Viimeinen lentokoneen vessanpöntöllä.

Lentokoneessa on noin 300 matkustajaa. . Vessa tuoksuu hyvälle. Se on juuri desinfioitu. Kaikki kiiltää, ruostumattomasta teräksestä näkee oman kuvansa, hajustesaippuat ovat täynnä, paperit ovat suorassa. Pöntöltä voisi vaikka syödä.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana vessassa käy ehkä yksi ihminen. Kokemus on nautinto. Sitten alkaa tippumaan vieraaksi yksittäisiä oluenjuojia. Kone heiluu turbulenssissa. Tulee pahoja huteja. Vessa alkaa vähitellen haisemaan. Kusinrot valuvat nurkasta nurkkaan. Sitten puolessa välissä matkaa alkaa ruokatarjoilu. Kun ruuanjämiä kerätään pois, tulee lentoemoon jätekärryn perään kymmenmetrinen jono, josta kiiluvin silmin täysien suolien katseet tuijottavat vessaa. Vuoron perään suolen sisältö tyhjennetään pönttöön. Kun yksi tulee ulos, niinseuraava astuu sisään. Roiskeet ja raidat täyttävät vessan. Haju on huumaava. Lattia on täynnä kusta ja vessapaperia.

matkan viimeisellä neljänneksellä lentoemot myyvät vielä viskipaukkuja ja pikkupullossa viiniä. Kolmannella rivillä sitkitellyt valtava keeneri ei enää kestä. Hän huojuu ilmakuopissa pomppivan koneen pöntölle ja täräyttää valtavan pierun kera satsin joka tukkii koko pöntön. Desinfiointiaineelta haiseva huuhteluvesi valuu lattialle.

Juuri ennen laskeutumista hintelä ujo poika päättää rohkaista vielä viimeisenä itsensä vessaan. Ovella poika kuiskaa, "onko täällä moni käynyt ennen minua?" Tähän pönttö vastaa "mitä vit**a se sinulle kuuluu?"

Tarinan opetus on se, että on parempi olla se ensimmäinen kuin kolmessadas.