Alakouluikäisten kaverit

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverit tulevat teille koulun jälkeen vaikka 13-14 välillä, mihin asti iltaan teillä saa olla vai onko mitään rajoja? Entä näin kesälomalla?

Meillä on iso perhe, ja alkaa vähän käymään lompakon päälle kun töistä tultua on jääkaappi koluttu putipuhtaaksi, leivät syöty jne. Osa lähtee vasta iltaseitsemältä jne.

Osa kyläilijöistä saattaa näin kesälomalla kylään tullessaan ilmoittaa että en oo syönyt mitään tänään ja on hirvee nälkä. Saaks mä ruokaa. Ja kello 12 tulevat meille. Siis What? Eikö kotona edes aamupalatarvikkeitä ole. Siinähän sitten syötät vieraita lapsia aamusta iltaan.

Nyt olen sanonut että vietetään kesälomaa, enkä ota täyshoitolaisia meille, lapseni protestoivat kun ovat tottuneet siihen että tänne saa joka päivä jonkun tuoda. Oma jaksaminen on vaan niin loppu, että nyt tuli raja vastaan.

Olet opettanut lapsesi ihan väärille tavoille, miksi teillä pitää aina olla joku?

Oman lapsen kaverit asuvat muutaman sadan metrin etäisyydellä, joten pääasiassa syövät kotonaan.

Koulunjälkeen kun tulivat niin silloin totta kai välipalaa saivat ottaa ja yleensä kysyin haluavatko ruokaa kun ruoan tein (suurin osa ei ota koskaan). Kesäaikaan tilanne onkin vähän eri eli eihän kukaan tarvitse välipalaa koska tulee kotoa ja voi syödä aamupalan yms siellä. Ruoan kanssa taas voit noudattaa käytäntöä jossa kysyt haluaako joku ruokaa vai jos sellaista ruokaa (esim. keittoa) teet jota pystyy helposti tarjoamaan. Jos taas olet varannut lapsille päiväruoan josta muille ei riitä niin kerrot sen lapsille. Näin helppoa. Ei lomalla ruokaa tarvitse tarjota ellei muuta sovita. Lapset voivat lisäksi käydä vaikka siellä kaverin luona mutkan kun käy syömässä tai sopia jatkavansa kun syömiset on syöty.

Kotiin syömään. Jos koulun jälkeen on nälkä, käydään eka kotona syömässä ja tullaan vasta sitten kylään. Meillä halutaan hengata myös perheen kesken, silloin kaverit lähetetään kotiin. Ei tosiaan tarvii tuntikaupalla olla.

Paljonko te sitä ruokaa oikein teette, että siitä riittää lapsien kaveritkin ruokkia? Meillä on ollut tapana tehdä ruokaa sen verran, että syömme seiraavana päivänä jämälounaan. Jos siitä pitää vielä extrasuita ruokkia, tuplautuu ruanlaittomäärä, kun seuraavaksinpäiväksi ei jää lounastarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Kotiin syömään. Jos koulun jälkeen on nälkä, käydään eka kotona syömässä ja tullaan vasta sitten kylään. Meillä halutaan hengata myös perheen kesken, silloin kaverit lähetetään kotiin. Ei tosiaan tarvii tuntikaupalla olla.

Noin minäkin ajattelen. Minusta joku 3 tuntia riittäisi kyläilyksi mainiosti, mutta toiset on kesälomallakin koko päivän. Ja tosiaan koulun jälkeen iltaseitsemään. Pitääkö tällaisten tyyppien kyläilyt sitten kieltää, jotka ei pysy kohtuudessa ollenkaan? Noloa kun mikään sanominen ei auta, ei viitsis niska-perse otteella uloskaan heittää.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko te sitä ruokaa oikein teette, että siitä riittää lapsien kaveritkin ruokkia? Meillä on ollut tapana tehdä ruokaa sen verran, että syömme seiraavana päivänä jämälounaan. Jos siitä pitää vielä extrasuita ruokkia, tuplautuu ruanlaittomäärä, kun seuraavaksinpäiväksi ei jää lounastarpeita.

