Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan lapsuudenperhettäni
29.06.2016 |
En voi sietää siskoani tai vanhempiani. En vaan kestä heitä. He ovat niin eri maailmasta kuin minä, ja väheksyvät usein mielipiteitäni. Asutaan ikävä kyllä samassa kaupungissa ja isovanhemmat haluavat nähdä lapsenlapsiaan, mutta vanhempani oikein tahallaan tekevät kaiken lasteni kanssa eri tavalla kuin itse teen. Esim heidän mielestään ulkoilla ei tarvitse, kasviksia ei ole pakko syödä ja herkkuja saa joka päivä, äitini oikein tuputtaa lapsille mehua juotavaksi,tarvitsevat kuulemma energiaa. Siskoni on vanhempieni kaltainen. Kaikki ovat rasisteja ja sitä mieltä, että matkustaminen on turhaa. Aina kun lähden mieheni ja lasteni kanssa matkalle, alkaa siskoni ja vanhempani kuittailemaan: ai tollaseen on oikein rahaa, no kyllä kelpaa. Rahaa kun pitäisi säilöä tilille, tosin isäni on koukussa uhkapeleihin joten sinne sitä rahaa uppoaa.
Nuorimmaiseni pääsi juuri eskarista ja heillä oli ryhmässä yksi ulkomaalainen (niitä ei täällä pienessä kaupungissa juuri ole) ja isäni jaksoi juhliin menessä melskata, että hän ei sitten sen mutiaisperheen lähelle mene, ja kun lapselta katosi päiväkodissa hanska, isäni paineli sinne syyttelemään tätä ulkomaalaisperhettä varkaudesta.
Mä nyt suunnittelen muuttoa toiselle puolelle Suomea, alan olemaan ihan väsynyt. Harmi vaan kun meillä miehen kanssa on täällä hyvät työpaikat. Onko muilla samoja tuntemuksia omia vanhempia kohtaan?
Kommentit (5)
Kuulostaapa tutulta. Meillä se hyvä tilanne että asutaan pk-seudulla joten muutettiin täällä sisäisesti 10km kauemmas eikä ole vanhemmilleni kerrottu osoitetta. Kyläilemme vain heidän luona jos on pakko ja jos tarvitsemme lastenhoitajaa niin joko anoppini tulee Hyvinkäältä tai sitten ulkopuolinen palkattu hoitaja. Perhe on pahin,otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mutta olisi kyllä kaameaa. Mitä tapahtuu jos manaat "olette kyllä tautisia juntteja".
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mutta olisi kyllä kaameaa. Mitä tapahtuu jos manaat "olette kyllä tautisia juntteja".
Menisi varmasti välit poikki. Jotenkin lasten takia sitä yrittää olla väleissä ja ehkä itsekin pelkää minkälaista olisi elää ilman turvaverkkoa. Mutta kun se turvaverkko on niin raskas. Ja monesti olen lasteen liittyvissä asioissa mielipiteeni sanonut, mutta kaikki ohitetaan. He ovat mua nuorempana tukeneet kun itselläni oli vaikeaa, ja vieläkin tunnen olevani heille kiitollisuudenvelassa. Tuntuu vaan että musta tuli erilainen kuin he olisivat ikinä uskoneetkaan. Varmasti harmittelevat etten ole kuin siskoni, joka uskollisena lampaana on heidän kanssaan kaikesta samaa mieltä.
Ja muuttamisen tekisi hankalaksi myös se, että lasten koulu on ihan tuossa vieressä ja heidän kaverit myös. Me olemme täysin juurtuneet tänne. Monta vuotta olen sietänyt perheeni käytöstä, mutta jostain kumman syystä nyt on vaan alkanut menemään yli. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaapa hirveältä :(. Pystytkö ihan pikkuhiljaa vaan ottaa enemmän ja enemmän etäisyyttä heihin? Jos muutatte paikkakunnalla vähän kauemmaksi vielä?