Rakastan miestäni liikaa

Tiedän tunteen! Ja kun rakkaus on tuollaista, se ei todellakaan hiivu vuosien kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen! Ja kun rakkaus on tuollaista, se ei todellakaan hiivu vuosien kuluessa.

Ihanasti sanottu! Ainakaan omalta osaltani en edes osaisi kuvitella ketään toista, koskaan, rakastavani näin. 

Ap

Lue läheisriippuvuudesta. Voimia.

Rakastan myös miestäni yli kaiken, mutta pelkään vanhenemista, rupsahtamista ja sitä että mies vaihtaa nuorempaan. Yhdessäoloa yli 20v. Kuolisin siinä tapauksessa. Se on fakta, en vaan kestäisi sitä.

Sama täällä!! Rakastan niin että sattuu ja jos joskus on joku pikku riita niin saan melkein paniikkikohtauksen.mulla on kaikki entiset mies suhteet ollu niin paskoja että en vaan tajua miten kukaan voi olla nyt näin täydellinen kumppani.

En pidä miestäni täydellisenä, mutta rakastan koko perhettä. Mies ja lapset ovat minulle niin tärkeitä, että välillä itkettää. Välillä huolestun, että mies ihastuu johonkin toiseen, mutta mies lohduttaa, että lupaa olla aina minun. Tuntuu vain, että ihmiset eroavat niin helposti ja tekevät äkkinäisiä ratkaisuja, että miksi minulla olisi parempi tuuri. Ainakin yritän itse pitää huolta, että onnemme kestäisi. Oma tahto ei vain aina riitä.

Mäkin pelkään lähes päivittäin toisen kuolemaa. Ehkä se on ihan luonnollista ja saa arvostamaan yhdessäoloa entistäkin enemmän. Eivätkö tuoreet äidit myös usein koe uhkakuvia vauvansa kuolemasta? Mä näen toistuvasti painajaisia ja aina pelottaa, kun mies lähtee reissuun autolla tai lentokoneella.

Ihanaa, että meitä on muitakin.

Yritän myös tehdä paljon meidän onnen etten ja rakastaa niin paljon ja osoittaa sen aina kun mahdollista. Me myös riidellään välillä ihan kunnolla, mutta niissäkin hetkissä rakastan miestäni ihan hirveästi. Kun hän käskee katsomaan itseään silmiin voisin kuolla siihen paikkaan <3 

Ap 

Minulla on samanlaisia ajatuksia. Läheisriippuvaiseksi en itseäni koe, pärjäisin yksinkin, mutta raastaa ajatuskin, etten voisi jakaa elämääni tuon uskomattoman miehen kanssa. 

Voi vittu... :'D

Sama täällä :-D

On ihanaa että vihdoinkin vietellä on mies joka on mulle juuri sopiva. Yhdessä 15v..

Rakastan toki lapsiamme, mutta jos joutuisin valitsemaan kenet pelastaisin niin pelastaisin mieheni. Tiedän että mieheni rakastaa minua ihan yhtä paljon, mutta samassa tilanteessa pelastaisi lapset...

Ja ei kyse ei ole läheisriippuvuudesta vaan ihan rakkaudesta toiseen.

Rakkaus lapsiin on ihan erilaista kuin rakkaus mieheeni...

Googlatkaa rocd eli relationship ocd (=obsessive compulsive disorder) eli parisuhteeseen kohdistuva pakko-oireinen häiriö.

Mulla oli vähän samantyyppistä aiemmin, paitsi mua ahdisti, kun halusin nähdä miehessä ihan kaiken täydellisenä ja jos ja kun en jotain asiaa tai kohtaa hänessä mieltänyt täydelliseksi, alkoi ahdistamaan, kun pelkäsin, että rakastan häntä jotenkin huonosti.

Tiedän tuon tunteen! Pakahduttava, ihana. Omalla tavallaan ahdistavakin, mutta vain harvoin. Yleensä täyttä ilotulitusta :) Ja seksi... Voi luoja. Seksi tällaisen ihmisen kanssa on ihan omaa luokkaansa.

Pimahtanut kirjoitti:

Googlatkaa rocd eli relationship ocd (=obsessive compulsive disorder) eli parisuhteeseen kohdistuva pakko-oireinen häiriö.

Mulla oli vähän samantyyppistä aiemmin, paitsi mua ahdisti, kun halusin nähdä miehessä ihan kaiken täydellisenä ja jos ja kun en jotain asiaa tai kohtaa hänessä mieltänyt täydelliseksi, alkoi ahdistamaan, kun pelkäsin, että rakastan häntä jotenkin huonosti.

No, minun mieheni ei todellakaan ole täydellinen. Olen joutunut miettimään useampaan otteeseen onko suhde sen kaiken arvoista. On se. 

Minulla sama. Rakastan miestäni järjettömän paljon, ja usein pelkään, että onkohan liika liikaa. On minulla toki omakin elämä, harrastukset ja ystävät, mutta kaikkein tärkeintä minulle on mieheni. Täydellinen hän ei ole, mutta hänen vikansa ja inhimillisyytensä saavat minut rakastamaan häntä entistä enemmän.

Tiedän, että jonain päivänä hän saattaa lähteä tai jotain voi tapahtua, mutta se ei oikeastaan huoleta mnua. Kukaan ei voi viedä minulta näitä 13 vuotta ja tätä ihmissuhdetta.

Tuo on vaarallista rakkautta. Siinä antaa toisen kohdella kuinka vaan, vaikka mitä tekisi. Ei nykyään naisen tarvitse sellaista kestää. Sitä ei rakkaudessaan osaa edes ajatella mitä muuta voisi olla. Onko se lopulta rakkautta alkuunsakkaan? Onko se yksipuolista? 

Minulla samoja tunteita. Riidellessä menen paniikkiin koska pelkään että mies lähtee vaikka tiedän ettei hän jättäisi minua koska tuntee samoin.

Molemminpuolinen rakkaus on maailman kaunein asia! Niin syvä rakkaus jota ei voi esittää, sen vaan löytää jos on löytääkseen.

Rakastan niin kovasti että sattuu. Tunnen suunnatonta ylpeyttä miehestäni ja haluan vanheta hänen kanssaan. Sanat eivät riitä kuvailwmaan mitä tunnen.