Jos ei ole lämmintä ruokaa tarjolla, syövät leivät, jugurtit, hedelmät ja kaiken mitä löytyy. Jätskit ja mehujäät pakkasesta jne.

Onhan tuossa joku raja vedettävä. Yksinkertaisesti se on meillä, viiden lapsen kanssa ollut se, että meillä kaverit menee kotiinsa syömään. Kaverit eivät mene meidän jääkaapille, mutta toki toisinaan tarjoan jätskit tai jotain muuta. Silloin itse pyydän heidät syömään tai vien jotain huoneeseen. Juotavaa saa tietysti, koska se nyt on ihan perustarve.

Toisaalta lasteni kaverit on kovin fiksuja eikä he edes kehtaisi mennä ilman lupia jääkaapille. Olen myöskin pitänyt sen selvänä, että jos kannan herkkuja omilleni, kuten usein teen niin hekään eivät syö noita herkkuja yksin kavereidensa silmien edessä. Eli joko säästävät myöhemmälle tai jos ottavat niin jakavat omansa. Useimmiten jakavat. Samoin kaverit joskus tarjoavat jotain kun omani on heillä kylässä tai ovat ulkona ja käyvät kaupassa.

Hyvin on mennyt. Se vaan vaati alkuun tiukan rajanvedon ja huomio: omalle lapselle, ei muille. Sen oman lapsesi kautta nuo asiat menevät kaverilleenkin perille.

Joskus oli niin, että kun erehdyin päästämään sisälle ja kysyin syökö kaveri niin ykskaks meillä ravasi moni ulkopuolinen hakemassa jääkaapista jotain ja usein herkkuja.

Tuosta on vuosia aikaa ja asuinseutu oli eri, mutta virhe oli antaa yhtään periksi.

Eri se on sitten noiden teinien kohdalla. He ymmärtävät ettei yksi tai kaksi kertaa tarkoita sitä, että voisi muuttaa meille asumaan. ;)

Meillä ollut saman tyyppistä ongelmaa. Yhden kyläilykerran aikana on syöty jopa 3 eri kertaa ja kaapit ammottaa tyhjyyttään. Sinänsä minulla ei olisi mitään vastaan sitä, että vastavuoroisesti ruokkisin kavereita, jos lapseni saa heillä ruokaa, saa kaveri meillä. Mutta useita kavereita on, joiden luona ei käydä koskaan.

Omalle lapselle olen sanonut, että pientä välipalaa saa antaa, esim. yhden leivän tai hedelmän, mutta ei enempää. Puhumisista huolimatta lapseni antaa enemmän kun toiset oikein vaatimalla vaatii. Olen yrittänyt kätkeä mm. kalliita tuoremansikkarasioita jääkaapin perukoille, mutta aina nekin kaivetaan esille ja syödään. Hirmuisia määriä uppoaa ruokaa.

Meillä ei ruokita muiden lapsia kuin poikkeustapauksissa. Meiltä ei saa edes sitä välipalaa. Sääntö on se, että kun kotiin tullaan niin tehdään läksyt ja sitten on ruoka. Jos kaveri on tullut heti koulun jälkeen menee kaveri joko kotiin syömään tai odottaa lapsen huoneessa kun me syödään.

Jos kaveri on tullut heti koulun jälkeen niin viimeistään kuudelta kotiin. Jos tullut ruoan jälkeen kiinni sitten viimeistään puoli kahdeksalta. Ilta on rauhoittumista ja perhettä varten.

Muiden lapsi ruokitaan vain jos lapsi on meillä yötä.

Nämä säännöt oli jokaisessa perheessä kun minä olin pieni ja ne toimivat silloin joten toimivat myös nyt.

