, ja tämä sama jako jatkuu edelleen. Onnellinen mies > onnellinen vaimo.

Ei kannata hankkia lapsia, jos et halua niitä. Lapset sitovat todella paljon, minulla on esimerkiksi 4kk vauva ja olen 4kk aikana ollut max. Tunnin aikoja erossa lapsesta, tietysti voi olla eri tilanteitakin. Itse siis halusin vauvan, mutta jos ei halua niin ei kannata. Mutta siinä tapauksessa teet sen selväksi miehelle.

Joo en todellakaan ole väkisin tekemässä mitään. Vaikka toisaalta toivoisin että olisin sellainen empaattinen äitihahmo, niin kiinnostusta siihen ei vaan ole. Ajatuksen tasolla voisin ehkä kuvitella itselleni yhden lapsen, mutta olenko oikeasti siihen kaikkeen valmis? En. ap

Vapauta se miehesi hankkimaan lapsia jonkun muun kanssa. Tämä on iso asia, ei mikään pikkujuttu jossa molemmat joustaa vähäsen.

Parempi vaan että suomesta tulee muslimivaltio,ne osaa lisääntyä.

Juuri tuli uutisissa että Suomessa pienin syntyvyys sataan vuoteen joka on ihan karmeaa,onko ihmiset täysin itsekkäitä kusipäitä nykyään.