Isoäitien loputon "sitä miestä saa vaihtaa" vihjailu...

Tarkoitatko, että sinä olet vaihtamassa muuten hyvän miehen 'parempaan' vai hänen työttömyyden vuoksi? Oletko ajatellut, kuinka vaikea on löytää hyvää miestä, jonka kanssa rakkaus on molemminpuolista? No, omapa on asiasi.

Kirjoitat työttömyyden olevan vapaaehtoinen, eli tarkoitatko että mies on muutenkin luuseri? Entä sitten, jos se olet sinä, joka joudut työttömäksi ja mies päättää vaihtaa sinut parempaan?

Isoäiti-ikäisten elämässä avioero on ollut vähintään häpeä jos ei peräti synti. Sama pätee avoliittoihin. "Elävän leskeksi" omakin isoäitini minua aikanaan nimitteli.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko, että sinä olet vaihtamassa muuten hyvän miehen 'parempaan' vai hänen työttömyyden vuoksi? Oletko ajatellut, kuinka vaikea on löytää hyvää miestä, jonka kanssa rakkaus on molemminpuolista? No, omapa on asiasi.

Kirjoitat työttömyyden olevan vapaaehtoinen, eli tarkoitatko että mies on muutenkin luuseri? Entä sitten, jos se olet sinä, joka joudut työttömäksi ja mies päättää vaihtaa sinut parempaan?

Isoäiti-ikäisten elämässä avioero on ollut vähintään häpeä jos ei peräti synti. Sama pätee avoliittoihin. "Elävän leskeksi" omakin isoäitini minua aikanaan nimitteli.

Luitko edes ap:n viestiä ennen kuin vastasit?

Vähän huolimattomasti luin, kiitos kysymästä. Isoäitien tapa on pikemminkin kieltää vaihtamasta kuin käskeä, siksi kirjoitin sen minkä kirjoitin.

Mutta olennaista aloituksessa on vapaaehtoinen työttömyys. Mitä mies sitten vapaa-aikanaan tekee, ja mistä syystä on valinnut työttömyyden? Ymmärrän vihjailun, jos mies ei edes etsi palkkatyötä eikä tee mitään muutakaan hyödyllistä.

1

Mies ei siis miellytä isoäitejä, koska on vapaaehtoisesti työtön, ja he kehottavat sinua siksi katselemaan parempaa miestä tilalle?

Ei tuollainen vapaaehtoisesti työtön kieltämättä miltään hyvältä aviomies- tai perheenisämatskulta kuulosta. Työttömyydestä syyllistäminen olisi mielestäni pelkästään ilkeää ja ahdasmielistä, mutta vapaaehtoinen työttömyys (= olisi mahdollisuus työskennellä, muttei halua ottaa työtä vastaan) antaa kieltämättä hyvin karun kuvan ihmisen arvomaailmasta. Jos siis mies nostaa samalla työttömyyskorvauksia, siinä ei ole mitään moraalisesti väärää, jos rahoittaa joutenolonsa omalla varallisuudellaan, tai jos puoliso rahoittaa tällaista yhteisestä sopimuksesta. Työttömyyskorvauksien nostaminen ilman halukkuutta työllistyä kielii äärimmäisen itsekeskeisestä maailmankuvasta: muut, nuo kurjemmat työmuurahaiset, ovat täällä minua varten mahdollistamassa sen, että minä saan toteuttaa itseäni. Isoäitisi saattavat ajatella, että miehen itsekkyys tulee dominoimaan myös muussa perhe-elämässänne. 

Jos olet vielä melko nuori, isoäitisi saattavat ajatella sinun siksi kaipaavan rohkaisua lähteä liitosta, koska he elämänkokemuksensa vuoksi ymmärtävät, että ajatukset hyvän kumppanin ominaisuuksista tuppaavat iän myötä muuttumaan. Heillä on ehkä itselläänkin ollut nuorena hyvin erilaisia kriteerejä hyvälle suhteelle kuin nykyään. Tai he ehkä ovat nähneet, miten jollekin tutulle naiselle on jäänyt nuoruudesta tuollainen samankaltainen ukko käsipuoleen, jonka kanssa elo ei olekaan ollut kyseiselle naiselle niin auvoista, kun nainen on elämänkokemuksen myötä itse kypsynyt ja moraalisesti kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vähän huolimattomasti luin, kiitos kysymästä. Isoäitien tapa on pikemminkin kieltää vaihtamasta kuin käskeä, siksi kirjoitin sen minkä kirjoitin.