Ja niille jotka alkavat itkeä että varmaan meidän lapsi on se joka kuitenkin imuroi sitten muilla jääkaapin tyhjäksi niin ei ole. Lapsi käy aina syömässä kotona ensin ja on kielletty syömästä kaverilla ilman kaverin vanhempien kutsua pöytään ja soittoa meille ensin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita muiden lapsia kuin poikkeustapauksissa. Meiltä ei saa edes sitä välipalaa. Sääntö on se, että kun kotiin tullaan niin tehdään läksyt ja sitten on ruoka. Jos kaveri on tullut heti koulun jälkeen menee kaveri joko kotiin syömään tai odottaa lapsen huoneessa kun me syödään.

Jos kaveri on tullut heti koulun jälkeen niin viimeistään kuudelta kotiin. Jos tullut ruoan jälkeen kiinni sitten viimeistään puoli kahdeksalta. Ilta on rauhoittumista ja perhettä varten.

Muiden lapsi ruokitaan vain jos lapsi on meillä yötä.

Nämä säännöt oli jokaisessa perheessä kun minä olin pieni ja ne toimivat silloin joten toimivat myös nyt.

Ja niille jotka alkavat itkeä että varmaan meidän lapsi on se joka kuitenkin imuroi sitten muilla jääkaapin tyhjäksi niin ei ole. Lapsi käy aina syömässä kotona ensin ja on kielletty syömästä kaverilla ilman kaverin vanhempien kutsua pöytään ja soittoa meille ensin.

Tämä kuvasi aika hyvin miten meilläkin on käytännössä toimittu. :)

Terkuin 8

Meillä yhden lapsen kaveri asuu n. 5km:n päässä. Vanhempansa tarjoutuvat aina hakemaan kylästä ja se haku tapahtuu aina tosi myöhään. Vedättävät kyläilyn aina niin pitkäksi kuin vain voi, ei kiva.

Jotkut kaverit ovat kyllä hävyttömän röyhkeitä, tulevat päivä toisensa jälkeen kylään ja syövät kuin apinat. Pyytävät koko ajan lisää ruokaa kun edellinen on syöty. Menevät jääkaapille omin luvin ja kaivavat sieltä ruokaa. Ilmeisesti ei minkäänlaista tapakoulutusta ole ollut kotona ja kenties kotoa ei edes löydy ruokaa? Vai neuvovatko jotkut vanhemmat syömään kaverin luona mahdollisimman paljon?

Muistan itse lapsena kun kaikilla oli samat säännöt käytössä ruokailun suhteen eli kotiin syömään ja vierailla ei norkoiltu ruokaa ja jos oltiin päivällisaikaan vieraisilla odotettiin kaverin huoneessa. Noh kylään muutti uusi perhe ja heidän lapsensa jos tuli koulusta kylään marssi suoraan jääkaapille ja söi mitä sieltä halusi. Varsinkin herkut. Ei kuunnellut kieltoja. Samoin jos oli päivällisaikaan kylässä marssi kursailematta pöytään ja istui katetulle paikalle vaikka lautasia oli vain perheelle. Eikä muuten meinannut saada sitä pois pöydästä vaikka kuinka hätisti ja kauhea marina että nälkä.

Ja tosiaan vanhemmat olivat ihan hyvin toimeentulevia ja heille oli matkaa 5min kävellen eli ei ollut matkan pituudesta kiinni ettei mennyt kotiin syömään

Itse ostin juuri paketin Pirkka-riisimuroja ja sanoin lapselle, että tästä saa antaa kavereillekin, mutta muuta ei. Ongelma on se, että kavereita tämä ei miellytäkään - haluavat murojen lisäksi kaikkea muuta leipiä, leikkeleitä, juustoa, marjoja, jogurttia, mehut ja limut päälle. Ilmeisesti pitää ottaa se käytäntö, että mitään ruokaa ei saa antaa, jospa sitä on helpompi noudattaa.

