Kuinka paljon ihmiset kuoli syöpään esim.sata vuotta sitten?

Kuoltiinhan siihen. Tauteja ei diagnosoitu. Ihmisellä oli esim. 'kasvi'. Oli karmeita kasvaimia, joita ei osattu leikata.

Vierailija kirjoitti:

Kuoltiinhan siihen. Tauteja ei diagnosoitu. Ihmisellä oli esim. 'kasvi'. Oli karmeita kasvaimia, joita ei osattu leikata.

Ja karmeita leikkauksia, joista ei selvinnyt hengissä.

Syöpään sairastutaan useimmiten yli 65-vuotiaan joten luonnollisesti syöpä oli harvinaisempi kuolinsyy kun odotettavissa oleva elinikä oli lyhyempi kuin nyt. Infektiotaudit niittänyt väkeä enemmän.

Syöpää ei voitu hoitaa.

Ei ollut diagnooseja kuten tänä päivänä. Oli "pään tautia" tai " vatsan tautia". Mun isäni vanhimmalla veljellä, kuoli kun isäni oli 5- vuotias oli tuota "pään tautia", todellisuudessa kasvain päässä. Kuoli 40-luvun lopulla parikymppisenä.

Noh, sata vuotta sitten ei ollut käytössä edes antibiootteja tai monia sellaisia lääkkeitä, joita nykyään on, että jos mietit sitä, että jos ei ensin sattunut kuolemaan sellaiseen sairauteen, joka nykyään voidaan hoitaa antibiooteilla niin se jäljelle jäävä porukka on voinut kuolla syöpäänkin mutta sitä ei välttämättä ole osattu diagnosoida silloin.

Jos selaat tästä sisällysluetteloa, näkyy, mihin tauteihin ihmiset kuolivat noin sata vuotta sitten:

http://vnk.fi/documents/10616/622950/J1907_Vuosien%201917-19%20kulkutau…

Syöpä on ollut keskuudessamme aina, myös kivikaudella ihmiset sairastuivat syöpään.

Pitkän eliniän johdosta yhä useampi ihminen ehtii saada syövän.

Tuo kuvaaja on Yhdysvalloista, mutta kertoo hyvin kehityksestä muuallakin.

http://www.clevelandclinicmeded.com/medicalpubs/diseasemanagement/pulmo…

.

Vatsakivun vuoksi avattiin ja vatsaontelo olikin täynnä syöpää, ommeltiin hissukseen vaan takaisin kiinni ja potilas ja omaiset ihmetteli kun leikkauksesta huolimatta tila vaan huononi. Nykyään tiedetään kuvauksien perusteella jo useimmiten ennen leikkausta mikä kivun syy on ja jos syöpä niin miten levinnyt tilanne edes suurinpiirtein on. Ennen piti diagnoosi hakea leikkaamalla.

Joo ei ennen pystytty diagnosoimaan kaikkia syöpiä, eikä niitä tilastoitu Suomessakaan ennen 1950-lukua. Vielä mun lapsuudessa 1960- ja 70-luvulla sanaa 'syöpä' ei edes sanottu, se oli niin kamala tappava tauti, sitä pelättiin.

Nyt on hoidotkin sekä ennaltaehkäisy parantunut, että vaikka syöpiä pitäisi olla enemmän kuin ennen (ottaen huomioon ikärakenteen jyrkän muutoksen ja väestön lisääntymisen) niin kaikkien syöpien ilmaantuvuus on pysynyt lähes samana (käytännnössä siis hieman laskenut). Lisäksi syöpäkuolemien määrä on laskusuunnassa.

up

Sen lisäksi että ei ollut tarkkoja syöpädiagnooseja, myöskään tilastoihin päätyneet kuolinsyyt eivät ole eksakteja. Kuolinsyiden merkitseminen oli vuoteen 1936 asti papiston tehtäviä. Lääkärit eivät välttämättä tutkineet kuollutta tai edes hoitaneet sairastunutta. Vasta 1948 otettiin käyttöön YK:n suosittelemat kansainväliset kuolinsyyluokitukset. Tautien historiaa on tutkinut Suomessa esim. Heikki S. Vuorinen, lainaa ap kirjastosta Vuorisen "Tautinen historia".

Kyllä syöpää yritettiin hoitaa. Esim. rintasyöpään oli käytössä rinnanpoistoleikkaus. Usein tosin potilas kuoli jo leikkauksenkin takia. Jotain keuhkosyöpää nyt ei voinut hoitaa tietenkään mitenkään.

Nyt joka kolmas saa syövän, ensi vuosikymmenellä joka toinen. Trendi on siis kasvava ja osa selittyy tarkemmalla diagnosoinnilla.

Kiitos kirjavinkistä!