Jos huomaatte miehen olevan väärässä niin

Tuntuu vain siltä, että se mies on niin helkutin nolo ja tyhmä ja koita siinä sitten jotenkin oikoa sen väärin puhumia juttuja...

Kyllä miehet ansaitsevat nolaamisen. Suurimman osan ajasta puhuvat ihan diipladaaplaa. Ja ei siinä päde miehen kustannuksella, vaan kuule siinä pätee ihan sillä faktatiedolla.

Haluan, että faktat esitetään oikein. En halua päteä, vaikka joskus meillä toki on kiistaa, kumpi on oikeassa ja tällöin haluan päteäkin. Mieheni liioittelee usein ja tämän vuoksi oion useinkin hänen puheitaan.

Miehethän eivät KESTÄ millään kun joku korjaa heidän (pätemisen tarpeen) aiheen olevan väärä. Mutta miehet tekevät sellaista naisilleen koko ajan ja suureen ääneen ja sit ollaan ihan 'älä nyt pienistä suutu'.

En tarkoittanut välttämättä aviomiesta tai kumppania vaan yleensä miehiä että onko se jotenkin erityisen innostava hetki kun mies on väärässä ja saa oikaista häntä?

ap.

Ei olisi pahitteeksi keskustella joskus, kun tilanne ei ole päällä, että millä tavoin toivoisitte toisen korjaavan noloja möläytyksiänne. Häpeän alaiseksi saattaminen kun ei välttämättä ole kestävä ratkaisu.

En koskaan toimi niin että joku menettää kasvonsa jossain keskustelussa. Joku luonnehäiriöinen ja narsisti poikkeuksena joka ei osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja loukkaantuu ilman syytä, mutta muuten en halua nolata ketään ihmistä.

Tilaisuuksia tulee mutta en sorru tähän halpaan huviin vaan empaatikkona annan olla. Moukat on sitten erikseen jotka haluaa oikoa virheet kevyestäkin jutustelusta ikään kuin oltaisiin tohtorin väitöstä tekemässä.

Typerys, ei mies voi olla väärässä.

Ei kai toi oo mitenkää sukupuolisidonnainen juttu vaa ihan sama kuka, jos levittää paskapuhetta ympäriinsä, niin totta kai se nyt pitää oikoa? :D

Otan ihmiset ihmisinä. Se ja sama mitä sukupuolta ovat. Jos tyyppi on väärässä, sanon kerran, ehkä toisenkin ja sitten totean, että turha tolle on mitään puhua.

No, riippuu asiasta. Useimmilla asioilla ei ole oman elämän kannalta mitään merkitystä, joten annan olla. Jos asiasta voi koitua harmia, juttelen ystävällisesti. Ikinä koskaan en viisastele enkä naputa tai nalkuta - en usko sellaiseen toimintaan.

Eikö seurassa juteltaessa yleensä ole tarkoitus jutella asioista ja erilaisista mielipiteistä ja niiden perusteista? En oikein näe mitään syytä sille, että annettaisiin jonkun puhua läpiä päähänsä muiden ottamatta asiaan kantaa ollenkaan. Ihan sukupuoleen katsomatta. Poikkeustapauksia tietysti on. Jos joku hyvin vanha ihminen on jääräpäisesti väärässä, annan hänen ihan rauhassa olla väärässä, koska ei se minulta ole pois eikä jäärien mielipiteitä yleensä muutenkaan muutella, joten aurinko saa kiertää maata, jos jäärä kerran niin haluaa.

Koulutan aikuisia työkseni, joten korjailen virheellisiä käsityksiä joka (työ)päivä. Osaan olla nolaamatta väärässä olevaa ihmistä. Enkä koskaan kiekase, koska minulla on matala ja rauhallinen puheääni.

Jos joku (muualla kuin töissä) oikein kerjää tulla nolatuksi, minä osaan myös nolata. Eihän siihen tarvita muuta kuin faktaa, suunvuoro ja nolattava, joka osaa nolostua.

Miten muuten määrittelet sanan "päteä"? Onko se mielestäsi jollain tavalla sukupuolisidonnainen?

"Jos mies sanoo jotakin, eikä yksikään nainen kuule sitä, niin onko hän silti automaattisesti väärässä?"

Jotenkin vaan epämiellyttäviä ihmiset jotka ei käy balanssissa ympäristön kanssa vaan töksäyttelevät vääriin väleihin niitä totuuksiaan. Kai se on se alammuuskompleksi niin pinnassa että heti kun tilaisuus koittaa niin osoitetaan se väärässä olija, aikaa ja paikkaa katsomatta. Tällä toiminnalla ilmeisesti ideana jotenkin tasata tilejä.

ap.

Ei vaan sulla näyttää olevan ongelmana, ettet siedä normaalia vuorovaikutusta ja kenenkään naisen tietävän mitään paremmin kuin sinä. arvaanko oikein, että mielestäsi koritöistä mikä tahansa huomauttaminen on nalkutusta, jos nainen tekee sen, mutta ei ole jos sinä teet sen...

Aika kehno tapa niin kotona kuin töissä korjata toista. Itse olen johtaja-asemassa, ja tietenkin työjutuissa joudutaan neuvottelemaan mutta harvoin silloinkaan haluan suoraa osoittaa toisen olevan väärässä, asian voi hoitaa kiertäen ja ilman, että nolaa toista. Kun töissä ei taida se paras tulos tulla toisia nolaamalla vaan saamalla ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen. Sama miehen ja lasten kanssa kotona, mitä hyötyisin jos nolaisin rakkaitani? Yleensä se besserwisser nolaa kuitenkin eniten itsensä, muut kokevat myötähäpeää jos yksi jakaa totuutta ja korjaa muita.

En ymmärrä miksi avaukseni saa niin paljon alapeukkuja. Minähän vaan kysyin naisten mielipidettä. Eikö olekkaan arvostuksen osoitus kun kysytään että mitä mieltä on asiasta.

Aina sanotaan että kysy jos on epäselvää mutta taas se nähtiin että ei kannata kysyä mitään.Varmaan painava alapeukku ketjun opettajaltakin.

Mitäs ihmeen noloa siinä on että toinen oikaisee jos toinen on väärässä? Hei, ei taas viitsitä tehdä tällaisesta mitää arvovaltakiistaa. Jos oikaisun ottaa loukkauksena, on syytä miettiä mikä itsetunnossa on vikana. Eriasia jos ilkeyttään pätee, mutta tuskin ehdointahdoin omaa puolisoaan joukonedessä "nolaa".

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi avaukseni saa niin paljon alapeukkuja. Minähän vaan kysyin naisten mielipidettä. Eikö olekkaan arvostuksen osoitus kun kysytään että mitä mieltä on asiasta.

Aina sanotaan että kysy jos on epäselvää mutta taas se nähtiin että ei kannata kysyä mitään.Varmaan painava alapeukku ketjun opettajaltakin.

Alapeukut saattavat johtua siitä, millä sanoilla ilmaiset ajatuksesi. Merkitsin tuohon tekstiin ne kohdat, joilla provosoit oman ketjusi piloille ennen kuin se ehtii edes alkaa.

t. Ketjun opettaja

"Olette seurassa ja mies selittää jotain. Huomaatte että mies puhuu väärää tietoa. Ajatteletteko mitä sillä hetkellä kun kiekaisette että ei asia ole niin vaan se on näin.

Tuntuuko teistä hyvältä kun saatte päteä. Tuntuuko erityisen hyvältä kun saatte päteä miehen kustannuksella. Tuntuuko teistä että ikäänkuin mies olisi ansainnut tuon kenties nolon hetken ?"