Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ei osaa olla lainkaan yksin?
07.06.2016 |
Veljeni uusi tyttöystävä on hyvin sosiaalinen ja hänellä on paljon menoja kavereidensa kanssa. Veljelleni, jolla on selvästi vähemmän kavereita, hän sallisi omat menot silloin, kun tytöllä itselläänkin on muuta tekemistä, mutta kaikkina muina hetkinä hän odottaa veljeni olevan käytettävissään. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että veljeni kyttää esim. sukulaisvierailulla kännykkäänsä ja on valmis juoksemaan tytön luo heti, kun häneltä tulee viesti, että olisi nyt tavoitettavissa. Jos hän ei näin tee, seurauksena on elämää suurempi riita ja veljeni on kovin ahdistunut. Tiedän, että veljeni on tossun alla ja hänen itsensä pitäisi asettaa tytön käytökselle rajat, mutta rakastumisen huumassa hän ei siihen kykene. En kuitenkaan pidä tytönkään käytöstä normaalina tai terveenä, vai onko se sitä..?
Kommentit (6)
Ei ole normaalia.
Ja btw, ennnnnnusko 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia.
Ja btw, ennnnnnusko 😊
Mitä et usko?
Itse en osaa olla lainkaan yksin, tai olen todella onneton yksin ollessani. Tästä syystä haluaisin viettää kaiken omien puuhieni ja töideni väliin jäävän ajan kumppanin kanssa. Tästä syystä tarvitsen kumppanin joka osaa asettaa omat rajansa, sillä minun tarpeeni olla hänen seurassaan on kuitenkin jatkuva. Kumppanin tulee asettaa ne rajat. Nykyinen kumppani ottaisi eron jos alkaisin suuttua joka kerta kun hän "jättää minut yksin". Niimpä olen opetellut nielemään ahdistuksen yms tunteet mitä yksinolo aiheuttaa, enkä pura niitä kumppaniin vaikka ajatuksia kyllä nousee, kuten "kumppani pettää", "kumppani ei rakasta koska ei ole täällä" jne. Korkeintaan nätisti kysyn asiasta, että rakastaahan kumppani vielä, jos on oikein huono tilanne. Nämä ajatukset onneksi kaikkoaa heti kun pääsen kumppanini seuraan. Minulla on taustalla traumaattiset kokemukset lapsuudessa, mistä syystä en pysty olemaan yksin. Tärkeintä minulle on ollut vahva kumppani, kenen kanssa on itsestäänselvää, ettei hän olisi kanssani jos suuttuisin aina kun en saa häneen yhteyttä tai hän ei ole paikalla. Oma ahdistus on edelleen, mutta olen kumppanini vuoksi opetellut kontrolloimaan sitä. Eli veljesi tulisi vain asettaa naiselleen vahvemmat rajat, pitkän päälle ei jaksa sellaista. Nainen itse tuhoaa suhteen toiminnallaan, jos rajoja ei aseteta. Ja jos mies ei ensin aseta niitä, naisen toiminta jatkuu, näin uskoisin.. Ahdistukset jotka niillä ihmisillä herää, ketkä ei osaa olla yksin, on ihan valtavia eikä tästä maailmasta. Itse yritän vain opetella elämään kuin "normaalit" ihmiset. Kuulostaa varmasti karulta myöntää tämä näin, mutta totta se on..ja ennen kuin kaikki tulee teilaamaan ja haukkumaan sitä joka kärsii tästä ongelmasta ettei voi olla yksin, niin kerrottava että miinuspuolena minunlaisillani ihmisillä on se että tyyppiseni ihmiset ovat traumoistaan johtuvien äärimmäisen alttiita kaikenlaiselle alistamiselle, kaltoinkohtelulle ja hyväksikäytölle.
Heikko. Iso osa ihmisistä on muutenkin helposti murtuvia nykyisin arjen helpottumisen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en osaa olla lainkaan yksin, tai olen todella onneton yksin ollessani. Tästä syystä haluaisin viettää kaiken omien puuhieni ja töideni väliin jäävän ajan kumppanin kanssa. Tästä syystä tarvitsen kumppanin joka osaa asettaa omat rajansa, sillä minun tarpeeni olla hänen seurassaan on kuitenkin jatkuva. Kumppanin tulee asettaa ne rajat. Nykyinen kumppani ottaisi eron jos alkaisin suuttua joka kerta kun hän "jättää minut yksin". Niimpä olen opetellut nielemään ahdistuksen yms tunteet mitä yksinolo aiheuttaa, enkä pura niitä kumppaniin vaikka ajatuksia kyllä nousee, kuten "kumppani pettää", "kumppani ei rakasta koska ei ole täällä" jne. Korkeintaan nätisti kysyn asiasta, että rakastaahan kumppani vielä, jos on oikein huono tilanne. Nämä ajatukset onneksi kaikkoaa heti kun pääsen kumppanini seuraan. Minulla on taustalla traumaattiset kokemukset lapsuudessa, mistä syystä en pysty olemaan yksin. Tärkeintä minulle on ollut vahva kumppani, kenen kanssa on itsestäänselvää, ettei hän olisi kanssani jos suuttuisin aina kun en saa häneen yhteyttä tai hän ei ole paikalla. Oma ahdistus on edelleen, mutta olen kumppanini vuoksi opetellut kontrolloimaan sitä. Eli veljesi tulisi vain asettaa naiselleen vahvemmat rajat, pitkän päälle ei jaksa sellaista. Nainen itse tuhoaa suhteen toiminnallaan, jos rajoja ei aseteta. Ja jos mies ei ensin aseta niitä, naisen toiminta jatkuu, näin uskoisin.. Ahdistukset jotka niillä ihmisillä herää, ketkä ei osaa olla yksin, on ihan valtavia eikä tästä maailmasta. Itse yritän vain opetella elämään kuin "normaalit" ihmiset. Kuulostaa varmasti karulta myöntää tämä näin, mutta totta se on..ja ennen kuin kaikki tulee teilaamaan ja haukkumaan sitä joka kärsii tästä ongelmasta ettei voi olla yksin, niin kerrottava että miinuspuolena minunlaisillani ihmisillä on se että tyyppiseni ihmiset ovat traumoistaan johtuvien äärimmäisen alttiita kaikenlaiselle alistamiselle, kaltoinkohtelulle ja hyväksikäytölle.
Oletko hakenut apua tuohon ongelmaasi?
Ei todellakaan ole normaalia. Kyllä jokaisen pitäisi pystyä olemaan yksin ja myös sallia kumppanille omaakin elämää.