Olen kuin kuminauhassa

Tapailumies käyttää ihastustani hyväkseen. Lopetimme jo kerran tapailut, mutta aina hienovaraisesti mies lähestyy uudelleen. Hänellä ei ole minua kohtaan muuta kuin olen mukavaa juttuseuraa ja saa seksiä. Myös kohde, jolle kertoa murheita. Ottaa yhteyttä muun tekemisen (naisten) puutteessa. Juuri kun olen pääsemässä henkisesti eroon, tulee viestiä ja kaikki palaa mieleen. Nyt olen yrittänyt psyykata itseäni ajatuksella "teet oloni huonoksi". Ja tuo on aivan totta. Olen tavallaan sidoksissa häneen ja en osaa edes kuvitella treffejä kenenkään toisen kanssa. Ehkä olisi aika avartaa elämää. En edes ole nuori, vaan 40v. Eronnut 20v suhteesta vuosi sitten ja ilmeisesti aika hölmö tällä nykyisellä deittailusaralla. Onko kohtalotovereita eli miten unohtaa ihminen, joka on haitaksi?