Kaupoissa tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan
Kaupoissa tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan
klo 21:04 | 10.6.2016
Ja miksi sitten alkavat valittamaan kaiken maailman vaivojaan ?
Tilanneviesti
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska suomalaiset
Jaa ei mulle oo alettu :D ehkä näytät kohtalonyoverilta?
Onko sulla loma? Normaalisti ei kukaan tule juttelemaan, mutta mullekin juteltu tällä viikolla runsaasti, kun olen lomalla ja "epänormaliin aikaan" kaupassa.
Ehkä tämä kylmä sää tekee tehtävänsä. Vanhemmat ihmiset (eli kaikki yli 30-vuotiaat ) kärsii kolealla säällä kivuista ympäri ruppia. Kolottaa polvesta ja juilii niskaa...
Kellään ei oo kivaa :(
Sulla on niin sanottu baarimikko-syndrooma. Jostain syystä joillakin ihmisillä on baarimikkonaama, joka tarkoittaa sitä, että se on ihan sama oletko kaupassa, baarissa asiakkaana tai vaikka Ähtärin eläintarhassa, niin aina joku löytää luoksesi kertomaan kuinka kurjaa elämä on tai miten paljon ukkovarpaaseen sattuu. Nuorena baareissa viettämäsi aika on kulunut kuunnellen toisten murheita. Tanssilattia on ainoa pakopaikka, rauhallinen pöytä tai tupakkapaikka on kauhistus. Jumpan jälkeen kannattaa käydä kotona suihkussa, jos omaa baarimikko-syndrooman. Mikään ei ole kamalampaa kuin lohduttaa itkevää alastonta ja suihkumärkää naista, joka jostain syystä päättää alkaa purkamaan avioerotunteitaan sinulle, ventovieraalle ihmiselle.
t. kohtalotoveri
Kaikista kiusallisinta oli se kun jouduin kuuntelemaan jonkun cp-vammaisen mielikuvitusystävästä 😬
Minullekin tullaan juttelemaan. Se ei tosin häiritse yhtään, on ollut mielettömiä keskusteluja aivan randomien ihmisten kanssa. Taidenäyttelyissä, kaupoissa, asemilla, keikoilla, töissä.
Tämä ei ole ap. Kirjoitus
Mä vedän seniorikansalaisia puoleeni. Kaupassa yleensä teen omien/jonkun muun ostosten lisäksi esim. konsulentin töitä, kun jotain hyllystä ottaessani aina joku sattuu viereen ja utelee "Onks toi hyvää"? "Näyttää herkulliselta, onko se mansikkakakkua"? "Voisitteko ojentaa minullekin samanlaisen"? jne. ja tietenkin samalla ympätään lääkäri- ym. asioinnit samaan soppaan, tai näytetään, että "tästä se otti sen koepalan"....
Huvittaa, mahtaako sitä itse olla samanlainen aikanaan?
Minulla on melkein sama. Minulle ei tulla valittamaan omia asioita, mutta minua luullaan henkilökunnaksi, pukeutumistavasta huolimatta. Suhtaudun yleensä huumorilla, ja ystävällisesti oikaisen käsityksen. Mutta kerran otti päähän jonkun vanhemman rouvan kovaääninen lähestyminen erään tavaratalon kodin osastolla. Naama nutturalla hyökkäsi naamani eteen heiluttelemaan patalappua tms ja tivasi vänisevästi, miksei näissä ole hintaa. Siihen kyllä tokaisin siihen, että ei minua ei ****uakaan kiinnosta patalappujen hinnat, kannattaa varmaan kysyä henkilökunnalta, ja jatkoin paistinpannujen tutkimista. Mummeli hävisi hyllyjen väliin vähin äänin.
Höpönhöpön, minä olen > 60 v, eikä minulla ole kolotuksia, saati sitten "ympäri ruppia".
Mutta pipo tuntuu olevan kireällä :)
Voisko mitenkään olla, että tuo olis ollut huumoria?
Kerran ihmettelin samaa asiaa ystävälleni, hän epäili sen johtuvan siitä että minulla on kuulemma tapana katsoa ihmisiä silmiin ja varmaankin se baarimikko-nassu, vaikka olenkin nainen. Eli otatko katsekontaktia helposti ihmisiin?
Huumoria oli > 6 kymppisen kirjoitus. Pitääkö se erikseen mainita?
Oletko etelä-Suomesta ja muuttanut pohjois-karjalaan, pohjois-pohjanmaalle, tai lappiin?