"Kaikella on tarkoituksensa"

Tarkoituksesta puhuminen pitää sisällään oletuksen, että joku on suunnitellut asiat tapahtuvaksi. Se edellyttää uskomista jumaliin, kohtaloon tai muihin elämäämme ohjaaviin voimiin. Tarkoitus on eri asia kuin merkitys, jonka ihminen voi antaa tapahtumille jälkikäteen.

Kyseessö on myös tyhjä ja epämääräinen fraasi.

Mites olisi myös "se mikä ei tapa, vahvistaa". 

Menee mielestäni samaan täyttä paskaa -kategoriaan. Kyllä tietyt kokemukset tekee ihmisestä vaan heikomman... Ja kaikella ei todellakaan ole tarkoitusta.

Turha kelata. Fraasia käyttävät ne, jotka eivät koskaan koe mitään tai sitten vaihtoehtoisesti ne, jotka yrittävät estää itseään masentumasta kuvittelemalla asioilla olevan joku suurempi merkitys. Jos saat esimerkiksi syövän perseeseen, ei sillä ole mitään "tarkoitusta" - se vain tulee ja sillä selvä. 

Kun ei oikein ole mitään rakentavaa sanottavaa, sanotaan jotain ympäripyöreän turhaa. Onhan tuossa ihan kiltti (ja tyhmä) ajatus siitä, että ei ollut huonosta tuurista kyse vaan että tapauksen takia saat sitten vastineeksi jotain positiivista. Uskovaisillahan noita tyhjä fraaseja riittää, kuten "rukoilen puolestasi", joka tarkoittaa sitä, että en muuten aio tehdä yhtään mitään, kunhan vain nyt saan sinut muutamaksi sekunniksi kiitolliselle mielelle.

Jos jotakin on sanottava, niin sitten vaikka "onpa onneton juttu ja kurja tuuri, että sinulta katkesi tuo jalka näin kesän alussa" tai "nyt tuntuu pahalta, mutta kyllä vielä sekin aika koittaa, kun huomaat pujottavasi uutta matoa koukkuun".

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi myös "se mikä ei tapa, vahvistaa". 

Menee mielestäni samaan täyttä paskaa -kategoriaan. Kyllä tietyt kokemukset tekee ihmisestä vaan heikomman... Ja kaikella ei todellakaan ole tarkoitusta.

Juuri näin. Usein kovat koettelemukset, oli ne sitten henkisiä tai fyysisiä, saavat ihmisen pelkäämään ja välttelemään viimeiseen saakka niiden kohtaamista uudestaan. Ei vittu koskaan enää. Siksi se, mikä ei tapa, heikentää aivan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites olisi myös "se mikä ei tapa, vahvistaa". 

Menee mielestäni samaan täyttä paskaa -kategoriaan. Kyllä tietyt kokemukset tekee ihmisestä vaan heikomman... Ja kaikella ei todellakaan ole tarkoitusta.

Juuri näin. Usein kovat koettelemukset, oli ne sitten henkisiä tai fyysisiä, saavat ihmisen pelkäämään ja välttelemään viimeiseen saakka niiden kohtaamista uudestaan. Ei vittu koskaan enää. Siksi se, mikä ei tapa, heikentää aivan varmasti.

Kuulostaa enemmän oppimiselta ja kasvamiselta kuin heikkenemiseltä.

Sanotaan kun ei keksitä mitään muuta sanottavaa, tarkoituksena lohduttaa. Siihen kannattaisi uskoa niin voisi olla helpompaa kestää se mitä tapahtuu.

Mutta jos vaikka lapsi kuolee niin se on korni lause eikä mitenkään voi pitää paikkaansa.

Jumala vetää puoleensa monien eri asioiden kautta kuten onnettomuuksien,maanjäristysten, myrskyjen jne.

Näin ihmistä puhutellaan.

Tätä ei voi käsittää ellei Jumala ole herättänyt ihmisen omaatuntoa.

Saattaapi se niinkin olla tai sitten ei .