Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa enää tätä mun elämää
01.07.2008 |
Oikeastaan mun pitäis olla tosi onnellinen, mulla on kaikki hyvin, tai sitten ei...
En mä ymmärrä miksi en voisi olla vaan onnellinen, kun oikeastaan kaikki on paremmin kun monella muulla.
On mukava aviomies, on kauan odotettu vauva, kaunis koti, mielenkiintoinen työ odottamasas ä-loman jälkeen, kaikki oikeastaan ok, mutta mä en jaksa enää, en halua enää jatkaa...tekis mieli kadota vaan jonnekin. Enkä mä itsekään ymmärrä miksi nämä ajatusket hiipii mieleeni jatkuvasti.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän itseäni ihan täysjärkisenä ihmisenä, mutta nyt jotenkin...en mä tiiä.
Aina useammin mun päälle laskeutuu syvä surullisuuden verho. Enkä mä edes tiiä miksi, tai mistä se johtuu. Olen vaan niin turhautunut, surullinen ja väsynyt.
ap
Odotitko äitiyslomalta jotain erityistä?
Vauva on nyt 8kk, surullisuus alkoi n. 4kk sitten.
Enpä tiedä odotinko äitiyslomalta mitään erityistä, pientä taukoa työelämästä odotin, ja sen sain myös.
Ehkä mun vaan pitäis ryhdistäytyä, ja lopettaa vatvoa asioitani ja nauttia vielä kesästä ja ajasta kotona vauvan kanssa.
ap
sitten kun ei toteudukaan, voi kaduttaa....
Jos masennusta, se ei tahdonvoimalla katoa, rohkeasti yhteyttä neuvolaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se mitä odotin, toteutui, eli sain vapaata tösitä. Lisäksi on aivan ihana ja helppohoitoinen vauva, joka nukkuu jopa yöt.
Eikä mua kaduta mikään.
Neuvolan mielestä kaikki on ok, ja ne on sitä paitsi kesälomalla, ei niitä mun surullisuus kiinosta.
ap
Menee ohi, mutta jos pahenee, hae apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terveyskeskukseen tai yksityislääkärille, ei ole mikään pakko kärsiä ja jaksaa vaan saa olla heikko ja hakea apua.
Haleja!
Se voi tulla viivelläkin.