Lue keskustelun säännöt.
Petetyt ja liitossa siitä yli päässeet, miten pystytte olemaan puhumatta asiasta
07.07.2016 |
Tarkoitan siis sitä, että kun asiat on puitu juurta jaksain ja kriisi selätetty ja päätetty jatkaa yhdessä, niin tiedän kuinka epäreilua asia on ottaa esille miehen kanssa aina uudelleen ja uudelleen. Tai oikeastaan sitä ei saisi enää ottaa. Mutta kun omassa päässä ne aika ajoin ovat ja tuntuu että asiaa miettimällä sydän särkyy vain uudelleen.. eikä sitä pysty näyttelemään niinä päivinä että kaikki olisi ok. Onko teillä joku asia mihin puratte näitä oloja, harrastus tms.. Puhutteko ystäville, puhutteko nettipalstoilla? Tänään taas sellainen päivä että haavat aukesi mutta en halua vetää miestä olooni.
Kommentit (3)
Puhu ystäville,kirjoitapäiväkirjaa. Loputon valvominen kuormittaa vain liittoa lisää. Jos on päätetty jatkaa yhdessä,suunta on eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne! Varsinkin nro 1 kiva kuulla samankaltaisista fiiliksistäsi. Kai se kuitenkin meillä sydämessä aina mukana kulkee, vaikka se suunta onkin eteenpäin tulevaisuutta kohti. Jotenkin vain haluan nähdä tiettynä määränpäänä sen, että 10-vuotishääpäivänä voin katsoa taaksepäin ja todeta että tästäkin selvittiin. Tietysti edellyttää sitä että tällaista ei uudelleen enää tapahdu.. Mutta vahvempia ollaan sitten tulevaisuudessa tämän jälkeen.
Jo tänne kirjoittaminen auttaa.. Koska jo liian usein meilläkin on käynyt niin, että mies on joutunut sanomaan, että ei enää jaksa puhua tästä.. Ymmärrän, että se on hänellekin rankkaa ja lopulta se lyhyt ihastus ei ole se joka suhteen pilaa vaan minä sillä jankkaamisellani... Mutta vaikka en sano miehelle mitään niin ei se tätä oloa poista. En suostu teeskentelemäänkään, että kaikki olisi ok, mutta huomenna varmaan taas on.
En oikein tiedä. Asia sinänsä on käsitelty, mies lopetti suhteen, jäi kotiin, on käyty terapiassa, minäkin olen yrittänyt muuttua jne. En mä silti oikein ymmärrä, miten tästä pitäisi oikeasti päästä yli. Välillä tuntuu, että jaktuvasti haluaisin keskustella ja ottaa asiaa esille, mutta kun on on tavallaan luvattu, että ei enää niin pakko yrittää vaan olla hiljaa. Aina en onnistu, mies hermostuu kun ei haluaisi enää jauhaa asiaa vaan jatkaa eteenpäin ja pari päivää on ikävät fiilikset puolin ja toisin. Lopulta sitten terapeutti katsoo pää kallellaan ja lempeästi nuhtelee, kuinka en pysy sopimuksessa. Nyttemmin olen alkanut kirjoittaa miehelle sähköposteja joita en lähetä ja vetäydyn omiin oloihini tekemään omia juttujani.