Lue keskustelun säännöt.
Pienipalkkainen puoliso(esim. lähihoitaja) ja asuntolaina
10.06.2016 |
Täälläkin on viime päivinä ollut juttua lähihoitajien palkkauksesta. Itse tässä mietin alanvaihtoa ja tuo lh kiinnostaiisi työllistyystilanteen takia. Vuorotyö ei kuitenkaan kävisi, joten olisi etsittävä päivätyö, ja se palkka olisi silloin se n. 1700 e kk. Olen naimisissa ja meillä on lapsia, asumme vuokra-asunnossa Helsingissä.
Nyt olen alkanut miettiä tulevaisuutta tuossa lh- työssä ja mahdollisen asuntolainan saamista/ottamista. Olemme asp- säästäjiä ja mieheni on keskituloinen (tienaa nettona n. 2400 e kk). Mutta, jos itselläni tulee netto olemaan seuraavat 10 v n. 1700 e kk, en voi koskaan osallistua asuntolainan maksuun kuten mieheni. Jotenkin ahdistaa, että tulen olemaan riippuvainen taloudellisesti miehestäni jos valitsen lh työn. Eli toisinsanoen, suhteessa olisi oltava vaikka menisi huonosti vain rahan takia!
Miten te muut, jotka tienaatte alle 2000 e kk ja teillä on asuntolaina, josta puoliso maksaa enemmän ja olette sen jopa saaneet tavallaan puolison siivellä, asian koette? Eikö ahdista se, että vaikka käy töissä on riippuvainen toisesta taloudellisesti?
Juuri oli yksi päivä taas otsikoita siitä, että naiset tienaavat edelleen ka 30% vähemmän kuin miehet. Eli aika moni on taloudellisesti riippuvainen miehestään, ehkä jopa asuu miehensä ansiosta kivassa kodissa. Olen nainen, ja tuo asia ahdistaa itseä. Kuitenkin se oma koti olisi kiva joskus saada, ja jos itse valitsen alan jossa paska palkka, joutuu mies tyytymään asumismuotoon joka ei taas vastaa hänen tulotasoaan.
Ja pakko pysyä pk- seudulla miehen töiden takia (ainoat työpaikat ovat täällä ja valmstui oman alansa tohtoriksi).
Kommentit (3)
Perhe = yksi talous
Suhde = kahden taloudellisesti itsenäisen aikuisen ihmisen välinen seksuaalinen ja henkinen vuorovaikutus
-
Hetki pelkästään kvartaalikielellä
Perhe tuottaa työntekijöilleen lisäarvoja, joiden kokonaisvaltainen mittaaminen rahassa on hyvin vaikeaa.
Esimerkiksi kotona olevan puolison tuottamia kodin-ja lastenhoitopalveluja voi tietenkin yrittää laskea rahassa kyselemällä tarjouksia vastaavista palveluista yksityiseltä sektorilta, mutta sekään ei kata kaikkea (esimerkiksi työssä käyvälle puolisolle tuotetut hyvinvointipalvelut).
Samoin töissä käyvä, mutta vähemmän ansaitseva puoliso, tuottaa palkkatulonsa lisäksi muita lisäarvoja henkilöstä ja elämäntilanteesta riippuvalla suuruudella.
-
Yksilöitynä perustasolla näin: Kumpikaan teistä ei saisi pankilta eikä edes kykenisi edes maksamaan saman suuruista asuntolainaa kuin nyt teidän YHTEISILLÄ tuloillanne.
Kaikkinaiset ajatukset siitä, että perheyksikkö muodostuisi tulotasoilla toisiinsa vertautuvista yksilöistä on yksinäisten katkeroituneiden trollien psykoottista horinaa.
Vai pitääkö tulevaisuudessa lapsien viettää lapsuutensa pohtien miten he ovat Oy Perhe Ab:ssa pelkkä kustannus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on normaalia ja hyvä ratkaisu, että suurituloisempi maksaa yhteisistä menoista sen verran enemmän, että pienempipalkkaiselle jää myös palkastaan jonkin verran omaan käyttöön, tai sitten yhteiset rahat. Mielestäni suhteessa täytyy olla molemmilla sama elintaso, muuten on vaikea nähdä suhteen toimivan. Eli jos haluatte olla yhdessä, niin jakakaa yhteiset menot oikeudenmukaisessa suhteessa, ei fifty-fifty. Jos sinä tai mies ette kestä tätä, niin sitten ette voi olla yhdessä. Yksinkertaista.
Itselläni on sama palkka miehen kanssa ja olemme aina maksaneet kaiken puoliksi, ja meillä on omat tilit vaikka periaatteessa rahamme ovat yhteiset ja tietysti kun toinen on ollut hoitovapaalla niin toinen on maksanut koko asumisen jne. Tämä sopii meillä, mutta juuri siksi kun palkka on samaa tasoa joten tällä systeemillä molemmat tulemme hyvin toimeen, molemmilla on omaa rahaa jota on vapaus tuhlata jne.
Maailma on täynnä naisia, joiden palkkatulot on lähinnä taskurahoja, ja joiden omaisuus on hankittu käytännössä miehen tuloilla. Tunnen monta naista jotka ovat naimisissa isopalkkaisten miesten kanssa ja joista on aivan päivänselvää, että ne talot ja autot ja kesämökit on hankittu miehen tuloilla, niin sen vähän kuin kuuluu heidän mielestään ollakin. He ovat ylpeistä siitä että ovat päässeet tällä tavalla nostamaan elintasoaan, yllättävän monelle se jo itsessään on saavutus elämässä, mikä luetaan omasta fiksuudesta johtuvaksi ansioksi.
Sinä voit itse päättää miten asennoidut asiaan, joten mitäpä jos asennoidut niin ette koe siitä tunnontuskia. :) Tosin kehotan miettimään kahdesti miksi tahallaan alentaa omaa elintasoaan, varsinkin kun opiskeluaikana voi olla hyvin vaikea yhdistää työ, opiskelu ja perhe samaan pakettiin. Kun laskee opiskeluajan tulonmenetykset ja sitten tulonmenetykset pitkässä juoksussa verrattuna nykyiseen palkkaan, niin siitä voi kertyä iso summa. Tietenkin, jos töitä ei ole, niin asia on aivan eri, silloinhan kaikki on plussaa ja opiskeluajalle voi saada työttömyystukea jolloin töitä ei opintojen ohessa tarvitse tehdä.