Ei se toimi niin, että vähän voi jotain antaa. Se on että syövät kaapit tyhjäksi, tai eivät syö lainkaan.

Meillä tää asia toimii vastavuoroisesti. Eli meillä lapsen kaveri käy meillä ja kaveri heillä joka päivä oikeastaan, varsinkin kun oli vielä koulua. Ei tainnut juuri olla viikkoa, jolloinka joko meillä ei olisi ollut kaveri kylässä, tai meidän lapsi kaverilla :D näin minunkin lapsuudessa oli mun ja parhaan kaverini kohdalla.

Lapseni syö kaverillaan ja kaveri meillä, viikonloppuisin ovat yleensä yökunnissa joko meillä tai kaverilla. Ei ongelmaa.

Meillä on säännöt, että koulun jälkeen voi syödä meillä välipalaa jääkaapista mutta omien lasten kotiintuloaika on klo 16 ja silloin lähetetään myös kylässä olevat lapset kotiin. Kesällä nuo ajat vähän joustaa ja välipalaa meillä voi nauttia edelleen, mutta lämpimät ruuat syödään kotona.

Meille ei saa tulla koulun jälkeen, vaan meidän lapset tekevät läksyt ja syövät välipalan ensin. Sitten voi tulla, mutta ruoka-aikaan sanon että me syödään omalla porukalla. Sen jälkeen voi mennä vielä ulos. En tykkää muutenkaan että meillä pyörii vieraita lapsia koko ajan. Omille olen sanonut että saa syödä jos tarjotaan mutta koskaan ei saa pyytää. Korkeintaan lasin vettä jos on oikein jano.

Jos meillä menisi vieras lapsi jääkaapille ilman lupaa niin heittäisin ulos. En ikinä sietäisi tuollaista omassa kodissani. Jos joku alkaa vinkumaan ruokaa niin sanon että käypä kotonasi syömässä.

Ala-aste ikäiset vasta opettelevat kyläilyn sääntöjä. Eli aikuisen on asetettava rajat. Toki olisi positiivistä, jos rajojen asettaja olisi lapsen oma vanhempi, mutta kun eri perheissä on eri säännöt, niin viimekädessä talon emännän/isännän on lempeästi, mutta napakasti tehtävä säännöt selviksi.

Eli, kun lapsi tulee kylään puolilta päivin ja mainostaa että ei ole vielä syönyt mitään, niin sanotaan, että käykääpä sitten "Pekan" (oman lapsesi) kanssa nopsaan teillä syömässä ammupalaa (Pekka ei tietenkään syö, mutta siinähän aika kuluu kun menee seuraksi) ja ennen leikkien aloittamista.

Kun talossa alkaa olla turhan paljon lapsia ja melua, niin ilmoitat, että ulkona on  niin kiva ilma, että nyt kaikkien leikit jatkuu parin seuraavan tunnin ajan ulkoleikkeinä. (Siinäpähän valitsevat ovatko oikeasti ulkona vai menenvätkö vuorostaan kaverin kotiin, mutta pääasia että teillä meno rauhoittuu).

Ruoka-aikaan voi hyvin sanoa, että omat syömään ja vieraat lasten huoneeseen/trampalle/tms. odottamaan. Jos joku kysyy ruokaa, niin ohjaa kotia syömään tai ehdota vaikka, että lähtevät "Pekan" kanssa porukalla heille, kun "Pekka" saa syötyä oman ruokansa.

Jos päätät tarjota lapsille jätskit/välipalavoikkarit/tms. ja joku kinuaa lisää, niin sano että herkkuja oli rajallinen määrä, jos jäi nälkä niin voi mennä kotiin syömään. Joka lapsen kotiin on taatusti varattu lapselle jotain syötävää, mutta tottakai lapsesta on mukavaa syödä valmiiksi katetussa pöydässä aikuisen seurassa, verrattuna tyhjään kotiin ja itse jääkappista kaivettuun, mikrossa lämmitettyyn annokseen.