Sanokaa joku please, että tämä vielä helpottaa! Lapsilla ikäeroa 1v9kk ja perhe-elämä from HELL

Kunnia kuuluu lapsille ja kyse on hyvin pitkälti temperamenttieroista!

Tein niin että isompi sai pienenä hoitaa vauvaa yhdessä kanssani toimitellen tärkeitä asioita, ojensi vaippaa ja toi puhtaat vaatteet jne.

Ilmeisesti tämä kasvatti hoivaamaan nuorempaa ja suhde heidän välillään on toiminut hyvin. Toki jotain pientä on matkalle mahtunut kuitenkin ovat hitsautuneet yhteen ja rakastavat aidosti toisiaan.

Nyt murrosiässä on ollut yhteenottoja jotka kuuluu asiaan mutta edelleen sopivat riitansa ja ovat pahoillaan ja taas ylimmät ystävät.

Pieni ikäero ei ole helvettiä ollut meillä koskaan vaan positiivinen asia. Lapsilla on ollut seuraa kotona. Ovat oppineet jakamaan asioita. Pienenä oli paljon leikkiseuraa naapurin lapsista koska pihapiirissä oli paljon samanikäisiä lapsia.

Muistan kun nuorimmaisen kanssa kotiuduttiin synnäriltä, isompi itki kun imetin mutta en antanut periksi siinä ja kerroin että vauvan pitää saada ruokaa. Niimpä vanhempi tuli alkuun istumaan viereeni imetysajaksi ja sai silittää vauvaa jalasta. Aikansa kyhnäsi vieressä ja kun totesi ettei vauva ole uhka hänelle ei asia häntä kiusannut. Touhuttiin isomman kanssa silloin kun vauva nukkui.

Koskaan ei kovaotteisesti kohdellut vauvaa vaan hellästi hoivasi.

Iso sisarus pitää opettaa siihen että vauva on perhettä eikä viedä häntä hoitoon pois jaloista, perhe hitsautuu yhteen kun on yhdessä.

vaan ehkäpä vastaaja halusi vain tsempata ap:ta, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

Mun kaverilla on myös 5- ja 7-vuotiaat pojat, jotka on nykyään tosi hyvät kaverit keskenään. Ja varmasti ovat tapelleet pienempänä ihan suunnattomasti. Niin että tsemppiä vaan ap:lle, kyllä se pieni ikäero jossain vaiheessa kantaa hedelmää ;D

Tässä taas malliesimerkki empatiakyvyttömästä av-mammasta. Sun lapset on paljon isompia

ja ilmeisesti elämä tosiaan aika erilaista. Onpas hassua, et kaikilla ei ole ihan

samanlaista kuin teillä!

Meillä ikäeroa 1 v 8 kk, ja nyt kun nuorempi on 1,5 v, niin leikkivät jo suuren osan päivästä yhdessä ilman vanhempien apua. Mutta ilmeisesti meillä onkin vasta edessä se paha vaihe. Harmi, mä oon nyt tosi tyytyväinen elämääni ja lasten pienehköön ikäeroon.

Lapset täyttivät juuri 3 ja 5 vuotta. Aivan erilaista on kuin vuosi sitten. Tällä hetkellä sisarukset riitelevät noin kerran päivässä, vuosi sitten tuntuu että riitaa oli tauotta.



Nuoremmalla uhma on edelleen vahva, ja vanhempi - joka on siskoaan joustavampi ja mukautuvaisempi luonteeltaan - joustaa joskus mielestäni liikaakin. Siskon pitää saada aina mennä ensimmäisenä ja tehdä oman päänsä mukaan, ja isoveli antaa nykyään usein oma-aloitteisesti periksi. Mä yritän siinä välissä vähän tasapainottaa tilannetta. Nuoremman uhman jaksaa kuitenkin nyt helposti, kun vanhemmasta on tullut niin yhteistyökykyinen.

ja tiedän tosiaan mistä puhut! nehän ei tosiaan tee just muuta kuin tappelee ja riehuu... ja kaikkeen on vastaus se ei

Meilläkin 6 vuotta ikäeroa pojilla. Eivät ole tapelleet koskaan!!



Isompi ei viitsi eikä pienempi silloin saa riitaa aikaiseksi. Mutta keksivät paljon kivaa yhteistä tekemistä.



Enpä osaa ap:tä auttaa. Se tuli mieleen, että voisko lapset välillä 'erottaa' toisistaan - toinen on äidin kanssa ja toinen on isän kanssa. Jos sopu säilyisi, kun eivät ole koko ajan yhdessä.

ja aina ne tappelee keskenään. Ruokapöydässäkin pitää komentaa, että se kuka ei osa olla voi olla syömättä. Ja usein joudun konentamaan molemmat omiin huoneisiinsa.



Että ei valoa näkyvissä!