Lue keskustelun säännöt.
Halaus
09.07.2016 |
Suomessa ei tunnetusti halata liiaksi asti. Muistan ainoat halaukseni kun olin nuorena palloiluryhmässä, jossa jäähyväisiksi halattiin. Lisäksi riparilla kaikkia läpäisseitä halattiin neljän eri henkilön toimesta. Muistan niin hyvin, kun tuli minun vuoroni, en uskaltanut halata takaisin, koska luulin, että se on väärin! Onkohan tunne-elämässäni vähän aukkoja:)
Halataanko teitä kuinka usein? Milloin teitä on halattu viimeksi?
Kommentit (6)
Poikakaverin kanssa halataan päivittäin,mutta olen huomannut,että muiden ihmisten halaamiseen on kauhean korkea kynnys.Minulla on muutama kaveri,joilla on tapana halata tavatessa ja erotessa,heitä halaan "varovasti",samoin joitain sukulaisia enemmän velvollisuudesta kuin siksi että olisi itsellä tarve halata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempiani ei ikinä (niin kauan kuin muistia lapsuuteen ulottuu), yhtä ystävää kun nähdään harvoin, ja omaa miestä halaan. Inhoan vieraan ihmisen kosketusta, omat vanhemmat kuuluvat tähän kategoriaan.
Mä en varsinaisesti inhoa vieraiden kosketusta,mutta koska Suomessa ei ole "koskettelukulttuuria",jotenkin hätkähdän jos joku vaikka taputtaa ohimennen olkapäähän.Siis suhtaudun neutraaliin kosketukseen kuin lähentelyyn,vaikka olen mielestäni ihan normaalista kodista,kyllä lapsuudessa halattiin,pidettiin sylissä jne.
Teen työtä senioreiden kotihoidossa ja useimmat heistä halaan kun menen ja lähden pois. Halaaminen on alkanut vanhusten aloitteesta ja se on mielestäni ihana asia. Halaan myös ystäviäni, joita näen harvemmin, eli ehkä parin kuukauden välein, naisia ja miehiä. Vanhempiani en juuri halaile muuten kuin onnitellessa vaikka syntymäpäivänä. Minulla on hyvin helppo halata, yhtä helppo kuin kätelläkin. N42
Halaan lapsiani ja miestäni lukuisia kertoja päivässä. Halaan pitkäaikaisia ystäviä aina nähdessämme. Joskus halaan vieraampiakin ihmisiä, jos kemia pelaa, eli tulemme juttuun ja molemmat tekevät ns. aloitteen.
Minua ja sisaruksiani on aina halattu kotonani ja aina oli/on äitini syli saatavilla, josta hakea lohtua. Opittu tapa. Kunnioitan/aistin ennakkoon kuitenkin herkästi, jos joku kokee halaamisen ikäväksi/hämmentäväksi ja tällöin vältän halaamista. Samoin silloin jos haluan pitää ihmiseen etäisemmät välit. On ihmisiä, jotka kuvittelevat halauksen tekevän sydänystäväksi ja voivat moisesta halailusta muodostua varsinaisiksi riipoiksi.
Opin halaamaan vasta joskus yli kolmekymppisenä. Lapsiani tietenkin halailin ennenkin, mutta en ikinä muita. Jossakin vaiheessa se vain tuli ja halaamme ystävieni kanssa nähdessämme, appivanhempieni kanssa ja kummilapseni halaan takuuvarmasti.
Vanhempiani ei ikinä (niin kauan kuin muistia lapsuuteen ulottuu), yhtä ystävää kun nähdään harvoin, ja omaa miestä halaan. Inhoan vieraan ihmisen kosketusta, omat vanhemmat kuuluvat tähän kategoriaan.