Mutta olennaista aloituksessa on vapaaehtoinen työttömyys. Mitä mies sitten vapaa-aikanaan tekee, ja mistä syystä on valinnut työttömyyden? Ymmärrän vihjailun, jos mies ei edes etsi palkkatyötä eikä tee mitään muutakaan hyödyllistä.

1

Miksi se on olennaista, jos työttömyys ei ole ongelma ap:lle? Eikö ongelma ole se etteivät sukulaiset anna ap:n itse määrittää millaisen miehen haluaa vaan painostavat tätä vaihtamaan miestä omia normeja vastaavaan?

Vapaaehtoisesti työtön mies ei saa mistää euroakaan, joten ap elättää tämän. Olisihan se kiva, jos jokaisella olisi varaa omaan kotiklovniin, mutta kun ei se niin mene.

Minustakin vapaaehtoinen työttömyys on ok, jos henkilö itse maksaa kaikki kulunsa, esim. on saanut hurjan ison perinnön tai muuta, sillon downshiftatkoon sydämensä kyllyydestä, mut jos vapaaehtoinen työttömys tarkoittais sitä, että nostais yhteiskunnan tukia ja pakottaisi minut olemaan yksin vastuutta perheen taloudellisesta toimeentulosta ja siitä mukavasta elintasosta, jonka haluan pitää jatkossakin eli jos mun mies ois vapaaehtoiseksi työttömäksi alkamassa ni olettaisin, että pitäis luopua mein elintasosta sen vuoksi, enkä ole sellaiseen valmis. Kumpikin tuo oman panoksensa talouteen ja jos ei tuo niin tavoittelee tilannetta, jossa voi sen tuoda. Jos jompi kumpi sairastuis saatais kyllä pidettyä elintaso esim. vuoden mutta jos mies heittäytyis työttömäks tyyliin loppuiäkseen omalla päätöksellä niin en sitä katselis. Hän ei olis se kunnianhimoinen eteenpäinpyrkivä mies, johon rakastuin.

Mut ap:n keissiin ni mitäpä se muille kuuluu eli turhaan he huomauttelevat ja puuttuvat. Teidän sisäisiä asioitahan noi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän huolimattomasti luin, kiitos kysymästä. Isoäitien tapa on pikemminkin kieltää vaihtamasta kuin käskeä, siksi kirjoitin sen minkä kirjoitin.

Mutta olennaista aloituksessa on vapaaehtoinen työttömyys. Mitä mies sitten vapaa-aikanaan tekee, ja mistä syystä on valinnut työttömyyden? Ymmärrän vihjailun, jos mies ei edes etsi palkkatyötä eikä tee mitään muutakaan hyödyllistä.

1

Miksi se on olennaista, jos työttömyys ei ole ongelma ap:lle? Eikö ongelma ole se etteivät sukulaiset anna ap:n itse määrittää millaisen miehen haluaa vaan painostavat tätä vaihtamaan miestä omia normeja vastaavaan?

Tämä riippuu aika paljon siitä, minkälainen ihminen ap on. Jos hän mummojen kanssa miehestä puhuessaan vain hymyilee kiusaantuneena ja pyörittelee silmiään (kertoi aloituksessa ettei sano mitään mummojen vihjaillessa miehen vaihdosta), voi tämä vahvistaa mummojen mielikuvaa, että ap joko nuoruuden tyhmyyttään ja lyhytjänteisyyttään ei ole ajatellut, että miehen tuollaisella moraalisella valinnalla olisi yhtään mitään väliä, tai vaihtoehtoisesti nuoruuden epävarmuuttaan hän ei halua olla nokikkain oman miehensä kanssa. Esimerkiksi kertomalla mummoille omia perusteltuja ajatuksia siitä, miksi vapaaehtoinen työttömyys yhteiskunnan tukia nostaen on moraalisesti oikeutettua, hän voisi edistää sellaista mielikuvaa, että tämänhetkinen mies olisi oikeasti ajatuksella valittu. 

Kaikki me mokailemme (erityisesti nuorina), mutta mikäli kyse on ap:n kohdalla vielä kypsymättömästä ajattelusta, voi isoäitien elämänkokemuksesta varmasti saada hyviäkin neuvoja. 

Taidat ap kuitenkin olla epävarma kun noin hermostut :D Kohauttaisit vain olkapäitäsi moisille puheille!