Onko masennus pätevä syy avioeroon?
Minä mietin avioeroa ja minä olen se masentunut osapuoli.
Hoidan hommani ja toimin suht normaalisti enkä ole ihan sängynpohja-asteelle mutta suurimman osan ajasta olen aika iloton, väsynyt ja karttelen itselleni epämieluisia sosiaalisia tilanteita. Lapset lähtee pesästä viimeistään 2v päästä viimeinenkin joten siinäkään mielessä minua ei tarvita.
Kommentit (14)
On, mutta hyödyttääkö se? Onko se masennus puolison syytä?
Nyt en ihan oo varma mitä tarkoitit.
Ajatteletko, että olosi kohentuisi eron myötä?
Vai haluatko pois "muiden vaivoista"?
Vai jotainmuuta?
Vierailija kirjoitti:
On, mutta hyödyttääkö se? Onko se masennus puolison syytä?
Eihän se puolison syytä ole mutta hän ei oikein ymmärrä mua, koen olevani aikamoinen riippa. Lisäksi loukkaannun hirveän helposti sinänsä mitättömistä huomautuksista(esim. kuinka ennen olin paljon aikaansaavampi)
Vierailija kirjoitti:
Jos mies sairastaa masista, totta kai. Sitten ei missään nimessä, jos nainen sairastaa masista.
Painu sinä nyt v....n siitä, et edes ymmärrä kysymystä.
Ai niin mutta eihän sulla ole sellaista mihin painua
Oletko lihonut ja johtuuko masis siitä? Musta tuli iloton kun lihoin ja laihtumisen myötä olin kuin uusi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ihan oo varma mitä tarkoitit.
Ajatteletko, että olosi kohentuisi eron myötä?
Vai haluatko pois "muiden vaivoista"?
Vai jotainmuuta?
Luulen että oloni kohentuisi kun voisin jättää jatkuvan tsemppaamisen ja suorittamisen. Ellei olo kohentuisi, voisin sitten ihan rauhassa olla keskenäni häiritsemättä ketään muuta, olematta kenenkään "vaivoina"
Vierailija kirjoitti:
Oletko lihonut ja johtuuko masis siitä? Musta tuli iloton kun lihoin ja laihtumisen myötä olin kuin uusi ihminen.
Ei, en ole lihonut. En tosin ole laihakaan vaan ihan normaalipainoinen.
Ei kukaan ihminen ole riippa. Nuo huomauttelut puolisoltasi eivät taatusti oloa kohenna vaan pahentavat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen ole riippa. Nuo huomauttelut puolisoltasi eivät taatusti oloa kohenna vaan pahentavat.
Omasta mielestään hän kannustaa =) Niinkuin kaikkien hyvin olevien asioiden luetteleminen auttaisi yhtään. Se vaan lisää pahaa oloa ja syyllisyyttä etten osaa olla niistä asioista iloinen
"Minua ei tarvita". Voi että kun oot synkissä ajatuksissa.
Oma liittoni loppui kyllä omaan masennukseeni.
Sanoisin, että masennus ei ole hyvä syy erota. Silloin kun mennään naimisiin, luvataan rakastaa myötä ja vastamäessä. Eron hakeminen masentuneesta puolisosta on tämän lupauksen rikkomista. Siis itsekkyyttä.
Itsekkyys on muotia. Esim. Roosa Meriläisen mietteitä parisuhteesta kun lukee sen kolumneista, niin niissähän on ollut joskus hyvin selvästi se ajatus, että liitto joutaa lopettaa, jos se ei ole itselle mukava.
Masentunut puoliso on tylsä tyyppi. Usein hyvä puoliso koittaa piristää. Ymmärtää, käydään terapiassa ja hoidoissa. Missä se raja sitten menee? Missä vaiheessa masentuneen puoliso on tukenut tarpeeksi toista ja on oikeutettu jo omaan elämään ja uuteen onneen?
Elämän päämäärä ei ole parisuhde, vaan onnellisuus. Parisuhde toki voi auttaa saavuttamaan onnellisuuden. Vastaavasti parisuhteen loppuminen voi olla isku, joka vähentää onnellisuutta ja aiheuttaa molemmissa häpeän tunnetta epäonnistumisesta.
En osaa vastata kysymykseesi. Arvostan masentuneitten puolisoita, jotka jaksavat toisen kanssa silloin kun se on vaikka lasten kannalta parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen ole riippa. Nuo huomauttelut puolisoltasi eivät taatusti oloa kohenna vaan pahentavat.
Omasta mielestään hän kannustaa =) Niinkuin kaikkien hyvin olevien asioiden luetteleminen auttaisi yhtään. Se vaan lisää pahaa oloa ja syyllisyyttä etten osaa olla niistä asioista iloinen
Onko masennuksen syy selvitelty? Käytkö jossain psykologilla tai muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen ole riippa. Nuo huomauttelut puolisoltasi eivät taatusti oloa kohenna vaan pahentavat.
Omasta mielestään hän kannustaa =) Niinkuin kaikkien hyvin olevien asioiden luetteleminen auttaisi yhtään. Se vaan lisää pahaa oloa ja syyllisyyttä etten osaa olla niistä asioista iloinen
Onko masennuksen syy selvitelty? Käytkö jossain psykologilla tai muuta?
Kahdessa aikaisemmassa masennusjaksossa kävin psykologilla ja mt-hoitajan kanssa juttelemassa mutta mun mielestäni mitään varsinaista syytä masennukselle ei ole. Toki rankemmat vaiheet elämässä(kuopuksen syntymä, esikoisen murrosikäsekoilut, nyt ilmeisesti jonkinlainen vaihdevuosikriisi) päästävät masennuksen pullahtamaan esiin. Kai mä vaan olen tälläinen.
Jos mies sairastaa masista, totta kai. Sitten ei missään nimessä, jos nainen sairastaa masista.