Mistä voimia?

Tänään tuntui etten enää jaksa. Kunnon riitely ennen työvuoroa ja pahoja sanoja, katkeruutta puolin ja toisin jo ilmassa. Perheessä kaksi lasta, vuorotyöt, kipuinen perussairaus ja muita ongelmia. Lastenvahdit ei pärjää erityislapsen kanssa. Elämä menee siinä, kun vaan toivoo pääsevänsä nukkumaan. Lapsia vartrn yrittää järjestää jotain iloa vapaina jolloin menee valvoessa kun toinen töissä. Parisuhteessa on riitoja eikä hetkeäkään aikaa yhdessä. Läheisyyttä ei ole, seksiä ei ole ja kalvaa suunnattomasti. Pienempi herää aina klo 05-0. Krooninen kipu vetää lähes toimintakyvyttömäksi mutta käyn töissä koska kaikki raha tarvitaan. Miten selviytyä kun ei ole tukiverkkoa eikä kumpikaan vanhempi saa omaa aikaa? Väsymys ja turhautuminen purkautuu jatkuvana riitelynä ja lapsetkin äreitä. Tilanne oli toisin pari vuotta sitten, tämän hetkinen työtilanne ei ole muutettavissa. Lomaa viimeksi ollut kun lapsi syntyi eli ei vuosiin. Juhannus meni itkiessä yksinäisenä. Olen vain niin loppu ja tukea ei saa mistään :(